Sandra (Heidi Köngäs 2017)

"Sandra ja Janne ovat saaneet oman torpan, unelmiensa täyttymyksen. Kesken työteliään elämän tulee sota, ja Janne tempaistaan punakaartiin. Sandra jää yksin viiden lapsen kanssa, kuudes rinnan alla tulossa. Edessä on kova, kylmä talvi, tukena vain appivanhemmat Maija ja Mikko. Kaikki ylpeys on nieltävä, jos aikoo leivän syrjässä pysyä. 
Ankaran kevään tapahtumat avautuvat Klaaralle, Sandran tyttärentyttärelle, joka lähes sata vuotta myöhemmin tutkii vanhoja muistiinpanoja. Mennyt on äkkiä läsnä, järkyttävänä."

Klaara on keski-ikäinen näyttelijä, joka on pettynyt töiden vähäisyyteen. Hän yrittää ymmärtää äitiään joka sairautensa pahetessa haluaa vielä kerran vierailla lapsuuden kodissaa, vanhassa hirsitalossa Lepistössä. Vasta äidin kuoleman jälkeen, löytäessään vanhoja päiväkirja merkintöjä, Klaara alkaa ymmärtää äidin toivetta.

Sandra on tottunut olojen kurjuuteen lapsesta asti, jolloin hänet ja sisarukset lähetettiin huutolaisiksi. Hän on tottunut kovaan työhön ja kipuun ja osaa silti nähdä elämän kauneuden. Sandran elämän innostuksen aiheita jokapäiväisen puurtamisen keskellä ovat oma porkkanamaa, oma pieni mökki, aviomies Janne ja omat pojat. Kun sota alkaa, saa Sandra kuitenkin kokea ennenäkemättömän kurjuuden, kuoleman läsnäolon, toivottomuuden ja nälänhädän.

s.69  "Sandra oli kaunis morsian, niin luonnollisen oloinen ja vähään tyytyväinen, ei vaadi mitään, mutta osaa nauttia siitä, minkä saa. Katselin häntä tarkemmin häissä, kun hän oli laittanut hiukset vookille ja kulki kerrankin mustissa, hänellä oli juhlapusero ja pitkä hame, ja vaikka se hame oli viisi vuotta vanha rippikolttu, niin hän näytti yhä sorjalta kuin pajunvitsa. Sandra täyttää vasta marraskuussa kaksikymmentä, hän on minua pari vuotta nuorempi, vaikka ikäeroa voisi luulla isommaksikin. Meidät on kyllä niin eri vesissä pesty, minä olen jo nainen, hän yhä neitonen. Velimiehelle kävi kyllö hyvä tuuri, kun sai Sandran, ihan parhaan sai, kun lauhkean sai." 

Lyyti on Jannen sisko, joka piikana, tosin rikkaampien parissa kuin muut. Hän rakastuu väärään mieheen muiden varoituksista huolimatta, masentuu ja saa myös kokea sodan kurjuuden ja menetykset. 

s. 280 "Muistomerkit olivat joen kahta puolen, kumpikin puoli täynnä omaa totuuttaan, kuin valmiina pitämään kiinni omasta uskostaan, ihan kuin sodassa olisi voittajien ja häviäjien totuus, vaikka vastakkain oli aina kaksi häviötä. Lopultakin jokainen sota on häviö, ihmisyyden häviö. Sodilla oli aina pitkät jäljet, jotka eivät lakanneet koskaan silloin, kun aseet vaikenivat." 

Kirja kertoo vanhoista ajoista. Oman torpan onnesta ja rakkaudesta. Kovasta työnteosta ja omista pienistä lapsista. Kaiken muuttumisesta sodan alkaessa. Kuolemasta ja menetyksestä. Nälästä ja kylmästä. Sisällissodasta. Epätoivosta ja selviytymisestä.

Kirja on todella koskettava ja mielestäni myös lukemieni kotimaisten sotakirjojen parhaimmistossa. Pidin kirjan arkisesta kuvauksesta, miten epätoivoinen ja synkkä voikaan oikeasti ihmisen mieli ja arki olla, kun elää pienten lasten kanssa sodan keskellä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!

Kotiopettajattaren romaani (Charlotte Brontë 1847)

"Kotiopettajattaren romaani on 1800-luvun kuuluisimpia romaaneja, köyhän ja vaatimattoman nuoren naisen ja rikkaan ja tuiman kartanonherran synkänkaunis rakkaustarina, joka lumoaa yhä uusia lukijapolvia romanttisella kohtalonomaisuudellaan. Se on kertomus orvosta tytöstä, josta kasvoi ulkonaisesti sävyisä ja huomaamaton mutta sisäisesti intohimoinen ja oman aikansa arvoja uhmaava vahva nainen. Charlotte Brontën intensiivinen kertojanääni vangitsee ja viettelee heittäytymään tarinan vietäväksi."

Äidinkielen kurssia varten piti lukea kaksi klassikkoa. Ensimmäiseksi kirjaksi valitsin Ylpeyden ja ennakkoluulon, koska pidin elokuvasta. Opettajani ehdotti tätä toiseksi. Suhtauduin aluksi hieman epäilevästi kirjan paksuuden takia. Minun piti lukea Kotiopettajattaren romaani jo aikaisemmalle kurssille, mutta pelkäsin silloinkin sivumäärää ja vaihdoin kirjaa lennossa.
Olen kuitenkin tyytyväinen, että en tehnyt niin nyt.

Päätin katsoa elokuvan ennen paksuun klassikkoon tarttumista, koska ajattelin, että pysyisin juonessa mukana paremmin ja ajattelin myös että kirja ei tulisi olemaan kielellisesti helpoimmasta päästä. Olenkin ihan tyytyväinen, että tein niin koska juoneen oli paljon helpompi keskittyä. Kieli sen sijaan oli erilaista kuin olin ajatellut.

Kotiopettajatteren romaani kertoo nuoren Jane Eyren elämästä, hänen kurjasta lapsuudestaan ja ankeista vuosistaan sisäoppilaitoksessa ja siitä miten hän löysi elämänsä rakkauden monien vaiheiden jälkeen, sekä siitä, miten Jane kehittyi matkan varrella. Lisäksi se kertoo kauhuromanttiseen tyyliin tarinan kartanosta, jossa tapahtuu hyvin outoja asioita.

Täytyy sanoa, että en pitänyt elokuvasta. Ajattelinsen katsottuani, että no joo kai sen kirjan jotenkin saa kahlattua läpi ja olin varma, että tulisin pitämään enemmän Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Olin väärässä. Pidin kirjasta todella paljon, enkä yhtään ihmettele, miksi siitä on tullut ajaton klassikko.

Elokuva oli mielestäni liian synkkä ja henkilöt jotenkin elottomampia kuin kirjassa. Siinä oli jotenkin ahdistava tunnelma silloinkin, kun ei olisi pitänyt. Ehkä olisin eri mieltä jos katsoisin elokuvan uudelleen nyt. En tiedä. Vaikka tiesin jo mitä kirjassa tapahtuu, tuntui kuin olisin silti kuullut sen lukiessani ensimmäistä kertaa. Kuvailu oli eloisaa ja pystyin näkemään silmissäni aurinkoisen maaseudun ja Janen synkän lapsuusmaiseman sekä sairauden runteleman sisäoppilaitoksen. Tarinaa oli helppoa seurata ja luin kirjan nopeasti loppuun.

Mielestäni kirjassa parasta oli juurikin eloisa kuvailu ja Janen kehitys kirjan aikana, unohtamatta tietenkään aluksi tuskallista, mutta lopuksi onnellista rakkaustarinaa. Jane Eyre vei minut hetkeksi pois tästä teknologian ja kiireen maailmasta.

Olen tyytyväinen kun olen saanut itseäni sivistettyä kahden uuden klassikon verran. Odotan innolla että pääsen taas katsomaan jonkun klassikosta tehdyn elokuvan tai lukemaan kirjan! Kesällä aika menee Nuori Aleksis kirjojen parissa, joten ehkäpä syksyllä :)

Kevyesti kipsissä (Veera Vaahtera 2016)

"Lotta on lukutoukka, joka on luonut elämälleen täydelliset puitteet: hän on sinkku ja töissä kirjastossa. Lukemista eivät pääse häiritsemään edes ihmissuhdesotkut, sillä Lotan sosiaalinen kanssakäyminen rajoittuu siskon yllätysvierailuihin ja vahtimestarikollegan satunnaisiin murahteluihin.
Kaikki muuttuu kun Lotta kävelee kirja kädessä auton alle ja yläkerran mummo unohtaa hanan valumaan. Käynnistyy ketjureaktio, joka häätää Lotan kodistaan ja saa hänet hiljalleen oivaltamaan, että myös oikeilla ihmisillä - ei vain romaanihenkilöillä - voi olla toisilleen jotain tarjottavaa.
Edessä kuitenkin on uusi ongelma: valitako rinnalle sielunkumppaniksi mainostettu Jiri, jonka kanssa voi uppoutua kirjojen maailmaan, vai sosiaalinen Olle, jonka seurassa joutuu jatkuvasti epämukavuusalueelle."

Ensiksi ajattelin, että tästä tulisi kirja Helmet-lukuhaasteen kohtaan 21. kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi. Oletin näin, koska kirja on niin eri luokkaa, kuin ne mitä yleensä luen ja en ole tottunut lukemaan ns. hömppäkirjallisuutta.  Osoittautui, että olin väärässä ja että lukemisen jälkeen en voisi enää laittaa kirjaa siiihen kohtaan haasteeseen. Tämä oli juuri sellaista hömppää, mitä lomalla kannattaakin lukea. Tämä kirja onneksi sopii moneen muuhunkin haasteen kohtaan. 

Samaistuin joiltakin osin Lottaan, joka on yksin viihtyvä lukija, introvertti, joka voi kävellä auton alle kirjaa lukiessa. Se on todellakin jotain, mitä minulle voisi sattua :) Lisäksi oli mukavaa lukea tutuista ongelmista kirjallisuuden suhteen: lukeakko huono kirja loppuun vai lopettaa kesken? Itse kannatan yleensä kirjan kesken lopettamista (toisin kuin Lotta), koska lukemisen on tarkoitus olla mukava harrastus. Toisaalta olen lukenut niin huonoja kirjoja todella vähän. 

Kirjassa on monipuoliset henkilöt ja pidin siitä, että kirjassa on naispari.
Henkilöt ovat myös aidon tuntuisia, eivät liian täydellisä vaan jokaisella on omat ongelmansa. 
Mielestäni oli myös hyvä, että Lotan lukemista on tuotu mukaan kirjaan niin paljon, että tarinan ohella kerrottiin myös Lotan kirjan henkilöiden elämästä eli siitä, mitä Lotta milloinkin luki. 

Rakastan draamasarjoja, joten kirjan ihmissuhdesolmut sopivat täydellisesti pimeneviin lomailtoihin tv:n katselun sijasta, ja kirjan lukemiseen ei kauaa vierähtänyt! 
Ehkäpä lainaan vielä jonkin muunkin Vaahteran kirjan, kunhan saan jotain muuta luettua välissä :)

Kemisti (Stephenie Meyer 2017)

Kemisti kertoo "Alex" salanimeä käyttävästä entisestä CIA:n työntekijästä. Kemistin työssään Alex on tottunut kiduttamaan terroristeja ja muita suuren luokan rikollisia saadakseen heiltä tietoa, joita he eivät ole muuten valmiita luovuttamaan.
Alex on jo pitkään kulkenut varpaillaan, käyttänyt valeidentiteettiä ja pitänyt orjallisesti huolta tarkoista turvatoimista. Yöllä ei voi nukkua ilman kaasunaamaria, koska huoneeseen on viritetty kaasua vapauttava ansa ja perusvarustukseen kuuluvat myös erilaiset myrkkysormukset. Alex on yritetty päästää päiviltä jo liian monta kertaa työhistoriansa takia. Aleksin ainoa päämäärä on jatkaa kulkemista piilossa vanhoilta työtovereiltaan ja pysyä hengissä.
Kaikki kuitenkin muuttuu keikalla, jossa Alexin tehtävä on saada tietoja mieheltä, joka on ollut mukana levittämässä koko ihmiskunnan vaarantavaa sairautta. Keikalla Alex tutustuu kahteen veljekseen ja kun he huomaavat, että kuvio on vielä suurempi, kuin kaikki ovat luulleet alkaa tapahtua toden teolla. Matkaan mahtuu monta pakoa ja läheltäpiti tilanneta ja tietysti myös romanssi.

Olen lukenut Stephenie Meyeriltä aikaisemmin Twilightit ja Vieraan, enkä enää edes muistanut, miten ihanaa on uppoutua hänen kirjojensa maailmaan. Niissä on jotain maagista. Olin siis onnellinen uppoutuessani tähän erittäin Stephenie Meyermäiseen, mutta kuitenkin niin erilaiseen tarinaan.

Tämä kirja on täysin eri luokkaa, kuin aikaisemmissa kirjoissa tutuiksi tulleet vampyyrit ja maapallon valtaavat muukalaiset. Kemisti kertoo tarinan erikoisesta näkökulmasta, siitä, millaista on työskennellä ihmisten parissa ja kiduttaa heitä. Se kertoo epätoivoisesta pakenemisesta ja valtiolle työskennelleen kemistin nykyisestä kylmästä ja ystävättömästä elämästä.
Rakastuin Kemistin henkilöihin, kuten aikaisempiinkin Meyerin luomiin omaperäisiin henkilöihin. He tuntuvat niin todellisilta.

Kirjan eteen on varmasti tehty valtava määrä työtä ja taustatietojen selvittelyä. Meyer osaa kertoa uskottavasti niin aseista, kuin kemiallisista aineista ja suojelevista koiristakin.

Huomasin kirjassa paljon samanlaisia piirteitä, kuin Twilightissa ja sitä toi esiin erityisesti vielä se, että äänikirjan lukija Leena Pöysti, on sama kuin vampyyri-sarjassa. Kuintenkin voin suositella kirjaa myös niille, jotka eivät ole pitäneet Twilightista, koska Kemisti kertoo kuitenkin täysin erilaisista asioista ja henkilöistä.

Tämä on ensimmäinen kirja, jonka olen kuunnellut e-äänikirjana ja myös ensimmäinen e-kirja, jonka olen ikinä lainannut. Olen tyyytyväinen, että olen heti tämän vuoden alkuun ehtinyt kuunnella näin paljon äänikirjoja, yhteensä kaksi, mikä on kuitenkin saman verran kuin viime vuonna kuuntelin yhteensä! Jotkut eivät pysty keskittymään äänikirjojen kuunteluun samalla kun tekevät jotain muuta, mutta minusta on mahtavaa kuunnella äänikirjaa ja koota samalla vaikkapa palapeliä, niinkuin tämän kirjan kanssa tein.

 Nautin joka hetkestä sen 17 ja puolen tunnin aikana, jonka kirja kesti. Suosittelen ehdottomasti!!

Kilpikonnan kuorella (John Green 2017)

"Aza Holmesin paras ja pelottomin ystävä Daisy Ramirez haluaa selvittää kadonneen miljonääri Russell Pickettin mysteerin ja houkuttelee mukaan tutkimuksiinsa Azan. Vetovoimaa löytyy myös luvatusta sadantuhannen dollarin palkkiosta ja miljonäärin pojasta Davisista, jonka Aza on joskus kauan sitten tuntenut.
Tekeminen ei ole Azalle helppoa, välillä pelkkä eläminen käy työstä. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisten ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä."

Aza on herkkä tyttö, joka asuu äitinsä kanssa ja jonka isä on kuollut. Yhdessä parhaan kaverinsa Daisyn kanssa Aza alkaa etsiä kadonnutta miljonääriä, joka sattuu olemaan myös hänen vanhan ystävänsä Davisin isä. Davis elää valtavassa talossa muropaketteihin piilotettujen setelinippujen ja  pikkuveljensä kanssa isän häivyttyä varoittamatta. Azan ja Davisin vanha ystäyys puhkeaa uudestaan kukkaan, kun Aza ja Daisy selvittävät mysteeriä. Voiko ystävyys olla jotain enemmän? Ja miten elää pakko-oireiden pahenevassa kierteessä? Kuinka kestää isän kuolema ja kuinka tulla toimeen Star Wars-hullun parhaan ystävän kanssa?

Pikkuhiljaa pitäisi saada noista lukumaratonin kirjoista ajatuksia ylös, ennenkuin kuukausi vaihtuu. (Haluan nimittäin että tekstit jäävät tammikuun puolelle, koska kirjat on luettu silloin :)) Koulu vie ajan, mutta ehkä saan pikkuhiljaa näistä tärkeimmät ajatukset kirjoiteltua. 

Kilpikonnan kuorella oli toinen kirja, jonka luin maratonin aikan, ja ainut kirja, jonka luin kokonaan alusta loppuun. Kuulin kirjasta paljon kehuja ennenkuin luin sen itse ja ehdin jo odottaa, milloin pääsen lukemaan kirjan. 

Pakko sanoa ainakin, että en pettynyt (taaskaan) Greenin uutta kirjaa lukiessani. On totta, että Greenin kirjoissa on samanlaisia elementtejä jotka saavat kirjat muistuttamaan toisiaan. Road trippiä ei sentään tässä kirjassa ollut. Kuitenkin jokaisessa kirjassa on myös omat hienot erikoisuutensa. Greenin kirjoissa on jotain, mitä ei osaa kuvailla, enkä usko että kenenkään muun kirjoissa voisi olla samanlaista tunnelmaa. Kirjailija tosiaan osaa käsitellä vakavia asioita huumorin kautta ja tuoda esiin pienten asioiden merkityksellisyyden. Jälleen nauroin lukiessani moneen kertaan. 
Kilpikonnan kuorella on todentuntuinen kertomus sairaudesta ja se toimii varmasti monelle tukena. Se voi myös auttaa muita ymmärtämään, miltä pakkomielteiset ajatukset ehkäpä tuntuvat. Kirja on monipuolinen paketti vaikeista asioista, ystävyydestä ja rakkaudesta. 

s.212
"Sinä nouset ylös. Ole kiltti. Menet käsidesisäiliön luo. Cogito, ergo non sum. Hikoiluttaa sinulla on se jo mikään ei satu niin paljon kuin tämä olet jo saanut sen ole kiltti ja lopeta hyvä Jumala lopeta et pääse tästä ikinä et pääse tästä ikinä et palaa koskaan omaksi itseksesi et palaa koskaan omaksi itseksesi haluatko kuolla tähän haluatko kuolla tähän koska niin siinä käy niin käy niin käy niin käy niin käy niin käy.
Vedin itseni pystyyn. Luulin hetken ajan pyörtyväni, kun kipu iski lävitseni. Tartuin tippatelineen tankoon ja otin muutaman laahustavan askelen. Kuulin äidin liikahtelevan. En välittänyt. Painoin annostelijaa, hieroin ainetta kaikkialle käsiini. Painoin uudestaan ja työnsin kourallisen suuhuni."

Olen pitänyt kaikista Greenin kirjoista, paitsi Arvoitus nimeltä Margoa en saanut loppuun asti, koska se oli mielestäni niin samanlainen kuin elokuva. Tähtiinkirjoitetusta virheestä ei ole vielä mikään mennyt ohi, mutta olen pitänyt suuresti myös Kaikista viimeisistä sanoista, Teoria Katherinesta ja nyt tästä! Jos et siis ole lukenut mitään Greenin kirjoista vielä niin suosittelen ehdottomasti kaikkia niistä! 

Tämän kirjan tulen myös tunkemaan johonkin kohtaan Helmetin lukuhaasteeseen, mutta en tiedä vielä mihin. Laitan niistä päivitystä sitten myöhemmin. Nyt voin nostaa tämän, aivan uuden, pirteän värisen kirjan omalle paikalleen Tähtiin kirjoitetun viereen <3

Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (Hanna Kauppinen 2016)

"Mila etsii täydellistä kirjaa. Hän asuu antikvariaateissa, kantaa omaisuuttaan olkalaukussaan ja hengittää kirjapölyä.
Kun kaupunkiin avataan uusi kirjakauppa, Mila löytää läheisyyttä ja ymmärrystä tarinoiden lisäksi myös ihmisistä. Herra H:n omalaatuinen kauppa vetää Milaa puoleensa magneetin lailla, samoin tähtihilesilmäinen Toni.

Sekä Milan että kirjakaupan tulevaisuus joutuu vaakalaudalle, kun kaupungin rauhaa astelee uhkaamaan herra Kunnas. Hän löytää vaarallisia ajatuksia ja noituutta juuri sieltä, mistä haluaa niitä etsiä."

Tässä on siis Nuori Aleksis palkinnon voittanut Hanna Kauppisen Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut. Odotukseni kirjasta olivat korkealla, koska raadissa ollessani olin ehtinyt lukea niin hyviä kirjoja, ja tätä en ehtinyt kesällä lukea, vaikka kuulin myös kehuja siitä jo silloin.
Lisämielenkiintoa lukemiseen toi kirjailijan nuori ikä!

Voisin alkaa kertoa kirjan juonesta, mutta mielestäni se ei kannata. Itse luin kirjan tietämättä siitä mitään, ja se on joskus ihan hyvä ratkaisu :)

Sivu 5: "Minä olin metsästäjä.
Minä tunsin saaliini tavat. Ne pesivät kirjahyllyissä ja yöpöydillä. Uutuuksiin en aikonut koskea. Siistit kulmat ja ehjät kansipaperit ajoivat minua kauemmas. Minä etsin kulumaa ja arvoa, joka mitattiin rakkaudessa."

Kirjailijan nuoren iän olisi ehkä pystynyt päättelemään siitä, että kirja vaikuttaa nuortenkirjalta, vaikka onkin aikuisten kirja. Muuten Kauppinen on mielestäni onnistunut kirjassaan erinomaisesti! Monet aikuisetkaan kirjailijat eivät osaa kirjoittaa yhtä hyvin ja kirjassa on jotenkin ainutlaatuinen tunnelma! Myöskään nuortenkirjamainen tunnelma kirjassa ei mielestäni haittaa vaan enemmänkin se luo taijanomaisuutta kirjaan.

Tätä kirjaa kuvaisi hyvin sana taijanomainen. Kuvailu luo maagisen tunnelman. Rakastan kirjan eri henkilöitä, plussaa myös aasista, koiranpennuista ja muista omituisista otuksista!
Milan ja Tonin ystävyydessä on jotain hyvin suloista ja jäin miettimään mihin heidän tiensä vievät kirjan lopun jälkeen. Kirjan aiheet mielestäni erottavat kirjan suuresta kirjojen merestä. Kirjat jotka kertovat kirjoista ovat mielenkiintoisia. Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut esittelee erittäin mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että jokaisella on oma juuri hänelle tarkoitettu kirja, jonka lukemista on odottanut koko elämänsä. Toinen kirjoista ja tarinoista kertova kirja, joka vielä odottaa hyllyssä lukemista on Mustesydän.

Kirjan kannelle täytyy myös antaa ehdottomasti plussaa! Aivan ihana tuo kansi, joka koristaa nyt myös minun omaa kirjahyllyäni! Suosittelen lukemaan :)

Taivaslaulu (Pauliina Rauhala 2013)

"Kertomus kohtuullisista miehistä ja naisista.
Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, he näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.
9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti."

Tämän kirjan luin koulua varten jokin aika sitten :)

Usko on tässä teoksessa keskeisessä osassa. Siitä kuitenkin esitetään aika ankea puoli, kun kirjan päähenkilöt hukkuvat töihin ja saavat tiedon uudesta lapsesta keskimäärin neljä kuukautta sen jälkeen, kun edellinen lapsi on syntynyt. Kun Vilja saa tietää olevansa taas raskaana, hän masentuu pahasti. Teoksessa ovat siis vahvasti vastakkain uskonto ja henkilöiden oma jaksaminen. Vastakkain ovat myös menneisyys ja nykyisyys, henkilöiden toiveet ja unelmat ja miten ne ovat matkan varrella toteutuneet tai jääneet toteutumatta. Joissakin luvuissa on tuotu myös lasten näkökulmaa aiheeseen: kavereiden mielipiteitä omaan uskoon, lasten pelkoja ja toiveita ja uskon hyviä ja huonoja puolia. Juuri siitä pidin varmaankin kirjassa eniten: se pisti ajattelemaan ja esitti monia näkökulmia asioista. 

Teoksen maailmassa olisi vaikeaa olla kumpi vain mies tai nainen. Kuitenkin vielä vaikeampaa olisi olla nainen, jonka täytyisi heti synnytyksen jälkeen tulla uudelleen raskaaksi ja huolehtia sekä vauvoista, että vanhemmista lapsista. Kirjan toinen päähenkilö Vilja kokee olevansa huonompi kuin muut äidit ja uskovaiset, koska ei jaksa hoitaa kotia ja lapsia sekä uskonnollisia velvollisuuksia yksin.  Lestadiolaisuudessa naisen paikka on kotona lasten kanssa ja uskoon liittyy sääntöjä ja jokaisella on oma roolinsa, jossa on pysyttävä. Myös yhteiskunta luo paineita ja suku ei ole samalla lailla auttamassa kuin ennen.

Kirja on vahvasti elämän puolella. Siinä kuvataan, miten myös uskovainen voi väsyä osaansa ja miten silloin pitää ajatella omaa jaksamistaan ja että toiset voivat arvostella, mutta jokaisella on lupa uskoa tavallaan. 

Pidin kirjasta paljon. Se on melko nopealukuinen, antaa ajateltavaa ja sen kuvailussa on jotain mukaansatempaavaa. Suosittelen :)

Joka tulella leikkii (Tess Gerritsen 2015)

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja on aika kirjoittaa rästiin jääneet tekstit pian! :) Tällä hetkellä tänä vuonna luettujen kirjojen määrä on (vain) 20. Niihin kuitenkin on mahtunut todella hyviä kirjoja! Toivottavasti ehdin kirjoittaa niistä vielä jonkin näköisen yhteenvedon :) Tässä kuitenkin enemmän tästä kirjasta.

"Viulisti Julia Ansdell löytää antikvariaatista ostamansa nuottivihkon välistä tuntemattoman säveltäjän käsin kirjoitetun kappaleen.
Kun Julia soittaa sävellystä kotona, kolmevuotias Lily hyökkää yhtäkkiä väkivaltaisesti äitinsä kimppuun.
Julia päätyy Venetsiaan selvittämään sävellyksen alkuperää. Jäljet johtavat toisen maailmansodan aikaiseen Italiaan, missä nuori musiikin huippulahjakkuus jäi juutalaisvainojen uhriksi.
Pian Julia tajuaa olevansa itse hengen vaarassa."

Minun on jo pitkään pitänyt lukea jokin Gerritsenin kirja. Olen katsonut joskus muutaman osan Rizzoli ja Isles sarjasta ja tykkäsin siitä. Lisäksi Gerritsen on meillä kotona iso nimi ja meiltä taitaa löytyä kaikki (tai ainakin melkein kaikki?) hänen kirjansa omasta hyllystä. Aloitin tämän kirjan jälkeen myös Lapsen sydäntä ja olen senkin kanssa aika hyvällä mallilla.

Tämän kirjan luin todella nopeasti, kahdessa lukukerrassa. Kirjan alun kohdalla
oli käytävä tarkistamassa, että ovi on lukossa. Se oli sen verran karmiva. Sitä olin odottanut ja toivonutkin. Yllätyksenä minulle tuli kirjan toinen päähenkilö Lorenzo ja aluksi tuntui hyvin oudolta, että kaksi niin erilaista henkilöä, aikaa ja tarinaa kohtaavat kirjassa. Aluksi odotin enemmän Julian osuuksia, mutta kun Lorenzon tarina eteni, huomasin odottavani molempia yhtä paljon, enkä enää voinut laskea kirjaa käsistäni. Yhteen kirjaan voi mahtua monia eri puolia, kuten tähänkin. Rakkautta musiikkiin, vainoja, kauhua, äitiyttä, monia aikakausia, hulluksi tulemista, kuolemaa ja rakkaustarina. Loppuratkaisu yhtäaikaa suututti, hämmästytti ja ilahdutti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen tarina.

Säädyllinen ainesosa (Leena Parkkinen 2016)

Seitsemäs Nuori Aleksis kirja😊
Tästä on muodostunut tapa jo liiaksikin, että kirjoitan ihan hurjan ajan päästä siitä kun olen kirjan lukenut. Tämän kirjankin kanssa on nyt koulukiireen takia käynyt niin vaikka luin tämän jo kesällä!

En aijo kirjoittaa tästä sen pidemmin, koska en todennäköisesti osaa enää kirjoittaa juonesta selkeästi😅
Ajattelin kuitenkin, että laitan tästä kuvan ja pienen selostuksen, että muistan lukeneeni.
Jos siis haluat kuulla kirjan juonesta -> suosittelen lukemaan jostain muualta😊 Muistan lukeneeni kirjan hyvin nopeasti joten sen täytyi olla aika hyvä. Muistan, että mielestäni kirja oli erilainen kuin mitä olin odottanut, mutta ei mitenkään huonolla tavalla. Omasta mielestäni kirja oli mielenkiintoinen ja siinä nousivat esiin monet tärkeät teemat, esimerkiksi naisen asema ja seksuaalivähemmistöt. Myös ruoka oli kirjassa tärkeässä osassa, kuten ehkä myös kannesta voi päätellä!
Kirjassa oli monta kertojaa ja henkilöt olivat mielenkiintoisia. Pidin kohdista, joissa kerrottiin henkilöiden historiasta.

Tällä hetkellä minulla on menossa Nuori Aleksis palkinnon voittananut Hanna Kauppisen teos, Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut. Tykkään! Odotan, että saan kirjan luettua loppuun ja sitten toivottavasti saan siitä hiukan nopeammin kirjoitettua myös tänne!

Korppinaiset (Tiina Raevaara 2016)

 Tämä on kahdeksas Nuori Aleksis kirja😊
Täytyy sanoa, että yleensä en lue tämän paksuisia kirjoja yhden päivän aikana. Tämän kanssa  niin kuitenkin kävi.
Kun kirja on tarpeeksi hyvä, sivut häviävät ja tilalle tulee elokuva, joka pyörii lukijan päässä ja jonka haluaa katsoa loppuun nythetivälittömästi.
En olettanut kirjan lainatessani, että tämä olisi mitenkään erityinen teos, mutta niinhän siinä yleensä käy, että juuri sellaiset kirjat yllättävät.

Lisäyksiä paljonpaljonpaljon myöhemmin😪
Niinhän tässä taas kävi, että kun alkaa miettiä paljon myöhemmin, ei enää tiedäkkään, mitä piti kirjoittaa. Muistan tästä kirjasta tällä hetkellä seuraavat asiat:

-Tykkäsin henkilöistä todella paljon

-Tapahtumapaikka oli ihan huikea

-Kuvailu oli aivan huikeaa

-Tarina oli täydellisen mukaansa tempaava

-Pelkäsin kun luin tätä (Mikä ei ole siis huono juttu!) 

-Rakastin kokonaisuutta

Kirja siis kertoo Johanneksesta, joka muuttaa vanhaan isovanhempiensa syrjäiseen taloon, jonne haluaa viedä kauan kadoksissa olleen rakkaansa Aalon. Talossa kuitenkin tapahtuu kamalia asioita. Oudoista paikoista löytyy outoja asioita ja kummalliset linnut piirittävät taloa ja hyökkäilevät ihmisten kimppuun. Johannes löytääkin lopulta Aalon ja tuo hänet taloon, mutta Aalo on vakavasti sairas. Pystyykö Johannes pitämään huolta rakastetustaan tässä oudossa talossa, jossa mikään ei ole mahdotonta ja jossa tapahtuu omituisia asioita tämän tästä?

En tiedä, miksi kirja teki minuun niin suuren vaikutuksen, mutta nautin lukemisesta ihan älyttömästi taas pitkästä aikaa. (Lukemiseni on hieman jäänyt viime aikoina)
Kummalliset linnut, salaperäinen Aalo, vanha kartano, karmiva historia ja muutkin salaperäiset seikat tekivät kirjasta jotenkin täydellistä luettavaa jo hämärtyvään kesäyöhön mökillä. Joku muu varmasti sanoisi, ettei pitänyt kirjasta yhtään, mutta minä jäin sen vangiksi heti ensimmäiseltä sivulta. 
Halusin kuulla tarinan loppuun, eikä minun tarvinnut keskittyä lukemiseen, vaan tarina vain kulki kuin itsestään. En edes tiennyt, että Suomessa osataan kirjoittaa kauhutarinoita, ennen kuin törmäsin tähän. Kirjasta löytyy myös rakkaustarina, erilaisia ihmissuhteita ja kammottavaa historiaa. En tiedä enää, mitä muuta voisin kirjoittaa, mutta suosittelen EHDOTTOMASTI kauhusta pitäville! Tykkäsin itse todella paljon. Ehdottomasti aijon myös lukea lisää Raevaaraa, ja katsoa, mitä mieltä olen muista hänen kirjoistaan! *Vilkaisee pöydän nurkkaan, jossa odottavat 3 seuraavaa Raevaaran kirjaa*😃 

Kapteeni (Milla Keränen 2016)

Kolmas Nuori Aleksis- kirja!!
Lukutahti on hiukan taas hidastunut, mutta toisaalta tämä on paljon paksumpi kirja kuin edelliset. Yritän ehtiä lukea enemmän jatkossa!

"Johan on viisivuotias, kun Anders-eno nostaa hänet huukkarijahti Marian kannelle. Siitä pitäen hän on kapteeni ja meren oma.
Greta on kuudentoista, kun Friedrichshamn haaksirikkoutuu  Tammisaaren saaristossa ja nuori tyyrmanni jää talveksi maihin. Johan näkee Gretan ujouden läpi ja puhuu hänelle niinkuin ei kukaan muu. Siitä pitäen tytön sydän on Kapteenin oma. 
Kun Johan muutamaa vuotta myöhemmin palaa matkoiltaan, hän vie Gretan vaimonaan Porvooseen ja lähtee taas. Greta jää tyhjään taloon odottamaan, kirjoittamaan kirjeitä, joita ei koskaan lähetä. Vuosien jälkeen taloon palaa vieras mies, jonka köydet on sidottu jokirantaan mutta mieli kaipaa ulapalle."

Tästä kirjasta en nauttinut yhtä paljon, kuin kahdesta aikaisemmasta lukuprojektikirjasta. En silti sano, että tämä olisi ollut huono. 

Kirja kertoo, kuten takakansitekstistä käy ilmi, Johanista eli Kapteenista, jolle meri on kaikki kaikessa. Lisäksi se kertoo Gretasta, joka kaipaa merellä matkustelevaa miestään kotiin. He kertovat tarinaa vuorotellen omasta näkökulmastaan. 
Pidin eniten kirjan alusta, kun Johan ei ollut vielä jättänyt Gretaa kotiin yksin päästäkseen merelle. Sen jälkeen alkoi minun mielestäni tulla enemmän tylsiä kohtia, kuin kirjan alussa, jossa tavallaan kerrottiin lähtötilanteesta.
Tylsiksi koin erityisesti jotkin Kapteenin osuudet, Gretan osuuksia olisin voinut lukea enemmänkin. 

Tarinan henkilöt saivat ainakin minussa aikaan monenlaisia tunteita. Johanin lähtiessä merille kerta toisensa jälkeen aloin pitää hänestä jokakerta vähemmän ja vähemmän. Myös se, ettei hän yhtään ajatellut kotona odottavaa vaimoaan sai minut vihaamaan henkilöä. 
Greta taas herätti sääliä ja surua, asuessaan yksikseen monta vuotta, koko ajan odottaen. Hänellä on myös muita murheita elämässään. Kirjassa oli myös monia muita henkilöitä, joista en nyt ala kirjoittamaan erikseen.  

Kirjassa oli joitakin todella sekavia kohtia, joissa meinasin tippua kärryiltä. Ehkä, jos alkaisin lukea kirjaa uudestaan nyt, ymmärtäisin nekin kohdat. Kirjan loppuratkaisu oli myös aika omanlaisensa, ei yhtään sellainen,mitä olin odottanut.

Ehkä eniten kirjassa pidin kohdista, joissa kuvailu oli niin hyvää, että pystyin tuntemaan meren suolaisen tuoksun, tuntemaan Gretan surun ja tuntemaan sen, miltä Gretasta tuntui kun hän ensimmäistä kertaa tapasi kapteenin. 

Suosittelen tätä kirjaa teille, jotka halutte sukeltaa 1700-luvun maailmaan, jossa naimakaupat ja kotiapulaiset ovat arkipäivää. Samalla sukellatte Kapteenin maailmaan, jossa meri ja laivat valtaavat aina vain enemmän ja enemmän tilaa ja aikaa ja Gretan onnettomaan kaipauksen ja surun peittämään elämään. Omasta mielestäni kirja on ihan ok ja ihan mielenkiintoinen lukukokemus ja jälleen ehkä hiukan erilainen, kuin mitä yleensä luen😊Toki tarinassa olisi myös parannettavan varaa, mutta tykkäsin siitä myös tällaisena.

Hiljaisuus (Laila Hirvisaari 2016)

Tästä alkaa minun Nuori Aleksis projektini 2017!!😊
Oikeasti projekti alkoi jo aikaisemmin, mutta on ollut niin kiire koulun kanssa, että ehdin aloittaa lukemisen vasta nyt.

Eli siis Nuori Aleksis raatilaiset lukevat 169 (?) kirjan listalta mieleisiään kirjoja ja valitsevat niistä 4 parasta.(Kirjat ovat viime vuonna ilmestyneitä, kotimaisia kirjoja) Lukuaikaa on elokuun loppuun.

Sitten tästä kirjasta!
Lainasin tämän eilen heti kun pääsin viimeisestä kokeesta ja eilenhän se tuli jo luettuakin kokonaan!
Yleensä minulla menee yhden kirjan kanssa kauemmin, kuin yksi ilta ja se kertookin tästä kirjasta aika paljon.

Hiljaisuus kertoo pienestä tytöstä, Ingasta, joka asuu metsien ympäröimässä talossa isovanhempiensa kanssa. Hänen vanhenpansa ovat kuolleet sodassa.
Inga on surullinen tyttö. Häntä kiusataan koulussa, hänellä ei ole ystäviä, ja myös opettaja kohtelee häntä huonosti. Se johtuu siitä, että Inga ei puhu. Vuosia sitten sattuneet kamalat asiat saivat hänet lopettamaan puhumisen kokonaan. Inga kuitenkin on innokas oppimaan ja kommunikoi muiden kanssa kirjoittamalla. Kesäloman alkaessa Ingasta tuntuu surullisemmalta kuin koskaan ja hän on yksinäisempi kuin koskaan, kunnes saa uuden ystävän, joka pitää hänestä juuri sellaisena, kuin hän on, ja auttaa häntä kohtaamaan menneisyyden tuskan.

Tästä kirjasta en voi sanoa muuta, kuin että rakastan sitä! Tekstiä oli helppoa lukea ja en edes muista milloin olisin aidosti vain halunnut kuulla miten tarina päättyy niin paljon kuin nyt.
Henkilöihin ehti kiintyä kirjan aikana, ja varsinkin pieni, surullinen Inga sai kirjan aikana kyyneleet useaan kertaan silmiin! Kirja on ainakin alkuun todella surullinen, mutta samalla niin koskettava.
Henkilöiden välinen rakkaus lämmittää lukijan sydäntä. Isovanhempien ja Ingan välinen rakkaus ja erityisesti Ingan ja hänen uuden ystävänsä Joelin  kaunis ystävyys olivat yksiä parhaita asioita kirjassa.

En ole ennen lukenut Hirvisaaren kirjoja, mutta aion ehdottomasti lukea jatkossa! Hiljaisuus on aivan uskomattoman upea kirja ystävyydestä, rakkaudesta, selviytymisestä, sodasta ja menneisyydestä!
Rakastan myös kirjan tapahtumapaikkaa, joka on rauhallinen pieni 1940-luvun kylä.

Suosittelen erittäin lämpimästi lukemaan tämän!💖Tästä taisi tulla minun uusi kotimainen suosikkini!

The sky is everywhere (Jandy Nelson 2010)

Helouu!! :)
Monesta kirjasta olisi taas kirjoitettavaa! Kouluun on tullut luettua aikas monta teosta. Tämä on varmasti tässä kuussa luetuista kirjoista paras. 
Ostin tämän viime vuonna Lontoosta lentokentältä, koska halusin jotain englannin kielistä luettavaa ja nyt menossa on enkun kurssi minne piti lukea englanniksi kirja, joten valitsin tämän, kun se vielä kaapissa lukemattomana nökötti. 



Kirja kertoo 17-vuotiaasta Lenniestä, joka suree siskonsa Baileyn kuolemaa. Myös Lennien mummi ja setä surevat, äitiä Lennie ei ole koskaan nähnytkään ja isästä tuskin on tietoakaan. 
Ensimmäisenä päivänä koulussa Lennien tapaa mielenkiintoisen pojan, Joen. He rakastuvat toisiinsa heti. Lenniellä tosin on ongelma, sillä häntä tuntuu vetävän puoleensa myös naapurin poika Toby, joka oli Baileyn poikaystävä. Lennie tuntee hurjasti syyllisyyttä tunteistaan Tobya kohtaan, mutta voiko hän tehdä niille mitään?

Minusta tässä kirjassa on monia aivan mahtavia piirteitä!
Ensimmäisenä voisin mainita henkilöistä, jotka ovat kaikki aivan fantastisia, ja saavat jälleen kerran miettimään, miten joku voi luoda niin todentuntuisia henkilöitä. 
Lennie eli päähenkilö on surullinen, runoja kirjoitteleva tyttö. Hän jättää runojaan ympäri kaupunkia. Hänellä on myös pakkomielle lempikirjaansa eli Humisevaan harjuun. 
Lennie on romantikko ja The sky is everywhere kertoo hänen suloisesta ensirakkaudestaan aika koskettavasti.  Lennien tunteet suodattuvat lukijalle kirjan kautta todella hyvin ja Lennien kanssa sai nauraa ja itkeä. 
Myös muut hahmot ovat kirjassa erittäin persoonallisia, mutta koska juuri henkilöt ja heidän väliset suhteensa ovat juonen kannalta olennaisia en kerro heistä enempää. 

Jokaisen luvun alkuun on laitettu runo, jossa Lennie kertoo tunteistaan. Minusta se oli myös yksi ehdottomasti parhaista jutuista tässä kirjassa. Runolla oli hauska päästä tarinassa eteenpäin ja se toi vaihtelua lukemiseen.

Juonessa on tarpeeksi käänteitä ja missään vaiheessa ei ollut tylsää lukea.

Jäin miettimään myös sitä, pitäisikö tänä vuonna vielä ehtiä lukemaan Humiseva harju. Sillä oli tässä kirjassa aika kova mainostus samoin kuin Twilightissa, jossa myös Bella on myös sen intohimoinen lukija. Täytyy katsoa, jos ehtis😃


Lukunäyte s. 86
"Grief is a house 
where the chairs
have forgotten how to hold us
the mirrors how to reflect us
the walls how to contain us
Grief is a house that disappears
each time someone knocks at the door
or rings the bell
a house that blows into the air 
at the slightest gust
that buries itself deep in the ground
while everyone is sleeping
Grief is a house where no one can protect you
where the younger sister
will grow older than the older one
where the doors
no longer let you in
or out." 

Täytyy sanoa, että yllättävän paljon ajatuksia nousee tästä teoksesta. Yleensä mietin aika kauan mitä voisin kirjoittaa, mutta nyt huomaan että tekstiä on tullut aika paljon ilman minkään laista miettimistä. 
En osaa sanoa kirjasta mitään huonoa puolta!
Joskus näinkin käy!! Romaania voisin kuvailla seuraavasti:  inspiroiva, mielenkiintoinen, koskettava, sydäntä lämmittävä, kaunis tarina menetyksestä ja rakkaudesta ja selviämisestä sekä oman tarinan kirjoittamisesta.
Ehdottomasti suosittelen, varsinkin kaikille nuorille tytöille, jotka haluavat lukea tarinoista, joissa rakkaus voittaa. Suosittelen ehdottomasti myös englanniksi lukemista!! 
Alkuun kesti vähän aikaa lämmetä vieraalla kielellä lukemiselle, mutta lopussa lukeminen sujui hyvin ja nopeasti ja onhan se totta että kuvailu on englanniksi paljon monipuolisempaa kuin suomeksi.

Aurinkoista ja kirjarikasta kevään jatkoa kaikille😊

Rakastaa ei rakasta (Monta kirjailijaa, 2010)

Tämä teos on kokoelma pohjoismaisia novelleita nuorille. Myös Suomesta on kaksi novellia päässyt mukaan. Siitä on taas kulunut aikaa, kun luin tämän, mutta koitan saada tästä silti pääajatukseni kirjoitettua.

Ensinnäkin voisin kertoa, että olisin varmasti pitänyt tästä kirjasta enemmän paljon nuorempana.
Novellien aiheet ja tarinat ovat opettavaisia ja tarinoita on monenlaisia. Novellit kertoivat niin itsemurhista, ystävyydestä, rakkaudesta kuin erilaisista kulttuureistakin.
Luin vain osan kirjan novelleista ja niissä oli kyllä tosi hyviäkin joukossa. Erityisesti tykkäsin suomalaisen Sari Peltoniemen kirjoittamasta Arpi ja miekka- novellista. Se kiinnitti huomion muiden novellien joukossa erilaisen tarinansa ja ennen kaikkea erilaisen tunnelmansa ansiosta.
Fantasian piirteet tarinassa ainakin erottavat sen muista kirjan novelleista.

Vaikka en kaikkia tarinoita lukenutkaan niin sanoisin, että kirja on hyvää luettavaa esimerkiksi ylä-aste ikäisille. Tarinat ovat opettavaisia ja sopivan lyhyitä myös sellaiselle, joka ei niin kauaa jaksa lukea putkeen😃
Pahoittelen, että tekstit ovat aika lyhyitä ja en ehdi ikinä kirjoittaa heti kirjan lukemisen jälkeen minkä seurauksena olen unohtanut, mitä piti kirjoittaa. Yritän saada raivattua lisää aikaa myös kirjoittamiselle lukion ohella😋

Lista vielä novellien kirjoittajista:
Sari Peltoniemi
Kari Levola
Johanne Algren
Mette Honore ja Birgitte Rasmussen
Marjut S. Kjelnaes
Rakel Helmsdal
Kirste Pallto
Simon Issat Marainen

Tervetuloa Joylandiin (Stephen King 2015)

"Kesä 1973 Joylandin huvipuistossa. Huimia laitteita. Värivalojen välkettä ja lasten naurua. Ja kummitusjuna, joka saa aikuisen miehenkin kirkumaan ja josta eräs nuori rakastunut nainen ei koskaan tullut ulos.
Uskallatko sinä lähteä ajelulle?"

Devin on murheen murtama, kun hänen tyttöystävänsä jättää hänet. Hän hakee kesäksi töihin Joyland nimiseen huvipuistoon ja saa työn. Työ Joylandissa on mukavaa ja Devin pitää työskentelystä lasten kanssa. Hän saa uusia ystäviä ja päättää jatkaa työtään myös syksyllä. 
Pikkuhiljaa Devin alkaa päästä erosta yli. Työt maistuvat ja Devinillä menee hyvin sen suhteen. Riemua arkeen tuovat myös työmatkan varrella asuva Mike ja hänen äitinsä. Joylandin kummitusjunassa on kuitenkin jotain hämärää. Siellä tehty murha vaivaa Deviniä ja hän ja hänen ystävänsä alkavat selvittää sitä. Mitä kaikkea he saavat selville ja mitä muuta jännittävää tapahtuu jääköön arvoitukseksi :)

Eka äänikirja tänä vuonna. En edes muista milloin olen viimeksi kuunnellut jotain, mitä ennen en ole. Siitä on pitkä aika. Oli erittäin virkistävää😊

Vaikka tämä on ensimmäinen Kingini, tiedän että tämä teos on pehmeämpi King kuten äänikirjan takakannessa sanotaan. Tiesin sen jo ennen kuin aloin kuunnella. Kuitenkin yllätyin, koska tämä oli kauhusta minun näkökulmastani katsottuna erittäin kaukana. 
Tarinassa oli tietysti muutamia kauhun piirteitä ja arvoitus joka piti ratkaista, mutta päälimmäisenä mieleeni kuitenkin jäi kesäinen tarina huvipuistossa, ja nuoren pojan selviäminen vanhasta nuoruuden rakkaudesta. Kiinnyin myös henkilöihin matkan varrella. Henkilöt tarinassa oikeastaan ovatkin ne, joilla on väliä tässä kertomuksessa. Myös teoksen tunnelma oli jotenkin todella miellyttävä. 

Vaikka odotin koko ajan, että jotain kauheaa tapahtuisi ja  niin ei käynytkään, en ole yhtään pettynyt äänikirjaan, päinvastoin. Tarina oli oikein mukaansa tempaava ja hyvä kertomus kaikin puolin. 
Lukion ohella en ole paljon ehtinyt lukea, kirjoittaa tai kuunnella, mutta varmasti tästä innostuneena koitan taas ottaa enemmän aikaa lukemiselle 😊 Tekisi myös mieli kokeilla jotain tyypillisempää Kingiä ja meiltä niitä tuolta hyllystä löytyy. Hyvä tavoite tälle vuodelle! Suosittelen tätä kirjaa tai äänikirjaa kaikille, jotka haluavat pientä jännitystä sisältävän lämminhenkisen muistelman luettavaksi tai kuunneltavaksi. 

Onko jotain suosituksia mihin Kingiin kannattaisi tarttua seuraavaksi?😄

Lupaus (Kerstin Gier, Unien ensimmäinen kirja 2015)

"Viisitoistavuotias Liv Silber muuttaa äitinsä uuden miehen vuoksi Lontooseen ja aloittaa uudessa koulussa. Hän alkaa nähdä oudon todentuntuisia unia, joissa hän kulkee sisään salaperäisistä ovista ja puhuu kivipatsaan kanssa. Liv näkee unessa uuden velipuolensa Graysonin ja tämän koulukavereiden puuhailevan outoja hautausmaalla, mutta mikä kummallisinta, pian pojat puhuvat valvemaailmassa asioita, jotka ovat tapahtuneet vain Livin unessa...
Livin on mahdotonta vastustaa kiusausta, ja hän ryhtyy selvittämään yhteyttä unien ja todellisuuden välillä. Hänet vihitään osaksi salaisuutta, jonka kanssa yhdellä jos toisella hänen uuden koulunsa oppilaalla on jotain tekemistä. Nyt ei olisi ollenkaan hyvä aika rakastua..."

Tämä kirja oli luettavana älyttömän kauan!! Nyt se on kuitenkin saatu loppuun. Ei ollut kyse siitä, että kirja olisi huono. Päinvastoin, pidän kirjasta tosi paljon:) Lukemisessa kesti lähinnä kiireen ja väsymyksen takia kauan. 

Kirjassa on paljon hyviä puolia. Ensinnäkin henkilöistä on tehty erittäin mielenkiintoisia. Liv on loistava päähenkilö ja pidän hänestä. Samoin muut henkilöt ovat sellaisia, joista pidän. Erityisesti pidin Miasta, Livin siskosta, joka pitää salapoliiseista ja on jotenkin tosi ihana henkilö. Samoin pidän Henrystä ja Livin ja Mian uudesta perheestä. Aivan loistava lisä jo muutenkin mahtavaan henkilölistaan on Secrecy, joka kirjoittaa koulun juorublogia, eikä kukaan tiedä kuka hän on. 
Henkilöiden persoonallisuutta avaavat myös heidän unimaailmansa. Mielestäni kirjassa on ihan mahtava ajatus siitä, miten unimaailmassa jokaisella voi olla oma henkilökohtainen unipaikkansa, jonne pääsee oven kautta ja joka kertoo paljon henkilöstä! Olisi siistiä, jos voisi yöllä käydä aina omassa unimaailmassaan ja se olisi juuri sellainen kuin haluaisi ja siellä voisi tehdä mitä tahansa ja myös tavata muita ihmisiä! Toki siinäkin on varjopuolensa, kuten kirjassa huomataan...

Juuri nuo kaksi tekijää mielestäni tekevät tästä kirjasta hyvän. Mielenkiintoiset henkilöt ja vielä mielenkiintoisemmat tapahtumapaikat. Lisäksi kirjassa on ihana tyyli, josta pidin paljon ja tapahtumat etenevät sujuvasti. Ainut miinus, josta voisin kirjoittaa oli mielestäni loppu. Jäin kaipaamaan siltä vielä jotain hieman enemmän. 
Vielä yksi plussa mielestäni on, että kirjassa oli juuri sopiva määrä romantiikkaa :)

Lukunäyte s.11 :)
"Mitä hemmettiä...?" kysyi tullimies, ja hänen työtoverinsa piti nenästään kiinni alkaessaan siirrellä vaatekappaleita yksitellen sivuun sormenpäillään. Katsojat saivat varmasti vaikutelman, että vaatteeni löyhkäsivät sietämättömästi.
"Entlebuchilaista luomujuustoa", selitin kasvojeni lehahtaessa arvatenkin samanvärisiksi kuin viininpunaiset rintaliivit, jotka miehellä oli juuri kädessään." "

Mitä tapahtuu juustolle ja miksi? Saat tietää, jos luet kirjan :) Tämä on mielestäni hauska kohta. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät sopivasti romanttisista tarinoista, joissa kaikki on mahdollista ja joissa demonit varjostavat unimaailman mahtavaa ideaa. Oikeasti :) Tykkäsin siis kirjasta tosi paljon ja luen varmaan seuraavan osan sitten jossain vaiheessa, jos on aikaa :)  Kirja on aika nopea luettava, vaikka minulla menikin kauan sen kanssa.

Teoria Katherinesta (John Green 2016)

"Colin Singletonin naistyyppi?
Katherine!

Colin Singleton on entinen ihmelapsi, joka haluaisi olla merkittävä. Hän on lukenut 400 sivua päivässä seitsenvuotiaasta asti, puhuu sujuvasti yhtätoista kieltä, suhtautuu intohimoisesti anagrammeihin ja seurustelee vain Katherine- nimisten tyttöjen kanssa. Yhdeksästoista Katherine on juuri jättänyt hänet.
Sydän säpäleinä Colin lähtee parhaan (ja ainoan) ystävänsä Hassanin kanssa roadtripille keskilänteen. Matkan ytimeksi muodostuu arkkiherttua Franz Ferdinandin hauta, rakkaussuhteiden ennustettavuutta tutkivan matemaattisen kaavan kehittely - sekä tyttö, jonka nimi ei ole Katherine."

Kamalaa!:((( Blogia ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Ei ole ollut aikaa eikä oikein jaksamistakaan kirjoittaa ja lukea :( Tämä on ensimmäinen kirja mitä olen nyt pitkään aikaan lukenut. Lupaan yrittää löytää aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle kaiken kiireen keskeltä :) Nyt kuitenkin tästä kirjasta...

Valitsin tämän kirjan luettavaksi, koska sen on kirjoittaut John Green. :) 
Olen tykännyt tosi paljon hänen kirjoistaan ja tämäkään ei tuottanut pettymystä. 
Kuten olen jo varmaan aiemmissa teksteissä hehkuttanut, rakastan Greenin kirjojen henkilöitä. Tässä uudessa kirjassa (vasta suomennetussa) eivät henkilöt todellakaan ole muuttuneet vähemmän kiinnostaviksi!!
Otetaan esimerkkinä vaikkapa päähenkilö Colin. Colin on varsinainen ihme kaikkine tietoineen ja taitoineen. Lisäksi hänellä on mielekiintoinen piirre ihastua vain Katherine nimisiin tyttöihin. Kirjassa kerrotaan Colinin ja Katherinejen suhteista ja tykkäsin erityisesti niistä kohdista. 
Myös Hassan ja roadtripillä kohdatut henkilöt ovat mielenkiintoisia. 

Kirjassa on paljon samanlaisia asioita kuin Greenin kirjoissa yleensä. Löytyy paljon hauskoja kohtia, sydänsuruja ja elämän tarkoituksen pohtimista ja etsimistä, kun Hassan ja Colin matkustavat. Nämä yhdessä Greenin kirjoitustyylin kanssa vetoavat ainakin minuun. Myös eroja löytyy. Tietysti henkilöistä, jotka ovat aina erittäin pesoonallisia, mutta myös tapahtumapaikka on erilainen tässä teoksessa tapahtumista puhumattakaan.

Lukunäyte s.26-27
"Colin rakasti Katherinea vieläkin - hän huomasi työstävänsä sanoja mielessään samalla kun ajoi: rakastan sinua, Katherine. Nimi kuulosti suussa erilaiselta, kun hän sanoi sen Katherinelle: siitä tuli jotain muuta kuin Colinin pitkä pakkomielle, siitä tuli sana joka kuvasi vain yhtä Katherinea, sana joka tuoksui syreeniltä ja sisälsi Katherinen silmien sinen ja pitkät ripset.
Tuuli puski raollaan olevista ikkunoista sisään ja Colin ajatteli jättäjiä, jätettyjä ja arkkiherttuaa. Hassan murahteli ja niiskutti takana kuin olisi uneksinut olevansa saksanpaimenkoira, Colinin sisuksia korvensi koko ajan, ja hän ajatteli: Tämä kaikki on tosi lapsellista. Säälittävää. Olet nolo. Pääse sen yli pääse sen yli pääse sen yli. Mutta Colin ei oikein tiennyt, minkä "sen"."

Sivuja tässä kirjassa on 312 ja teksti on aika isoa. Melko nopealukuinen siis. 
Itse tykkään tästä kirjasta. Hauskoja kohtia on paljon ja elämää ei hienostella vaan asiat kerrotaan 
niinkuin ne ovat, ja vaikka kaikki ei ole hyvin henkilöt löytävät jotain hyvää elämästä. 
Suosittelen teille, jotka olette pitäneet Greenistä. Toki suosittelen myös muille, mutta jos ette ole vielä lukeneet kirjailijalta muuta kannattaa mielestäni tarttua Tähtiin kirjoitettuun virheeseen. Se on ehdoton lempparini ja monet muut ovat sitä myös kehuneet. Jos tykkäätte niin lukekaa tämä sitten kanssa. :)

Uusikuu (Stephenie Meyer 2006)

"Bella Swanin mielestä on jotain tärkeämpää kuin itse elämä: Edward Cullen. Vampyyrin rakastaminen on kuitenkin vaarallisempaa kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. Heidän suhdettaan uhkaavat ennakkoluulot sekä läheiset ja rakkaat, ja ongelma on vasta alkamassa. 
18-vuotispäivän kynnyksellä Bella on surullinen, sillä hän ei haluaisi vanheta- Edward kun on ikuisesti 17-vuotias. Vastentahtoisesti vietetyillä syntymäpäivillä hän saa lahjapaperista haavan ja vuotaa verta verenhimoisten vampyyrien edessä..."

Bellan epäonnistuneiden juhlien jälkeen Edward jättää hänet uskoen sillä suojelevansa häntä.
Bella vaipuu pohjattomaan masennuksen ja kivun aikaan ja pohjalta ei ole helppo nousta ylös.
Kuukaudet kuluvat ja Bella mököttää kotona, kunnes eräänä päivänä hän saa syyn vierailla reservaatissa Jacobin luona. Vierailun seurauksena Jacobista tulee Bellan turvasatama ja elämä ja eron aiheuttama tuska alkavat helpottaa.
Tuska kuitenkin palaa kun Jacob yhtäkkiä muuttuu vihamieliseksi ja väittää ettei voi olla Bellan ystävä. Huolestuttavaa on myös tuttu ääni, joka palaa Bellan päähän hänen tehdessään jotain holtitonta...

Lukunäyte s.154
"Auringon lailla Jacob lämmitti jokaista, joka pääsi hänen vetovoimansa piiriin. Se oli hänelle luontaista, osa häntä. Ei siis ihme, että halusin tavata hänet.
En hermostunut sitäkään, kun hän otti puheeksi kojelaudassani olevan ammottavan aukon.
"Onko radio hajonnut?" hän ihmetteli.
"Joo", minä valehtelin.
Hän alkoi sorkkia aukkoa. "Kuka sen irrotti? Tähän on tullut pahat jäljet..."
"Minä itse", minä myönsin.
Hän naurahti. "Parempi sitten että pidät sormesi erossa pyöristä." 

Twilightin uusinta kuuntelu kierros jatkuu...
Pidin tästä enemmän kuin viimeksi kuunnellessani sen. Uusikuu avaa Houkutuksesta tuttujen henkilöiden elämää ja ajatuksia ja antaa heistä paljon lisää tietoa.
Erityisesti Jacobista joka esiintyy tässä osassa paljon. Vampyyrien maailman ja ihmisten maailman rinnalle nousee vielä kolmas maailma.
Kirjoitettavaa varmasti riittäisi, mutta koska Twilightit ovat niin tunnettuja on varmaan turhaa alkaa selostaa kaikkea juurta jaksain.
Suosittelen lämpimästi sekä äänikirjoja että kirjoja. :)

Houkutus (Stephenie Meyer 2005)

"Isabella muuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin.
Hän tapaa uudessa lukiossa kiehtovan Edwardin- yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward käyttäytyy Isabellaa kohtaan ynseästi ja vältellen, kunnes vastahakoisesti alkavan ystävyyden kautta salaisuus selviää: Edward on vampyyri. Vaaroja uhmaten Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät toisiaan voi saada, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta."

Bella jättää rakastamansa auringon, lämmön ja höperön äitinsä taakseen muuttaessaan isänsä luo asumaan. Bella on onneton uudessa sateisessa kodissaan, jossa aurinko on melko tuntematon käsite.
Hän saa kuitenkin uusia ystäviä lukiosta ja alkaa pikku hiljaa kotiutua.
Sitten hän tapaa Cullenit. Uskomattoman kauniissa sisaruksissa on jotain taijanomaista.

Kuuntelin tämän äänikirjana... Taas kerran!!! <3
Twilightit ovat ehdottomasti pitkällä suosikkikirja listallani.
Tykkään erityisesti kuunnella niitä äänikirjoina ja joka kerta ne hämmästyttävät.
Pidän myös elokuvista ja olen nähnyt ne monta kertaa. Kirjat ovat kuitenkin mielestäni paljon parempia.

Rakastan tarinan henkilöitä. Bellaa, joka kokkailee kotona isälleen ja hengailee vampyyrien kanssa.
Edwardia, joka kiipeää Bellan ikkunasta tämän huoneeseen öisin. Jacobia, josta tosin tässä kirjassa kerrotaan aika vähän. Pidän myös Edwardin perheestä Alicesta, Rosaliesta, Emmetistä ja Jasperistä, sekä Carlislestä ja Esmestä. Kaikilla heillä on oma tarina kerrottavana. Ehkä jaksan tarinan aina uudelleen juuri henkilöiden takia.

Lukunäyte: luku 9
"Äläkä nyt naura- mutta miten te voitte liikkua  ulkona päiväsaikaan?"
"Tarua."
"Polttaako aurinko teidän ihonne?"
"Tarua."
"Nukutteko te ruumisarkuissa?"
"Tarua. Minä en voi nukkua."
"Ollenkaan?"
"En koskaan." 

Suosittelen Ehdottomasti kaikille nuorille ja vähän vanhemmillekkin. Varsinkin, jos olet jo katsonut elokuvan/elokuvat. Kirjoissa tapahtuu niin paljon enemmän. 

Ennen kuin kuolen (Jenny Downham 2007)

"16- vuotias Tessa sairastaa parantumatonta leukemiaa. Loputtomien sairaalakäyntien keskellä hän ei suostu jäämään sängynpohjalle vaan tekee listan asioista, jotka tahtoo vielä kokea. 
Ylisuojelevan isä kauhuksi hän aikoo menettää neitsyytensä, rikkoa lakia- ja saattaa eronneet vanhempansa takaisin yhteen. 
Kun kuvioihin ilmestyy naapurinpoika Adam, Tessa pääsee vihille siitä mitä hän on tähän asti nähnyt vain elokuvissa. Vaikka sairaus syö päivä päivältä Tessan voimia, viime kuukausinaan hän tuntee olevansa enemmän elossa kuin koskaan."

"Minun tulee ikävä jäätä.
Ja sohvaa.
Ja olohuonetta.
Ja sitä miten Cal rakastaa taikatemppuja.
Ja valkoisia asioita- maitoa, lunta, joutsenia."

Tästä kirjasta tulee väkisinkin mieleen Tähtiin kirjoitettu virhe. Kuitenkin niissä on paljon eroja, joten tätäkin kirjaa oli mielenkiintoista lukea. Eroja löydän erityisesti henkilöistä. 
Tessa on niin rohkea ja aika hurja pähenkilö. En usko että monikaan ihminen olisi noin sujut sen kanssa että elämää on enää muutama kuukausi jäljellä. Onhan Tessalla tietysti myös murtumisen aikansa, mutta niitä on aika vähän. Tessa nauttii viimeisistä kuukausistaan täysillä ja toteuttaa hurjaa listaansa.
Kirjan alku vaikutti todella hurjalta, mutta rauhoittui hiukan loppua kohden Tessan sairauden edetessä. Myös sitä mietin, että Tessalla olisi voinut olla joku mielipide siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Hän puhui kummittelevansa perheelleen, mutta uskoiko hän siihen todella?

Luin tämän lukudiplomia varten ja olen tyytyväinen että valitsin sen. Tottakai tällaiset kirjat ovat super surullisia, mutta ne saavat ajattelemaan että on onnekas että saa elää ilman suurempia rajoitteita:saa mennä ulos kun huvittaa, käydä koulua ja syödä jäätelöä.

Pidin tästä kirjasta, mutta jos pitäisi valita lukeeko Tähtiin kirjoitetun virheen vai tämän valitsisin kuitenkin Tähtiin kirjoitetun. En tiedä miksi. Pidin tämän kirjan henkilöistä ja he ovat hyvin persoonallisia, mutta samoin on Tähtiin kirjoitetussa virheessä. Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä, surullinen ja siihen liittyy tärkeä sanoma elämästä.

Suosittelen tätä kirjaa sinulle, joka et pelkää surullisia kirjoja.