perjantai 12. toukokuuta 2017

The sky is everywhere (Jandy Nelson 2010)

Helouu!! :)
Monesta kirjasta olisi taas kirjoitettavaa! Kouluun on tullut luettua aikas monta teosta. Tämä on varmasti tässä kuussa luetuista kirjoista paras. 
Ostin tämän viime vuonna Lontoosta lentokentältä, koska halusin jotain englannin kielistä luettavaa ja nyt menossa on enkun kurssi minne piti lukea englanniksi kirja, joten valitsin tämän, kun se vielä kaapissa lukemattomana nökötti. 



Kirja kertoo 17-vuotiaasta Lenniestä, joka suree siskonsa Baileyn kuolemaa. Myös Lennien mummi ja setä surevat, äitiä Lennie ei ole koskaan nähnytkään ja isästä tuskin on tietoakaan. 
Ensimmäisenä päivänä koulussa Lennien tapaa mielenkiintoisen pojan, Joen. He rakastuvat toisiinsa heti. Lenniellä tosin on ongelma, sillä häntä tuntuu vetävän puoleensa myös naapurin poika Toby, joka oli Baileyn poikaystävä. Lennie tuntee hurjasti syyllisyyttä tunteistaan Tobya kohtaan, mutta voiko hän tehdä niille mitään?

Minusta tässä kirjassa on monia aivan mahtavia piirteitä!
Ensimmäisenä voisin mainita henkilöistä, jotka ovat kaikki aivan fantastisia, ja saavat jälleen kerran miettimään, miten joku voi luoda niin todentuntuisia henkilöitä. 
Lennie eli päähenkilö on surullinen, runoja kirjoitteleva tyttö. Hän jättää runojaan ympäri kaupunkia. Hänellä on myös pakkomielle lempikirjaansa eli Humisevaan harjuun. 
Lennie on romantikko ja The sky is everywhere kertoo hänen suloisesta ensirakkaudestaan aika koskettavasti.  Lennien tunteet suodattuvat lukijalle kirjan kautta todella hyvin ja Lennien kanssa sai nauraa ja itkeä. 
Myös muut hahmot ovat kirjassa erittäin persoonallisia, mutta koska juuri henkilöt ja heidän väliset suhteensa ovat juonen kannalta olennaisia en kerro heistä enempää. 

Jokaisen luvun alkuun on laitettu runo, jossa Lennie kertoo tunteistaan. Minusta se oli myös yksi ehdottomasti parhaista jutuista tässä kirjassa. Runolla oli hauska päästä tarinassa eteenpäin ja se toi vaihtelua lukemiseen.

Juonessa on tarpeeksi käänteitä ja missään vaiheessa ei ollut tylsää lukea.

Jäin miettimään myös sitä, pitäisikö tänä vuonna vielä ehtiä lukemaan Humiseva harju. Sillä oli tässä kirjassa aika kova mainostus samoin kuin Twilightissa, jossa myös Bella on myös sen intohimoinen lukija. Täytyy katsoa, jos ehtis😃


Lukunäyte s. 86
"Grief is a house 
where the chairs
have forgotten how to hold us
the mirrors how to reflect us
the walls how to contain us
Grief is a house that disappears
each time someone knocks at the door
or rings the bell
a house that blows into the air 
at the slightest gust
that buries itself deep in the ground
while everyone is sleeping
Grief is a house where no one can protect you
where the younger sister
will grow older than the older one
where the doors
no longer let you in
or out." 

Täytyy sanoa, että yllättävän paljon ajatuksia nousee tästä teoksesta. Yleensä mietin aika kauan mitä voisin kirjoittaa, mutta nyt huomaan että tekstiä on tullut aika paljon ilman minkään laista miettimistä. 
En osaa sanoa kirjasta mitään huonoa puolta!
Joskus näinkin käy!! Romaania voisin kuvailla seuraavasti:  inspiroiva, mielenkiintoinen, koskettava, sydäntä lämmittävä, kaunis tarina menetyksestä ja rakkaudesta ja selviämisestä sekä oman tarinan kirjoittamisesta.
Ehdottomasti suosittelen, varsinkin kaikille nuorille tytöille, jotka haluavat lukea tarinoista, joissa rakkaus voittaa. Suosittelen ehdottomasti myös englanniksi lukemista!! 
Alkuun kesti vähän aikaa lämmetä vieraalla kielellä lukemiselle, mutta lopussa lukeminen sujui hyvin ja nopeasti ja onhan se totta että kuvailu on englanniksi paljon monipuolisempaa kuin suomeksi.

Aurinkoista ja kirjarikasta kevään jatkoa kaikille😊

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti