Äidinkielen kurssia varten piti lukea kaksi klassikkoa. Ensimmäiseksi kirjaksi valitsin Ylpeyden ja ennakkoluulon, koska pidin elokuvasta. Opettajani ehdotti tätä toiseksi. Suhtauduin aluksi hieman epäilevästi kirjan paksuuden takia. Minun piti lukea Kotiopettajattaren romaani jo aikaisemmalle kurssille, mutta pelkäsin silloinkin sivumäärää ja vaihdoin kirjaa lennossa.
Olen kuitenkin tyytyväinen, että en tehnyt niin nyt.
Päätin katsoa elokuvan ennen paksuun klassikkoon tarttumista, koska ajattelin, että pysyisin juonessa mukana paremmin ja ajattelin myös että kirja ei tulisi olemaan kielellisesti helpoimmasta päästä. Olenkin ihan tyytyväinen, että tein niin koska juoneen oli paljon helpompi keskittyä. Kieli sen sijaan oli erilaista kuin olin ajatellut.
Kotiopettajatteren romaani kertoo nuoren Jane Eyren elämästä, hänen kurjasta lapsuudestaan ja ankeista vuosistaan sisäoppilaitoksessa ja siitä miten hän löysi elämänsä rakkauden monien vaiheiden jälkeen, sekä siitä, miten Jane kehittyi matkan varrella. Lisäksi se kertoo kauhuromanttiseen tyyliin tarinan kartanosta, jossa tapahtuu hyvin outoja asioita.
Täytyy sanoa, että en pitänyt elokuvasta. Ajattelinsen katsottuani, että no joo kai sen kirjan jotenkin saa kahlattua läpi ja olin varma, että tulisin pitämään enemmän Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Olin väärässä. Pidin kirjasta todella paljon, enkä yhtään ihmettele, miksi siitä on tullut ajaton klassikko.
Elokuva oli mielestäni liian synkkä ja henkilöt jotenkin elottomampia kuin kirjassa. Siinä oli jotenkin ahdistava tunnelma silloinkin, kun ei olisi pitänyt. Ehkä olisin eri mieltä jos katsoisin elokuvan uudelleen nyt. En tiedä. Vaikka tiesin jo mitä kirjassa tapahtuu, tuntui kuin olisin silti kuullut sen lukiessani ensimmäistä kertaa. Kuvailu oli eloisaa ja pystyin näkemään silmissäni aurinkoisen maaseudun ja Janen synkän lapsuusmaiseman sekä sairauden runteleman sisäoppilaitoksen. Tarinaa oli helppoa seurata ja luin kirjan nopeasti loppuun.
Mielestäni kirjassa parasta oli juurikin eloisa kuvailu ja Janen kehitys kirjan aikana, unohtamatta tietenkään aluksi tuskallista, mutta lopuksi onnellista rakkaustarinaa. Jane Eyre vei minut hetkeksi pois tästä teknologian ja kiireen maailmasta.
Olen tyytyväinen kun olen saanut itseäni sivistettyä kahden uuden klassikon verran. Odotan innolla että pääsen taas katsomaan jonkun klassikosta tehdyn elokuvan tai lukemaan kirjan! Kesällä aika menee Nuori Aleksis kirjojen parissa, joten ehkäpä syksyllä :)
