Me täytytään valosta (Annastiina Storm 2017)

"Kuka saa päättää, mikä tarina on totta?

Siljan barbileikeissä Tähkäpää on saanut happoa kasvoilleen. Pikkuveli, joka ei syntynytkään, puhuu Santulle jukurttipurkkipuhelimessa. Isä katoaa omille teilleen, jättää lapset yksin vaikka äiti on yötöissä ja sairaalassa sitten, kun ei enää jaksa. Mummi toivoo, että ukki jo kuolisi, kun sen oma elämä on jäänyt elämättä, ja kokee ihmeen rypyttäessään riisipiirakoita."

Taas kävi niinkuin yleensä, että kirjoitan tätä todella kauan kirjan lukemisen jälkeen. Muistaakseni luin tämän yhden päivän aikana, eli kirja oli aika nopealukuinen. Tämä on ensimmäinen kirja, jonka luin Nuorta Aleksista varten. 
Me täytytään valosta kertoo vaikeista asioista. Kertoja vaihtuu välissä: välillä kerrotaan lasten näkökulmasta, välillä aikuisten. Erityisesti lasten suhtautuminen vaikeisiin asioihin on kuvattu kirjassa erittäin vaikuttavasti, koskettavasti ja todentuntuisesti. Isän kylmyys ja etäisyys ja paha tuuli, yökastelut, mahan tyhjä aukko ja happokasvoinen Tähkäpää, yksinäisyys. Äidin mahasta pois pudonnut pikkuveli. Mistä hänet voisi taas löytää?


s. 134
"Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia, dinosauruksen munia. Siunaa äitiä isää SIljaa mua mummia ukkia Pirkeä Merviä. Ja Sorjaa ja kaikkia ihmisiä. Estä meteoriittipommitus, maapallon pimennys, kylmennys ja sukupuutto. Anna mun löytää dinon luu. Anna että jättiläisten aika voi tulla takaisin ja pienet niinkuin sudenkorennot ja tuhatjalkaiset ja pikku pikku veli voi kasvaa oikeisiin kokoihinsa, eikä kenenkään tarvitse olla piilossa ja leikkiä näkymätöntä. Siivilläsi meitä peitä, älä meitä koskaan heitä. Jos sijainen ei nousisi taivaaseen ota luoksesi. Yy kaa koo nee vii kuu see kasi ysi kymppi, riit, tiks lukkoon, avaimet taivaaseen. Aamen."

Nopealukuinen, koskettava, kaunis. Toivon löytäminen epätoivosta. Suosittelen!

Lapsen sydän (Tess Gerritsen 1996)

"Arvostetun sairaalan kulissien takana kirurgit käyvät kauppaa ihmishengillä... Koskettavan todenmakuinen trilleri katulapsista kansaivälisen elinkaupan uhreina.

Apulaislääkäri Abby DiMatteo on rehkinyt ympäripyöreitä päiviä saadakseen kirurgin paikan; nyt tarjolla on pääsy arvovaltaiseen elinsiirtoryhmään. Mutta kun auto-onnettomuuden uhrin sydäntä ollaan siirtämässä ohi jonon rikkaalle yksityispotilaalle, Abby tekee päätöksen, joka uhkaa tuhota koko lupaavan uran: hän antaa sydämen kuolemaisillaan olevalle teini-ikäiselle pojalle.
Abbyn helpotukseksi upporikkaan Victor Vossin vaimolle löytyy nopeasti uusi sydän. Luovuttajasta ei kuitenkaan löydy mitään tietoja. Keneltä Nina Voss sai sydämensä?
Samaan aikaan Riikasta matkaa laiva kohti Amerikkaa mukanaan joukko katulapsia, joille on luvattu uusi koti valtameren takaa. Haluaako joku todella aboptoida minut, yksikätisen pojan, miettii yksitoistavuotias Jakov. Entä miksi alukselle laskeutuu useana yönä helikopteri, ja aamulla joku lapsista on kadonnut? Onko perheillä niin kiire saada lapsi luokseen?
Abby huomaa elinsiirtoihin liittyviä outoja kuolemantapauksia ja äkkirikastumisia. Kaikki eivät kuitenkaan pidä hänen paljastuksistaan. Joku on päättänyt antaa opetuksen - ja tehdä sen kauheimmalla mahdollisella tavalla."


Tällä teoksella alkoi joululomalla pidetty lukumaraton! Olin aloittanut kirjaa kylläkin jo aikaisemmin, mutta en ollut ehtinyt lukemaan sitä loppuun.

Tämä on sellainen kirja, jonka aloittamiselle kannattaa varata aikaa. Jos ei ehdi ensimmäisellä lukukerralla päästä vielä selville siitä, mistä on kyse, joutuu todennäköisesti aloittamaan alusta. Minulle meinasi käydä niin. Alussa kirjassa siis vaihtuu kertoja ja paikka jokaisen luvun välein ja vielä useammin. Minulla kesti hetken ennenkuin pääsin kirjan siihen vaiheeseen, että aloin ymmärtää miten kaikkii liittyy kaikkeen. Kun oli kerran päässyt mukaan, loppukirja oli helppoa lukea.

Kirjan takakansiteksti on aika kattava, joten en ala selittää juonta sen kummemmin. Tämä on siis toinen kirja, jonka luin Gerritseniltä ja tämä oli kyllä hyvin erilainen. Lukiessa ei tullut tylsää ja kirja sopi hyvin maratonin aloitus kirjaksi mysteereineen, sisäelimineen, rikoksineen ja ihmissuhdedraamoineen. Siinä tapahtuu jatkuvasti jotain jännittävää. 
Kirjan kuvailu on sellaista, että kirjaa on helppoa ja miellyttävää lukea. Sairaala tapahtumapaikkana ja kirjan aihe sekä juurikin se kuvailu toivat mieleeni Michael Palmerin Armon enkelit, jonka luin pari vuotta sitten.

Kirjan aihe on aivan järkyttävä ja oli kamalaa miettiä lapsia laivassa ja sitä miten he ovat siellä vain päätyäkseen paloiteltavaksi siksi, että rikkaan miehen vaimo saisi sydämen. Lapsen näkökulma aiheeseen teki siitä vielä sydäntä särkevämmän. Vaikka kirja on jo aika vanha, suosittelen silti kaikkia ehdottomasti lukemaan. 

Taivaslaulu (Pauliina Rauhala 2013)

"Kertomus kohtuullisista miehistä ja naisista.
Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, he näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.
9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti."

Tämän kirjan luin koulua varten jokin aika sitten :)

Usko on tässä teoksessa keskeisessä osassa. Siitä kuitenkin esitetään aika ankea puoli, kun kirjan päähenkilöt hukkuvat töihin ja saavat tiedon uudesta lapsesta keskimäärin neljä kuukautta sen jälkeen, kun edellinen lapsi on syntynyt. Kun Vilja saa tietää olevansa taas raskaana, hän masentuu pahasti. Teoksessa ovat siis vahvasti vastakkain uskonto ja henkilöiden oma jaksaminen. Vastakkain ovat myös menneisyys ja nykyisyys, henkilöiden toiveet ja unelmat ja miten ne ovat matkan varrella toteutuneet tai jääneet toteutumatta. Joissakin luvuissa on tuotu myös lasten näkökulmaa aiheeseen: kavereiden mielipiteitä omaan uskoon, lasten pelkoja ja toiveita ja uskon hyviä ja huonoja puolia. Juuri siitä pidin varmaankin kirjassa eniten: se pisti ajattelemaan ja esitti monia näkökulmia asioista. 

Teoksen maailmassa olisi vaikeaa olla kumpi vain mies tai nainen. Kuitenkin vielä vaikeampaa olisi olla nainen, jonka täytyisi heti synnytyksen jälkeen tulla uudelleen raskaaksi ja huolehtia sekä vauvoista, että vanhemmista lapsista. Kirjan toinen päähenkilö Vilja kokee olevansa huonompi kuin muut äidit ja uskovaiset, koska ei jaksa hoitaa kotia ja lapsia sekä uskonnollisia velvollisuuksia yksin.  Lestadiolaisuudessa naisen paikka on kotona lasten kanssa ja uskoon liittyy sääntöjä ja jokaisella on oma roolinsa, jossa on pysyttävä. Myös yhteiskunta luo paineita ja suku ei ole samalla lailla auttamassa kuin ennen.

Kirja on vahvasti elämän puolella. Siinä kuvataan, miten myös uskovainen voi väsyä osaansa ja miten silloin pitää ajatella omaa jaksamistaan ja että toiset voivat arvostella, mutta jokaisella on lupa uskoa tavallaan. 

Pidin kirjasta paljon. Se on melko nopealukuinen, antaa ajateltavaa ja sen kuvailussa on jotain mukaansatempaavaa. Suosittelen :)

Pikku Prinssi (Antoine De Saint-Exupery 1951)

  Lukuhaaste kohta 50: Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle.
Menin kirjastoon koulun lukudiplomi listan kanssa ja tämä kirja minulle sieltä annettiin.
Kirja on lasten kirja, jossa ei ole takakansi tekstiä, joten en voi sitä tähän kirjoittaa.
 Kuitenkin kirja sopii muillekkin kuin lapsille.
 Se on klassikko ja hyvin suloinen tarina pikku prinssistä, joka kiertelee kaikissa mahdollisissa paikoissa. Matkalla hän tapaa esimerkiksi ketun, kuninkaan, käärmeen, lyhdynsytyttäjän, juopon ja pikkumiehen.

Kirja on kokonaisuutena hyvin mielenkiintoinen ja suloinen. Hahmoja on paljon ja kaikki ovat mielenkiintoisia ja erilaisia. Pidän erityisesti ketusta ja juoposta. Myös paikat ovat hauskoja ja uudet planeetat mielenkiintoisia. :)

 Lukunäyte s.12-14 (Rakastan erityisesti tätä kohtaa teoksesta! Toinen mistä pidän on ketunkesytys:))
"Piirrä minulle lammas! 
Kun en koskaan ollut piirtänyt lammasta, tein hänelle toisenniistä kahdesta piirrustuksesta joihin pystyin: suljetun boa-käärmeen. Ja olin ällistynyt kuullessani pikkumiehen sanovan: 
-Ei! Ei! En halua elefanttia boa- käärmeessä. Boat ovat hyvin vaarallisia, ja elefantti vie paljon tilaa. Kotonani on aivan pientä. Tarvitsen lampaan. Piirä minulle lammas!
Silloin piirsin.
Hän katseli tarkkaavaisesti, sanoi sitten:
-Ei! Tuo on kovin sairas. Piirrä toinen! 
Piirsin:
Ystäväni hymyili herttaisesti:
-No mutta... eihän tuo ole lammas, se on pässi. Sillä on sarvet..."
    
Kirja on hyvä ja suosittelen sitä sekä lapsille että nuorille ihmisille, sekä lukudiplomin suorittajille :)