Tällä tavalla maailma loppuu (Philip Teir 2017)

"Julia, Erik ja lapset Alice ja Anton aikovat viettää koko kesän sukuhuvilalla Maitolahdessa, meren rannalla. Erik ei saa kerrotuksi perheelleen juuri ennen lähtöä päättyneistä yt-neuvotteluista ja niiden ikävästä lopputuloksesta; sen sijaan hän alkaa tehdä tuttavuutta naapurissa asuvaan ekopessimistien yhteisöön, jonka mielestä Maitolahti on oiva paikka odottaa maailmanloppua. Julian pitäisi kirjoittaa toista romaaniaan, mutta menneisyys tuntuu kummittelevan hänelle lapsuudenystävän ilmestyttyä maisemiin. Kesän kuluessa mökkinaapurusten ihmissuhteiden verkko tihenee, ja solmuihin kietoutuvat myös lapset. Elokuussa kukaan ei ole entisellään."

Tällä tavalla maailma loppuu herätti huomiota nimensä takia. Myös maailmanloppu aiheena herätti mielenkiintoni. En kuitenkaan pitänyt kirjasta läheskään niin paljon kuin olin toivonut. 

Kirja kertoo erilaisista ihmisistä ja heidän elämäntilanteista ja ongelmistaan ja siitä miten kukin niihin reagoi. Erik on menettänyt työpaikkansa ja toivoisi olevansa parempi isä, mutta päätyy ryyppäämään sen sijaan, että tekisi asioille mitään. Julia on kirjailija, joka yrittää saada kirjoitettua toista kirjaansa, vaikka ei yhtään tunnu siltä. Anton on pieni poika, joka yrittää selvitä lapsuuden jokapäiväisistä seikkailuista ja kestää murrosikäistä isosiskoa. Alice on teini-ikäinen tyttö, joka yrittää löytää paikkaansa maailmassa ja selvitä kesästä sukuhuvilalla. 
Perheen naapurissa asuu vähintäänkin omalaatuista porukkaa, jotka ovat yhdessä huvilalla odottamassa maailmanloppua. 

s. 260 "Hän eristäytyisi maailmasta ja pysyisi mökissään, kunnes olisi valmis. Valmis mihin? Sitä hän ei oikeastaan tiennyt, mutta hän tiesi tarvitsevansa aikaa. Sitä samaa hän hoki potilailleenkin: aika parantaa haavat. Se oli klisee, mutta sanonnoista tulee kliseitä juuri siksi, että ne ovat totta."

Kirja oli todella nopealukuinen ja se on todennäköisesti ainut syy, miksi jaksoin lukea sen loppuun. Suoraan sanottuna en pitänyt kirjasta oikeastaan yhtään. (Mikä on aika harvinaista.) Tuntui, ettei kirjassa tapahtunut muuta, kuin että eri tavalla onnettomat ja päättämättömät ihmiset haahuilivat pitkin metsää. Myös maailmanloppu teeman käsittely jäi aika ontoksi mielestäni. Alkoholi maistui sekä aikuisille että lapsille. Loppuun oli sentään saatu jotain toimintaa. 
En tiedä. Ehkä toisenlainen lukija voisi pitää kirjasta. Itse en sitä välttämättä kuitenkaan suosittelisi. 

Kapteeni (Milla Keränen 2016)

Kolmas Nuori Aleksis- kirja!!
Lukutahti on hiukan taas hidastunut, mutta toisaalta tämä on paljon paksumpi kirja kuin edelliset. Yritän ehtiä lukea enemmän jatkossa!

"Johan on viisivuotias, kun Anders-eno nostaa hänet huukkarijahti Marian kannelle. Siitä pitäen hän on kapteeni ja meren oma.
Greta on kuudentoista, kun Friedrichshamn haaksirikkoutuu  Tammisaaren saaristossa ja nuori tyyrmanni jää talveksi maihin. Johan näkee Gretan ujouden läpi ja puhuu hänelle niinkuin ei kukaan muu. Siitä pitäen tytön sydän on Kapteenin oma. 
Kun Johan muutamaa vuotta myöhemmin palaa matkoiltaan, hän vie Gretan vaimonaan Porvooseen ja lähtee taas. Greta jää tyhjään taloon odottamaan, kirjoittamaan kirjeitä, joita ei koskaan lähetä. Vuosien jälkeen taloon palaa vieras mies, jonka köydet on sidottu jokirantaan mutta mieli kaipaa ulapalle."

Tästä kirjasta en nauttinut yhtä paljon, kuin kahdesta aikaisemmasta lukuprojektikirjasta. En silti sano, että tämä olisi ollut huono. 

Kirja kertoo, kuten takakansitekstistä käy ilmi, Johanista eli Kapteenista, jolle meri on kaikki kaikessa. Lisäksi se kertoo Gretasta, joka kaipaa merellä matkustelevaa miestään kotiin. He kertovat tarinaa vuorotellen omasta näkökulmastaan. 
Pidin eniten kirjan alusta, kun Johan ei ollut vielä jättänyt Gretaa kotiin yksin päästäkseen merelle. Sen jälkeen alkoi minun mielestäni tulla enemmän tylsiä kohtia, kuin kirjan alussa, jossa tavallaan kerrottiin lähtötilanteesta.
Tylsiksi koin erityisesti jotkin Kapteenin osuudet, Gretan osuuksia olisin voinut lukea enemmänkin. 

Tarinan henkilöt saivat ainakin minussa aikaan monenlaisia tunteita. Johanin lähtiessä merille kerta toisensa jälkeen aloin pitää hänestä jokakerta vähemmän ja vähemmän. Myös se, ettei hän yhtään ajatellut kotona odottavaa vaimoaan sai minut vihaamaan henkilöä. 
Greta taas herätti sääliä ja surua, asuessaan yksikseen monta vuotta, koko ajan odottaen. Hänellä on myös muita murheita elämässään. Kirjassa oli myös monia muita henkilöitä, joista en nyt ala kirjoittamaan erikseen.  

Kirjassa oli joitakin todella sekavia kohtia, joissa meinasin tippua kärryiltä. Ehkä, jos alkaisin lukea kirjaa uudestaan nyt, ymmärtäisin nekin kohdat. Kirjan loppuratkaisu oli myös aika omanlaisensa, ei yhtään sellainen,mitä olin odottanut.

Ehkä eniten kirjassa pidin kohdista, joissa kuvailu oli niin hyvää, että pystyin tuntemaan meren suolaisen tuoksun, tuntemaan Gretan surun ja tuntemaan sen, miltä Gretasta tuntui kun hän ensimmäistä kertaa tapasi kapteenin. 

Suosittelen tätä kirjaa teille, jotka halutte sukeltaa 1700-luvun maailmaan, jossa naimakaupat ja kotiapulaiset ovat arkipäivää. Samalla sukellatte Kapteenin maailmaan, jossa meri ja laivat valtaavat aina vain enemmän ja enemmän tilaa ja aikaa ja Gretan onnettomaan kaipauksen ja surun peittämään elämään. Omasta mielestäni kirja on ihan ok ja ihan mielenkiintoinen lukukokemus ja jälleen ehkä hiukan erilainen, kuin mitä yleensä luen😊Toki tarinassa olisi myös parannettavan varaa, mutta tykkäsin siitä myös tällaisena.