Maus: Selviytyjän tarina 2 (Art Spiegelman 1992)

Käy lukemassa teksti osasta 1! Näin jälkikäteen sanottuna vaikuttava teos ja suosittelen ehdottomasti lukemaan!

Takapenkki (Laura Lehtola 2017)

"Tuula Kervinen on työvoimatoimiston virkailija, joka ei paljoa vaadi. Kunhan aviomies edes joskus hellittäisi lauantairutiineistaan ja aikuistuva poika muistaisi kemikaalien vaarat. 
Aleksi on Tuulan asiakas, joka haluaa eroon työkokeilusta hotellin saunaosaston selänpesijänä. 
Elina on 17-vuotias, raskaana eikä tiedä mitä haluaa. 
Yhdessä kolmikon on selvittävä koettelemuksesta, jonka jälkeen kukaan ei ole entisellään."

"On vuorokausi kesälomani alkuun. Tänään minun piti leipoa piirakkaa ja huomenna tarjota sitä kahvihuoneessa neliviikkoisen vapauteni kunniaksi. Mutta nyt näyttää siltä, että tämä kesäloma ei ala niin kuin suunnittelin.
Minut on ilmeisesti kaapattu.
Enkä todellakaan tiedä miksi."

Takapenkki kertoo kolmesta hyvin hyvin erilaisesta ihmisestä.

s. 180
"Se yrittää olla asiallinen virkamies, muistella jonkun "asiakas on ykkönen" - koulutuksen ohjeita, mutta hätkähtää silti kun framilla onkin kakkonen. Se on sitä ikäluokkaa, jonka lapsuudessa "eri typerää" oli kirosana."

Mielestäni kirja oli ihan viihdyttävää luettavaa. Se oli osittain erittäin hauska. Pidin erityisesti kohdista, joissa oli mukana Aleksin mummo😃 Näin jälkikäteen kirjoitettuna on kuitenkin todettava, että ei kirja ollut mitenkään mileenpainuvimmasta päästä, vaikka pidinkin sen lukemisesta. Kuitenkin ihan mukava ja kevyt, mutta silti sanoman sisältämä tarina luettavaksi!

Sandra (Heidi Köngäs 2017)

"Sandra ja Janne ovat saaneet oman torpan, unelmiensa täyttymyksen. Kesken työteliään elämän tulee sota, ja Janne tempaistaan punakaartiin. Sandra jää yksin viiden lapsen kanssa, kuudes rinnan alla tulossa. Edessä on kova, kylmä talvi, tukena vain appivanhemmat Maija ja Mikko. Kaikki ylpeys on nieltävä, jos aikoo leivän syrjässä pysyä. 
Ankaran kevään tapahtumat avautuvat Klaaralle, Sandran tyttärentyttärelle, joka lähes sata vuotta myöhemmin tutkii vanhoja muistiinpanoja. Mennyt on äkkiä läsnä, järkyttävänä."

Klaara on keski-ikäinen näyttelijä, joka on pettynyt töiden vähäisyyteen. Hän yrittää ymmärtää äitiään joka sairautensa pahetessa haluaa vielä kerran vierailla lapsuuden kodissaa, vanhassa hirsitalossa Lepistössä. Vasta äidin kuoleman jälkeen, löytäessään vanhoja päiväkirja merkintöjä, Klaara alkaa ymmärtää äidin toivetta.

Sandra on tottunut olojen kurjuuteen lapsesta asti, jolloin hänet ja sisarukset lähetettiin huutolaisiksi. Hän on tottunut kovaan työhön ja kipuun ja osaa silti nähdä elämän kauneuden. Sandran elämän innostuksen aiheita jokapäiväisen puurtamisen keskellä ovat oma porkkanamaa, oma pieni mökki, aviomies Janne ja omat pojat. Kun sota alkaa, saa Sandra kuitenkin kokea ennenäkemättömän kurjuuden, kuoleman läsnäolon, toivottomuuden ja nälänhädän.

s.69  "Sandra oli kaunis morsian, niin luonnollisen oloinen ja vähään tyytyväinen, ei vaadi mitään, mutta osaa nauttia siitä, minkä saa. Katselin häntä tarkemmin häissä, kun hän oli laittanut hiukset vookille ja kulki kerrankin mustissa, hänellä oli juhlapusero ja pitkä hame, ja vaikka se hame oli viisi vuotta vanha rippikolttu, niin hän näytti yhä sorjalta kuin pajunvitsa. Sandra täyttää vasta marraskuussa kaksikymmentä, hän on minua pari vuotta nuorempi, vaikka ikäeroa voisi luulla isommaksikin. Meidät on kyllä niin eri vesissä pesty, minä olen jo nainen, hän yhä neitonen. Velimiehelle kävi kyllö hyvä tuuri, kun sai Sandran, ihan parhaan sai, kun lauhkean sai." 

Lyyti on Jannen sisko, joka piikana, tosin rikkaampien parissa kuin muut. Hän rakastuu väärään mieheen muiden varoituksista huolimatta, masentuu ja saa myös kokea sodan kurjuuden ja menetykset. 

s. 280 "Muistomerkit olivat joen kahta puolen, kumpikin puoli täynnä omaa totuuttaan, kuin valmiina pitämään kiinni omasta uskostaan, ihan kuin sodassa olisi voittajien ja häviäjien totuus, vaikka vastakkain oli aina kaksi häviötä. Lopultakin jokainen sota on häviö, ihmisyyden häviö. Sodilla oli aina pitkät jäljet, jotka eivät lakanneet koskaan silloin, kun aseet vaikenivat." 

Kirja kertoo vanhoista ajoista. Oman torpan onnesta ja rakkaudesta. Kovasta työnteosta ja omista pienistä lapsista. Kaiken muuttumisesta sodan alkaessa. Kuolemasta ja menetyksestä. Nälästä ja kylmästä. Sisällissodasta. Epätoivosta ja selviytymisestä.

Kirja on todella koskettava ja mielestäni myös lukemieni kotimaisten sotakirjojen parhaimmistossa. Pidin kirjan arkisesta kuvauksesta, miten epätoivoinen ja synkkä voikaan oikeasti ihmisen mieli ja arki olla, kun elää pienten lasten kanssa sodan keskellä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!

Myrkkykeiso (Eppu Nuotio 2017)

Hejsan! Tästä aloitetaan kesän kirjabloggaukset! Tämä on toinen kirja jonka luen jälleen Nuori Aleksis arviointia varten. Ajattelin, että ehtisin tänä kesänä lukemaan enemmän kuin viime kesänä (jolloin luin 8 kirjaa) mutta hiukka huonolta näyttää kun katsoo kalenteria. Täytyy pitää kesän lukumaraton niin saan saman määrän kasaan kuin viime kesänä!

Tämä nyt kuitenkin tosiaan on toinen kirja ja kuuntelin sen Storytelin kautta. Otettiin kahden viikon kokeilujakso käyttöön tätä varten ja voin sanoa, että en tiedä miksei olla otettu aikaisemmin. Löysin hyvin kirjoja ja äänikirjoja ja kuunteleminen oli helppoa. Ei tarvitse miettiä, mihin kohtaan on viimeksi jäänyt ja kuunteleminen onnistuu missä vain! Tykkään :)

Sitten vihdoin kirjasta. Tästä lähtien loppu kesän kirjat tulevat siis olemaan kotimaisia ja julkaistu vuonna 2017 niinkuin tämäkin.

Kirja on siis dekkari, vaikkei sitä heti olisi sellaiseksi uskonut. Erityistä tässä dekkarissa on se, että siinä ei esiinny yhtäkään poliisia, tutkijaa tai muuta sellaista. Sormenjälkiä ei etsitä.
Kerrotaan vain erilaisista ihmisistä. Soittavasta Neuvostoliitosta paenneesta äidistä, yksinhuoltajasta ja martoissa toimivasta vanhasta naisesta, muutamasta pikkutytöstä ja paikkaansa etsivästä teinopojasta *lista jatkuu...* Se teki mielestäni tästä joukosta erottuvan ja mielenkiintoisen. Henkilöt ovat hyvin inhimillisiä ja tavallisia, mistä pidin myös. Kaikkia eri ikäluokkia löytyi. Vaikka alkuun tuntui, että henkilöitä esiteltiin hirveä määrä, niin kaikki kuitenkin punoutuivat hyvin yhteen tarinaan. Vaikka kirja ei ehkä jännityksellisesti ollut mitenkään paras tai mieleenpainuvin dekkari niin pidin sitä silti viihdyttävänä lukemisena juuri henkilöiden ja erilaisuuden takia. Dekkareita paljon lukeneen mielestä rikoksen tekijä on varmasti helposti pääteltävissä, itse en sitä ihan heti tajunnut.
Voin kyllä suositella! Pidin kirjan kielestä ja lukijasta joka on Leena Rapola. Lisäksi kirja oli aika nopea kuunnella: 8 tuntia ja 7 minuuttia.

Hyvää kirjakesää kaikille!

Mielensä pahoittaja (Tuomas Kyrö 2010)

"Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pidättäydytään omissa asioissa-
päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin. 
Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat
asiat pysyvät: hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä."

Sivuja: 130



Lukunäyte s.31
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun taas oli tämä että kaksi pakettia per talous.
Mistä ne sen siellä kaupassa tietävät, ketkä kuuluvat samaan talouteen?
Ihan hyvin voi mies ja rouva ja lapset mennä eri jonoihin ja jokainen ostaa ne kaksi pakettia. Kyllä ei meinaa mahtua farmariauton takaosaan kaikki paketit. Kyllä isäihminen hymyilee siinä sitten partaansa, että jopas huiputin kauppiasta, montako euroa säästin ja taas voi ostaa valkosipulijuustomaustettuja makkaroita pihagrilliin."

Tämä kirja oli lomalukemisena mukana reissussa :) Tykkäsin. Päähenkilö varmasti jäi ainakin mieleen, kun on tottunut lukemaan nuortenkirjoja, joissa päähenkilö on yleensä nuori. Pitäisi katsoa elokuvana joskus... 
Tässä siis kerrottaan miehestä, joka joka luvussa pahoittaa mielensä jostain. 
Kirja on hauska ja jos tykkäät lukea sinä varmasti luet tämän hyvin nopeasti ja jos taas et ole niin innostunut lukemisesta niin kannattaa silti tarttua kirjaan, koska kuten ylempää huomaa sivumäärä ei ole päätä huimaava :))