Nainen junassa (Paula Hawkins 2015)

*Julkaistu melkein puoli vuotta kirjan kuuntelemisen jälkeen! Ei johdu tosin kirjasta, se on jäänyt mieleen! Lisäksi huomasin, että elokuva löytyy Netflixistä, jospa senkin saisi nyt vaikka katsottua :)

Kirjoittaminen on jäänyt koulun alkamisen myötä vähemmälle ja esimerkiksi tämä teos jäi taas pitkäksi aikaa kommentoimatta. Tähän kirjaan omassa mielessäni liittyvät marjapensaat ja polttavan kuumat kesäpäivät, sekä viimeisen kesälomayön terassin maalaus operaatio, jonka aikana koin tämän kirjan viimeiset mukansatempaavat hetket. Niitä aikoja voi kaihoten muistella nyt, kun syksyn tuulet tuivertavat ulkona.

Kuuntelin kirjan storytellistä Leena Pöystin lukemana ja nautin! Kirja ei turhaan ollut kohu ilmestyttyään.
Nainen junassa on omalla tavallaan erilainen.
Kirjan henkilöistä ei oikeastaan kestään voi sanoa pitävänsä ja he ovat kaikki aika säälittäviä tapauksia. Silti heissä oli sitä jotain. Ehkä siksi, että he olivat niin inhimillisiä ja aidon tuntuisia.

Rachel on alkoholisti nainen, jonka elämä on kurjaa, kun mies on jättänyt hänet toisen naisen takia. Nyt mies ja hänen uusi vaimonsa asuvat hänen vanhassa kotitalossaan, oman pienen lapsensa kanssa. Rachel matkustaa junalla joka päivä samaa reittiä töihin. Hänellä on tapana tarkkailla työmatkansa varrella junaradan vieressä asuvaa pariskuntaa, jotka hän on nimennyt Jessiksi ja Jasoniksi, täydellistä pariskuntaa, joiden elämä vaikuttaa aivan täydellisen onnelliselta. Eräänä päivänä Rachelille selviää, että Jess on kadonnut ja hän ei voi vain antaa asian olla. Hänen on pakko saada teitää, missä tämä nainen on, nainen joka vaikutti nin kovin onnelliselta pienessä talossaan rakkaansa kanssa. Mitä hänelle on tapahtunut?

Tämä kirja on juuri sellainen, millainen psykologisen trillerin mielestäni kuuluukin olla! Loppuratkaisu oli juuri sellainen, mitä ei olisi yhtään osannut odottaa. Henkilöt olivat aitoja, inhimillisiä ja jopa sellaisia joita oli joissakin kohdissa helppoa vihata. Rachel on epäluotettava kertoja, vainoava nainen, joka ei käy töissä vaan juo päivät pitkät. Hyvin erilainen henkilö, kuin joihin olen yleensä törmännyt. Myös muut henkilöt uivat omien virheidensä ja ongelmiensa verkossa kirjan läpi.

En saa kaikkia sanoja ulos päästäni kuvatakseni kirjaa ja lukukokemusta aivan siten, miten itse haluaisin. Kirjan kielessä ja kuvailussa ja kaikessa vain oli jotain erilaista.

Koska kirjoitan tätä tekstiä nyt aika kauan kirjan lukemisen jälkeen, pystyn sanomaan, että tästä teoksesta alkoi minun psykologinen trilleri jaksoni ja nyt niitä on takana jo kolme vaikka kiirettä on pitänyt koulun kanssa. Huomasin myös, että tästä on tehty myös elokuva! Toivottavasti minulla on joskus aikaa hankkia se käsiini ja katsoa. Voin kyllä suositella kirjaa, itse pidin siitä kovasti! :)

Kenenkään ei pitänyt tietää (Renée Knight 2016)

*Julkaistu järkyttävän kauan kuuntelemisen jälkeen ;)

"Entä jos kirja, jota olet lukemassa, kertookin sinusta?

Kun Catherine Ravenscroft alkaa lukea yöpöydälleen ilmestynyttä salaperäistä kirjaa, hän tajuaa pian joutuneensa keskelle painajaista. Vieras mies- niminen romaani paljastaa piinallisen yksityiskohtaisesti Catherinen elämän kammottavimman salaisuuden. Salaisuuden, jonka tiesi hänen lisäkseen yksi ainoa ihminen - ja tuo ihminen on kuollut."

Seuraava psykologinen trilleri! Ensimmäinen jonka kuuntelen BookBeatista. Jälleen Leena Pöystin lukemana!

Voisin sanoa tästä kirjasta aivan samaa kuin juuri kuuntelemastani toisesta kirjasta, Edellisestä asukkaasta. Mielestäni tämänkin kohdalla alkuasetelma oli paljon mielenkiintoisemman tuntuinen, kuin kirja sitten loppujen lopuksi olikaan.
Nautin loppukesästä niin paljon Paula Hawkinsin Nainen junassa trilleristä, että tuntuu että nämä sen jälkeen luetut eivät enää pääse samalle tasolle sen kanssa.
Jälleenkään ei pidä käsittää väärin. Tämänkin teoksen kuuntelemisesta nautin kyllä, se vain olisi voinut olla parempikin. Tässä kirjassa kyse ei ollut niinkään siitä, että se olisi ollut jotenkin ennalta arvattava. Päin vastoin, yllätyin ja kauhistuin kirjaa lukiessani suunnattomasti, kuten varmaan moni muukin, kun kirjan pääajatus yllättäen selviää. Koin vain, että kirjassa oli ehkä jotain ylimääräistä mikä ei täysin uponnut. Lisäksi minusta tuntui joissain kohdissa että kirja oli hiukan liiankin raadollinen ja vastenmielinen, mikä ei aina täysin vedonnut minuun, vaikka kuuluu myös kirjan juoneen ja luonteeseen. Juonen kehittely kesti todella kauan mikä oli osittain erittäin olennainen piirre kirjan sisällön kannalta, mutta toisaalta hieman myös ärsyttävää.

Annoin myös tälle trillerille 3/5 tähteä.

Edellinen asukas (J.P. Delaney 2017)

Tämä on toinen kirja, jonka sain kuunneltua BookBeatistä.
Kirjan alkuasetelma vaikutti sopivan karmivalta syksyn pimeneviin iltoihin.

Kuvittele moderni talo, joka on täydellinen arkkitehtuurin huipentuma, ja jossa on käytössäsi valtavasti uudenlaista teknologiaa. Lisäksi pääset taloon asumaan halvalla, vaikka se on valtavan kokoinen. Sopimukseen kuitenkin sisältyy hurja määrä outoja ehtoja ja sääntöjä, joita sinun tulee noudattaa.
Ennen kuin taloon voi muuttaa, on tehtävä pitkä lista erilaisia asioita, täyttää kyselyitä ja käydä haastattelussa. Jos arkkitehti valitsee sinut, saat muuttaa taloon.

Jane tulee valituksi ja muuttaa tähän valkoisuutta ja puhtautta huokuvaan rauhalliseen taloon. Mikä olisikaan parempi paikka surra omaa järkyttävää menetystään? Pikkuhiljaa Janelle alkaa kuitenkin valjeta asioita, jotka karmivat selkäpiitä. Kuka oli talossa häntä ennen asunut tyttö, Emma, ja mitä hänelle tapahtui? Ja miksi juuri heidät on valittu taloon asumaan?

Olen tyytyväinen siitä, että sain vihdoin kuunneltua äänikirjan, jonka on lukenut joku muu, kuin Leena Pöysti! Mielestäni Maruska Verona sopi tämän äänikirjan lukijaksi täydellisesti ja totuin hänen ääneensä nopeasti.

"23. Uhraisitko itsesi, jos voisit sillä pelastaa kymmenen viatonta ihmistä? 24. Entä kymmenentuhatta vierasta ihmistä?"

Sitten itse kirjasta. Odotin, että se olisi ollut enemmän sellainen, minkälaisen kuvan siitä sain lukiessani kuvausta ja muiden kirjoittamia blogitekstejä. Itse en kuitenkaan kokenut kirjaa kovin jännittäväksi ja varsinkin loppuratkaisu oli pienoinen pettymys. Psykologista trilleriä lukiessani haluaisin yllättyä tai kauhistua tai mitä tahansa siltä väliltä, mutta sitä tämä kirja ei valitettavasti minun kohdallani tehnyt. Mielestäni kirjan asetelmassa olisi ollut potentiaalia parempaan. Sinänsä kirja oli hyvä ja ihan mielenkiintoisesti rajattu ja pidin siitä, miten ensin kerrottiin ennen osioissa Emman elämästä ja nyt osioissa Janen elämästä ja siitä, että jokaisen luvun yhteydessä esiteltiin jokin taloon liittyvä sääntö tai kysymys. Jotakin jäi kuitenkin kirjasta puuttumaan.
Älä käsitä väärin, nautin kyllä kirjan kuuntelemisesta, mutta olisin odottanut, että se olisi ollut jotenkin mieleenpainuvampi tai karmivampi. Annoin kirjalle BookBeatin arvioinnissa 3/5 tähteä.

"Ei pyykkinaruja. Ei roskakoreja. Tupakointi on kielletty. Ei lasialusia eikä tabletteja. Ei koristetyynyjä eikä pikkuesineitä, ei osista koottavia huonekaluja-"

Tämä talo ei sopisi minulle, koska kieltolistalla ovat myös Ikean huonekalut ja KIRJAT ;)

Tästä kirjasta saisi varmasti tehtyä hienon elokuvan. Ehkäpä siitä vielä tehdään. Tämä oli nyt kolmas psykologinen trilleri, jonka kuuntelin muutaman kuukauden sisällä. Ne ovat kaiketi tulleet jäädäkseen :) Helmet lukuhaasteen tilanne on tällä hetkellä 21/50 eli sen kanssa saa vielä tehdä töitä, jos meinaa ehtiä!

Playground (Lars Kepler 2015)

"Luutnantti Jasmin Pascal-Anderson haavoittuu kuolettavasti komennolla Kosovossa. Virottuaan henkiin hän väittää tietävänsä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Vastassa on outo ja vaarallinen satamakaupunki. Kukaan ei usko Jasminia. Seuraa pakkohoitojakso, uusi elämä puolustusministeriön sihteerinä ja lapsi, jonka Jasmin nimeää Danteksi. Viisi vuotta myöhemmin Danten henki riippuu leikkauksesta, jossa hänen sydämensä on pysäytettävä. Jos satamakaupunki tosiaan on olemassa, Dante ei mitenkään selviä yksin takaisin. On vain yksi vaihtoehto. Jasminin on seurattava perässä."

Odotukseni tämän kirjan suhteen olivat aika korkealla, kun aloin lukea. Olin jo kauan odottanut kirjan lukemista ja kuullut siitä myös kehuja. Kuitenkin kun aloin lukea, minusta tuntui, että ei tule mitään. Ensimmäiset sata sivua olivat ihan väkisin lukemista. 

Päätin kuitenkin antaa kirjalle vielä toisen mahdollisuuden ja jatkaa lukemista hiukan. Nyt olen ihan tyytyväinen, että annoin.. Alun pinnallisen kuvauksen jälkeen pääsin sittenkin sisälle kirjan maailmaan.

Alussa minua inhotti erityisesti henkilöiden pinnallisuus. Heistä ei kerrottu alkuunkaan riittävästi. Minusta tuntui, että on ihan sama jos kaikki henkilöt kuolevat kirjassa, koska minulle ei ollut ehtinyt kehittyä minkäänlaista suhdetta heihin.  Kun annoin kirjalle uuden mahdollisuuden, asia parani hieman ja lukemisesta tuli sen osalta parempaa. 

Toinen mainittava asia on se, että kirjan kuvailu oli joissakin kohdissa varsin etovaa. Joissain määrin on hyvä asia, että kuvailu on uskotavaa ja pystyy "näkemään" tapahtumat mutta siinä vaiheessa kun kuvataan esimerkiksi ihmisen tappamista liian tarkasti se saattaa kääntyä myös huonoksi puoleksi. Varsinaiseksi verilöylyksi kirja sitten yltyikin. 

Kirja ei vastannut oletuksiani oikein missään määrin. Se kuulosti takakansitekstin perusteella todella mielenkiintoiselta ja olikin sellainen loppujen lopuksi. 
Alun pettymyksiin kuului myös satamakaupunki, johon ihmiset kirjassa houtuvat kuoltuaan. Kiinalainen satamakaupunki alastomilla harhailevilla ihmisillä ja roskaisilla kaduilla ei oikein tehnyt vaikutusta eikä herättänyt mielenkiintoa. Myöhemmin aloin pitää satamakaupunkia ihan mielenkiintoisena paikkana, vaikka koinkin sen melko ahdistavaksi - en sellaiseksi mihin haluaisi joutua kuoleman jälkeen siis. 

Kun päästiin kirjan playground vaiheeseen, josta kirja on saanut myös nimensä, kirja alkoi olla oikeasti mielenkiintoinen. Myös romanssi oli hyvä kirjan juonen kannalta.

En oikein edelleenkään tiedä, mitä kirjasta pitäisi ajatella. Jos on ehtinyt luoda jotain mielikuvaa siitä, millainen kahden ruotsalaisen dekkari kirjailijan kirja kuoleman jälkeisestä elämästä on, yllättyy taatusti tähän kirjaan tarttuessaa. Yhteenvetona minulle tulevat mieleen sanat erilainen, eksoottinen, sekava, hiukan ahdistava, mutta myös mielenkiintoinen ja jännittävä. Jos etsit hämmentävää lukukokemusta jossa on paljon kuolemaa, verta ja alastomia ihmisiä, suosittelen aloittamaan tästä :)

Kemisti (Stephenie Meyer 2017)

Kemisti kertoo "Alex" salanimeä käyttävästä entisestä CIA:n työntekijästä. Kemistin työssään Alex on tottunut kiduttamaan terroristeja ja muita suuren luokan rikollisia saadakseen heiltä tietoa, joita he eivät ole muuten valmiita luovuttamaan.
Alex on jo pitkään kulkenut varpaillaan, käyttänyt valeidentiteettiä ja pitänyt orjallisesti huolta tarkoista turvatoimista. Yöllä ei voi nukkua ilman kaasunaamaria, koska huoneeseen on viritetty kaasua vapauttava ansa ja perusvarustukseen kuuluvat myös erilaiset myrkkysormukset. Alex on yritetty päästää päiviltä jo liian monta kertaa työhistoriansa takia. Aleksin ainoa päämäärä on jatkaa kulkemista piilossa vanhoilta työtovereiltaan ja pysyä hengissä.
Kaikki kuitenkin muuttuu keikalla, jossa Alexin tehtävä on saada tietoja mieheltä, joka on ollut mukana levittämässä koko ihmiskunnan vaarantavaa sairautta. Keikalla Alex tutustuu kahteen veljekseen ja kun he huomaavat, että kuvio on vielä suurempi, kuin kaikki ovat luulleet alkaa tapahtua toden teolla. Matkaan mahtuu monta pakoa ja läheltäpiti tilanneta ja tietysti myös romanssi.

Olen lukenut Stephenie Meyeriltä aikaisemmin Twilightit ja Vieraan, enkä enää edes muistanut, miten ihanaa on uppoutua hänen kirjojensa maailmaan. Niissä on jotain maagista. Olin siis onnellinen uppoutuessani tähän erittäin Stephenie Meyermäiseen, mutta kuitenkin niin erilaiseen tarinaan.

Tämä kirja on täysin eri luokkaa, kuin aikaisemmissa kirjoissa tutuiksi tulleet vampyyrit ja maapallon valtaavat muukalaiset. Kemisti kertoo tarinan erikoisesta näkökulmasta, siitä, millaista on työskennellä ihmisten parissa ja kiduttaa heitä. Se kertoo epätoivoisesta pakenemisesta ja valtiolle työskennelleen kemistin nykyisestä kylmästä ja ystävättömästä elämästä.
Rakastuin Kemistin henkilöihin, kuten aikaisempiinkin Meyerin luomiin omaperäisiin henkilöihin. He tuntuvat niin todellisilta.

Kirjan eteen on varmasti tehty valtava määrä työtä ja taustatietojen selvittelyä. Meyer osaa kertoa uskottavasti niin aseista, kuin kemiallisista aineista ja suojelevista koiristakin.

Huomasin kirjassa paljon samanlaisia piirteitä, kuin Twilightissa ja sitä toi esiin erityisesti vielä se, että äänikirjan lukija Leena Pöysti, on sama kuin vampyyri-sarjassa. Kuintenkin voin suositella kirjaa myös niille, jotka eivät ole pitäneet Twilightista, koska Kemisti kertoo kuitenkin täysin erilaisista asioista ja henkilöistä.

Tämä on ensimmäinen kirja, jonka olen kuunnellut e-äänikirjana ja myös ensimmäinen e-kirja, jonka olen ikinä lainannut. Olen tyyytyväinen, että olen heti tämän vuoden alkuun ehtinyt kuunnella näin paljon äänikirjoja, yhteensä kaksi, mikä on kuitenkin saman verran kuin viime vuonna kuuntelin yhteensä! Jotkut eivät pysty keskittymään äänikirjojen kuunteluun samalla kun tekevät jotain muuta, mutta minusta on mahtavaa kuunnella äänikirjaa ja koota samalla vaikkapa palapeliä, niinkuin tämän kirjan kanssa tein.

 Nautin joka hetkestä sen 17 ja puolen tunnin aikana, jonka kirja kesti. Suosittelen ehdottomasti!!