Kilpikonnan kuorella (John Green 2017)

"Aza Holmesin paras ja pelottomin ystävä Daisy Ramirez haluaa selvittää kadonneen miljonääri Russell Pickettin mysteerin ja houkuttelee mukaan tutkimuksiinsa Azan. Vetovoimaa löytyy myös luvatusta sadantuhannen dollarin palkkiosta ja miljonäärin pojasta Davisista, jonka Aza on joskus kauan sitten tuntenut.
Tekeminen ei ole Azalle helppoa, välillä pelkkä eläminen käy työstä. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisten ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä."

Aza on herkkä tyttö, joka asuu äitinsä kanssa ja jonka isä on kuollut. Yhdessä parhaan kaverinsa Daisyn kanssa Aza alkaa etsiä kadonnutta miljonääriä, joka sattuu olemaan myös hänen vanhan ystävänsä Davisin isä. Davis elää valtavassa talossa muropaketteihin piilotettujen setelinippujen ja  pikkuveljensä kanssa isän häivyttyä varoittamatta. Azan ja Davisin vanha ystäyys puhkeaa uudestaan kukkaan, kun Aza ja Daisy selvittävät mysteeriä. Voiko ystävyys olla jotain enemmän? Ja miten elää pakko-oireiden pahenevassa kierteessä? Kuinka kestää isän kuolema ja kuinka tulla toimeen Star Wars-hullun parhaan ystävän kanssa?

Pikkuhiljaa pitäisi saada noista lukumaratonin kirjoista ajatuksia ylös, ennenkuin kuukausi vaihtuu. (Haluan nimittäin että tekstit jäävät tammikuun puolelle, koska kirjat on luettu silloin :)) Koulu vie ajan, mutta ehkä saan pikkuhiljaa näistä tärkeimmät ajatukset kirjoiteltua. 

Kilpikonnan kuorella oli toinen kirja, jonka luin maratonin aikan, ja ainut kirja, jonka luin kokonaan alusta loppuun. Kuulin kirjasta paljon kehuja ennenkuin luin sen itse ja ehdin jo odottaa, milloin pääsen lukemaan kirjan. 

Pakko sanoa ainakin, että en pettynyt (taaskaan) Greenin uutta kirjaa lukiessani. On totta, että Greenin kirjoissa on samanlaisia elementtejä jotka saavat kirjat muistuttamaan toisiaan. Road trippiä ei sentään tässä kirjassa ollut. Kuitenkin jokaisessa kirjassa on myös omat hienot erikoisuutensa. Greenin kirjoissa on jotain, mitä ei osaa kuvailla, enkä usko että kenenkään muun kirjoissa voisi olla samanlaista tunnelmaa. Kirjailija tosiaan osaa käsitellä vakavia asioita huumorin kautta ja tuoda esiin pienten asioiden merkityksellisyyden. Jälleen nauroin lukiessani moneen kertaan. 
Kilpikonnan kuorella on todentuntuinen kertomus sairaudesta ja se toimii varmasti monelle tukena. Se voi myös auttaa muita ymmärtämään, miltä pakkomielteiset ajatukset ehkäpä tuntuvat. Kirja on monipuolinen paketti vaikeista asioista, ystävyydestä ja rakkaudesta. 

s.212
"Sinä nouset ylös. Ole kiltti. Menet käsidesisäiliön luo. Cogito, ergo non sum. Hikoiluttaa sinulla on se jo mikään ei satu niin paljon kuin tämä olet jo saanut sen ole kiltti ja lopeta hyvä Jumala lopeta et pääse tästä ikinä et pääse tästä ikinä et palaa koskaan omaksi itseksesi et palaa koskaan omaksi itseksesi haluatko kuolla tähän haluatko kuolla tähän koska niin siinä käy niin käy niin käy niin käy niin käy niin käy.
Vedin itseni pystyyn. Luulin hetken ajan pyörtyväni, kun kipu iski lävitseni. Tartuin tippatelineen tankoon ja otin muutaman laahustavan askelen. Kuulin äidin liikahtelevan. En välittänyt. Painoin annostelijaa, hieroin ainetta kaikkialle käsiini. Painoin uudestaan ja työnsin kourallisen suuhuni."

Olen pitänyt kaikista Greenin kirjoista, paitsi Arvoitus nimeltä Margoa en saanut loppuun asti, koska se oli mielestäni niin samanlainen kuin elokuva. Tähtiinkirjoitetusta virheestä ei ole vielä mikään mennyt ohi, mutta olen pitänyt suuresti myös Kaikista viimeisistä sanoista, Teoria Katherinesta ja nyt tästä! Jos et siis ole lukenut mitään Greenin kirjoista vielä niin suosittelen ehdottomasti kaikkia niistä! 

Tämän kirjan tulen myös tunkemaan johonkin kohtaan Helmetin lukuhaasteeseen, mutta en tiedä vielä mihin. Laitan niistä päivitystä sitten myöhemmin. Nyt voin nostaa tämän, aivan uuden, pirteän värisen kirjan omalle paikalleen Tähtiin kirjoitetun viereen <3

Teoria Katherinesta (John Green 2016)

"Colin Singletonin naistyyppi?
Katherine!

Colin Singleton on entinen ihmelapsi, joka haluaisi olla merkittävä. Hän on lukenut 400 sivua päivässä seitsenvuotiaasta asti, puhuu sujuvasti yhtätoista kieltä, suhtautuu intohimoisesti anagrammeihin ja seurustelee vain Katherine- nimisten tyttöjen kanssa. Yhdeksästoista Katherine on juuri jättänyt hänet.
Sydän säpäleinä Colin lähtee parhaan (ja ainoan) ystävänsä Hassanin kanssa roadtripille keskilänteen. Matkan ytimeksi muodostuu arkkiherttua Franz Ferdinandin hauta, rakkaussuhteiden ennustettavuutta tutkivan matemaattisen kaavan kehittely - sekä tyttö, jonka nimi ei ole Katherine."

Kamalaa!:((( Blogia ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Ei ole ollut aikaa eikä oikein jaksamistakaan kirjoittaa ja lukea :( Tämä on ensimmäinen kirja mitä olen nyt pitkään aikaan lukenut. Lupaan yrittää löytää aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle kaiken kiireen keskeltä :) Nyt kuitenkin tästä kirjasta...

Valitsin tämän kirjan luettavaksi, koska sen on kirjoittaut John Green. :) 
Olen tykännyt tosi paljon hänen kirjoistaan ja tämäkään ei tuottanut pettymystä. 
Kuten olen jo varmaan aiemmissa teksteissä hehkuttanut, rakastan Greenin kirjojen henkilöitä. Tässä uudessa kirjassa (vasta suomennetussa) eivät henkilöt todellakaan ole muuttuneet vähemmän kiinnostaviksi!!
Otetaan esimerkkinä vaikkapa päähenkilö Colin. Colin on varsinainen ihme kaikkine tietoineen ja taitoineen. Lisäksi hänellä on mielekiintoinen piirre ihastua vain Katherine nimisiin tyttöihin. Kirjassa kerrotaan Colinin ja Katherinejen suhteista ja tykkäsin erityisesti niistä kohdista. 
Myös Hassan ja roadtripillä kohdatut henkilöt ovat mielenkiintoisia. 

Kirjassa on paljon samanlaisia asioita kuin Greenin kirjoissa yleensä. Löytyy paljon hauskoja kohtia, sydänsuruja ja elämän tarkoituksen pohtimista ja etsimistä, kun Hassan ja Colin matkustavat. Nämä yhdessä Greenin kirjoitustyylin kanssa vetoavat ainakin minuun. Myös eroja löytyy. Tietysti henkilöistä, jotka ovat aina erittäin pesoonallisia, mutta myös tapahtumapaikka on erilainen tässä teoksessa tapahtumista puhumattakaan.

Lukunäyte s.26-27
"Colin rakasti Katherinea vieläkin - hän huomasi työstävänsä sanoja mielessään samalla kun ajoi: rakastan sinua, Katherine. Nimi kuulosti suussa erilaiselta, kun hän sanoi sen Katherinelle: siitä tuli jotain muuta kuin Colinin pitkä pakkomielle, siitä tuli sana joka kuvasi vain yhtä Katherinea, sana joka tuoksui syreeniltä ja sisälsi Katherinen silmien sinen ja pitkät ripset.
Tuuli puski raollaan olevista ikkunoista sisään ja Colin ajatteli jättäjiä, jätettyjä ja arkkiherttuaa. Hassan murahteli ja niiskutti takana kuin olisi uneksinut olevansa saksanpaimenkoira, Colinin sisuksia korvensi koko ajan, ja hän ajatteli: Tämä kaikki on tosi lapsellista. Säälittävää. Olet nolo. Pääse sen yli pääse sen yli pääse sen yli. Mutta Colin ei oikein tiennyt, minkä "sen"."

Sivuja tässä kirjassa on 312 ja teksti on aika isoa. Melko nopealukuinen siis. 
Itse tykkään tästä kirjasta. Hauskoja kohtia on paljon ja elämää ei hienostella vaan asiat kerrotaan 
niinkuin ne ovat, ja vaikka kaikki ei ole hyvin henkilöt löytävät jotain hyvää elämästä. 
Suosittelen teille, jotka olette pitäneet Greenistä. Toki suosittelen myös muille, mutta jos ette ole vielä lukeneet kirjailijalta muuta kannattaa mielestäni tarttua Tähtiin kirjoitettuun virheeseen. Se on ehdoton lempparini ja monet muut ovat sitä myös kehuneet. Jos tykkäätte niin lukekaa tämä sitten kanssa. :)

Kaikki viimeiset sanat (John Green 2005)

"Ennen Yksinäisyyteensä alistunut Miles Halter siirtyy vanhempiensa suojista Culver Creekin sisäoppilaitokseen Alabamaan. Oliko Milesilla edes elämää ennen sitä? Muuta kuin vain pakkomielle kuuluisiin viimeisiin sanoihin?
Kaikki muuttuu, kun kämppäkaveri Clip johdattaa Milesin kielletyn jäynänteon pariin. Samassa asuntolassa majaileva häkellyttävän seksikäs mutta intohimoisuudessaan arvaamaton Alaska varastaa pian kokemattoman pojan sydämen.

Jälkeen Mikään ei ole niin kuin ennen." 

Valitsin tämän kirjan luettavaksi erityisesti, koska sen on kirjoittanut John Green ja Tähtiin kirjoitettu virhe oli mielestäni tosi hyvä. Minulla ei oikeastaan ollut mitään ennakkokäsitystä kirjasta ja hyvä niin. Silti kirja yllätti.
Samoin kuin Tähtiin kirjoitettu virhe kirja saa plussaa ihanan persoonallisista ja erilaisista henkilöistä. Miles on mahtava päähenkilö, joka pitää viimeisstä sanoista ja Alaskasta. Myös Milesin uudet ystävät Chip ja Takumi (puhumattakaan Alaskasta, joka on kuvattu hyvin omalaatuisena ja värikkäänä, mutta kuitenkin synkkänä henkilönä) antavat kirjalle vauhtia. 
Lisäksi kirjassa tarina etenee hyvin ja nopeasti. Se on jaettu kahteen osioon: ennen ja jälkeen.
Lukija saa miettiä, mikä tapahtuma jakaa Milesin elämän näihin osioihin. 
Samalla lailla kuin Tähtiin kirjoitetusta virheestä tästä kirjasta löytyy monta puolta.
Kirjassa on hauskoja kohtia, surullisia kohtia ja ajatuksia herättäviä tapahtumia.

Lukunäyte s.132-133
"Minulla ei ollut rohkeutta, ja Alaskalla oli poikaystävä, ja minä olin kömpelö ja Alaska oli upea, ja minä olin toivottoman tylsä ja Alaska oli suunnattoman kiehtova. Niinpä menin omaan huoneeseeni, lysähdin alasängylle ja ajattelin, että jos ihmiset olisivat sade, minä olisin tihku, ja Alaska olisi rajumyrsky."

Suosittelen kirjaa nuorille. Myös ne jotka eivät jaksa lukea pitkiä kirjoja voivat hyvin lukea tämän, koska tämä on aika nopealukuinen kirja. :) Omasta mielestäni kirja on lukemisen arvoinen.

Tähtiin kirjoitettu virhe (John Green 2012)

"Minä olen kranaatti. Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska en mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana."

"Kilpirauhassyöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan mutaman lisävuoden. Elämä tuntuu soljuvan sormien lomitse, kunnes hän tapaa Augustuksen."

"Olisi etuoikeus, jos sinä särkisit sydämeni."

"Poika on päättänyt voittaa omakseen tytön, jonka sydämen on siihen saakka täyttänyt muuan arvoituksellisesti päättynyt romaani."

"Maailma ei ole toiveidentoteuttamistehdas."

"Hazelin elämän käsikirjoitus menee uusiksi. Vaikka kirjallisia salaisuuksia ratkova matka Amsterdamiin osoittautuu pettymykseksi, Hazel ja Augustus löytävät toisistaan sen, mita eivät ole vielä ehtineet menettää."

"Joskus tuntuu siltä, että maailmankaikkeus haluaa tulla huomatuksi."

 Hazel on melko masentunut 16-vuotias tyttö, joka haluaa pysyä kaukana kaikesta ja erityisesti kaikista, koska tietää olevansa syöpänsä takia kranaatti, joka räjähtää pian, eikä haluaisi muiden kärsivän. Äiti kuitenkin pitää huolen ettei Hazel jää elämässä paikalleen vaan lähtee reippaasti vertaistukiryhmään. Siellä Hazel tapaa Augustuksen. Hazelistä ja Augustuksesta tulee nopeasti ystäviä ja he alkavat viettää paljon aikaa yhdessä. Jopa Amsterdamiin he pääsevät selvittämään jatkoa Viistoa valoa- kirjan tapahtumille. Sitten kranaatti räjähtää...

Haaste kohta 15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo (melko) pitkään

Tästä kirjasta on kyllä tullut kuultua paljon jo ennen lukemista ja onhan se tosi hyvä. (Mutta surullinen...)
Hahmot ovat erittäin mielenkiintoisia, erityisesti Augustus joka uhmaa syöpää pitämällä tupakkaa suussaan sytyttämättä sitä kuitenkaan. Pidän myös Hazelistä, joka joutuu kuljettamaan happea mukanaan pysyäkseen hengissä. Plussaa kirjassa ovat myös paikat. Olen jo pitkään haaveillut pääseväni vierailemaan Amsterdamissa Anne Frank talossa, jonne Hazel ja Augustus pääsevät kirjassa. 

Tämä oli juuri sellainen kirja, jonka lukemista ei malttaisi lopettaa vauhtiin päästyään. Koko ajan tapahtuu jotain. Varsinkin loppu on erityisen koskettava ja luinkin varmaan 150 viimeistä sivua putkeen. Elokuvaa en ole vielä katsonut, mutta odotan sen näkemistä innolla...


Sivuja: 340
Arvosana: 10-

 Suosittelen kaikille, vaikka kirja onkin tosi surullinen ja luin lopun tippa linssissä!!