Kilpikonnan kuorella (John Green 2017)

"Aza Holmesin paras ja pelottomin ystävä Daisy Ramirez haluaa selvittää kadonneen miljonääri Russell Pickettin mysteerin ja houkuttelee mukaan tutkimuksiinsa Azan. Vetovoimaa löytyy myös luvatusta sadantuhannen dollarin palkkiosta ja miljonäärin pojasta Davisista, jonka Aza on joskus kauan sitten tuntenut.
Tekeminen ei ole Azalle helppoa, välillä pelkkä eläminen käy työstä. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisten ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä."

Aza on herkkä tyttö, joka asuu äitinsä kanssa ja jonka isä on kuollut. Yhdessä parhaan kaverinsa Daisyn kanssa Aza alkaa etsiä kadonnutta miljonääriä, joka sattuu olemaan myös hänen vanhan ystävänsä Davisin isä. Davis elää valtavassa talossa muropaketteihin piilotettujen setelinippujen ja  pikkuveljensä kanssa isän häivyttyä varoittamatta. Azan ja Davisin vanha ystäyys puhkeaa uudestaan kukkaan, kun Aza ja Daisy selvittävät mysteeriä. Voiko ystävyys olla jotain enemmän? Ja miten elää pakko-oireiden pahenevassa kierteessä? Kuinka kestää isän kuolema ja kuinka tulla toimeen Star Wars-hullun parhaan ystävän kanssa?

Pikkuhiljaa pitäisi saada noista lukumaratonin kirjoista ajatuksia ylös, ennenkuin kuukausi vaihtuu. (Haluan nimittäin että tekstit jäävät tammikuun puolelle, koska kirjat on luettu silloin :)) Koulu vie ajan, mutta ehkä saan pikkuhiljaa näistä tärkeimmät ajatukset kirjoiteltua. 

Kilpikonnan kuorella oli toinen kirja, jonka luin maratonin aikan, ja ainut kirja, jonka luin kokonaan alusta loppuun. Kuulin kirjasta paljon kehuja ennenkuin luin sen itse ja ehdin jo odottaa, milloin pääsen lukemaan kirjan. 

Pakko sanoa ainakin, että en pettynyt (taaskaan) Greenin uutta kirjaa lukiessani. On totta, että Greenin kirjoissa on samanlaisia elementtejä jotka saavat kirjat muistuttamaan toisiaan. Road trippiä ei sentään tässä kirjassa ollut. Kuitenkin jokaisessa kirjassa on myös omat hienot erikoisuutensa. Greenin kirjoissa on jotain, mitä ei osaa kuvailla, enkä usko että kenenkään muun kirjoissa voisi olla samanlaista tunnelmaa. Kirjailija tosiaan osaa käsitellä vakavia asioita huumorin kautta ja tuoda esiin pienten asioiden merkityksellisyyden. Jälleen nauroin lukiessani moneen kertaan. 
Kilpikonnan kuorella on todentuntuinen kertomus sairaudesta ja se toimii varmasti monelle tukena. Se voi myös auttaa muita ymmärtämään, miltä pakkomielteiset ajatukset ehkäpä tuntuvat. Kirja on monipuolinen paketti vaikeista asioista, ystävyydestä ja rakkaudesta. 

s.212
"Sinä nouset ylös. Ole kiltti. Menet käsidesisäiliön luo. Cogito, ergo non sum. Hikoiluttaa sinulla on se jo mikään ei satu niin paljon kuin tämä olet jo saanut sen ole kiltti ja lopeta hyvä Jumala lopeta et pääse tästä ikinä et pääse tästä ikinä et palaa koskaan omaksi itseksesi et palaa koskaan omaksi itseksesi haluatko kuolla tähän haluatko kuolla tähän koska niin siinä käy niin käy niin käy niin käy niin käy niin käy.
Vedin itseni pystyyn. Luulin hetken ajan pyörtyväni, kun kipu iski lävitseni. Tartuin tippatelineen tankoon ja otin muutaman laahustavan askelen. Kuulin äidin liikahtelevan. En välittänyt. Painoin annostelijaa, hieroin ainetta kaikkialle käsiini. Painoin uudestaan ja työnsin kourallisen suuhuni."

Olen pitänyt kaikista Greenin kirjoista, paitsi Arvoitus nimeltä Margoa en saanut loppuun asti, koska se oli mielestäni niin samanlainen kuin elokuva. Tähtiinkirjoitetusta virheestä ei ole vielä mikään mennyt ohi, mutta olen pitänyt suuresti myös Kaikista viimeisistä sanoista, Teoria Katherinesta ja nyt tästä! Jos et siis ole lukenut mitään Greenin kirjoista vielä niin suosittelen ehdottomasti kaikkia niistä! 

Tämän kirjan tulen myös tunkemaan johonkin kohtaan Helmetin lukuhaasteeseen, mutta en tiedä vielä mihin. Laitan niistä päivitystä sitten myöhemmin. Nyt voin nostaa tämän, aivan uuden, pirteän värisen kirjan omalle paikalleen Tähtiin kirjoitetun viereen <3

Jääkausi (Mooses Mentula 2016)

"Jääkausi on väkevä roomaani kiusaamisesta, kilpailusta, peloista ja ystävyydestä. Yläkouluikäisen Helmin ja keski-ikäisen opettajan Juhan tiet risteävät pienellä paikkakunnalla Kainuussa. Yhteentörmäys suistaa hyvämaineisen Juhan juorujen keskipisteeseen ja Helmin uuteen vaiheeseen nuoruudessaan.
Koulukaverit pelaavat yhdessä Helmiä vastaan. Onko tuohon peliin sopeuduttava, lähdettävä mukaan ja omaksuttava sen kovat säännöt? Vaatiiko ryhmässä pärjääminen toisen kukistamista? Juha ei tiedä mihin ryhtyy ottaessaan vastuulleen oppilaan hädän."

Tämä on vasta kuudes Nuori Aleksis kirja😔
Nyt pitäisi ruveta kiireesti tsemppaamaan, että pystyisin itse olemaan tyytyväinen suoritukseen, kun lukuaika loppuu. Kesällä on kiire, mutta haluan saada ainakin 10 kirjaa luettua. Katsotaan miten onnistuu.

Sitten tästä kirjasta. Kirja on melko nopea lukuinen ja helposti seurattava, vaikka päähenkilöitä onkin kaksi. 
Kiusaaminen on usein puhuttu ja esillä oleva aihe. Suoraansanottuna odotin tältä kirjalta jotain enemmän. Pidin siitä myös tällaisena, mutta koska aiheesta on tehty paljon kirjoja ja elokuvia tuntuu, että tämä ei ole se teos, joka niistä jäisi päällimmäisenä mieleen tai herättäisi eniten tunteita. Ainakaan minun mielestäni. 
Tottakai tälläkin teoksella on puolensa. Pidin siitä, että kirjassa oli mukavasti kuvauksia luonnosta. Asia, joka kirjassa herätti minussa eniten ajatuksia on sen nimi Jääkausi. 
Nimi liittyy keskeisesti tarinaan, mutta miten, sitä en paljasta. Kirjan  henkilöt ovat kaikki melko erilaisia toisiinsa nähden ja se on myös plussaa. Kirjassa osa vuoropuheluista on murteella kirjoitettu ja se oli toisaalta kivaa vaihtelua, vaikka jossain kohdissa en pitänyt siitä. Loppu oli melko hämmentävä ja jätti mieleen paljon kysymyksiä, joita jäin pohtimaan. Olisi ollut kiva kuulla miten tarina jatkuu ja mitkä asiat päähenkilöt saivat elämässään takaisin kuntoon kaiken sotkun jälkeen. Toisaalta hiukan auki jätetty loppu saa lukian miettimään itse, mikä on mielestäni hyvä asia. 
En oikein tiedä, mitä muuta sanottavaa minulla tästä on. Kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä lukea ja oli ihan mielenkiintoinen tarina. Pisti miettimään myös miten helposti valheet ja asiat leviävät ja miten vaikea voi olla elää kun kukaan ei usko valhetta valheeksi.

Nyt on meneillään lukuprojektin seitsemäs kirja, joka on Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa😊 Koitan lukea sitä vielä tänään mahdollisimman paljon ja kirjoitan blogitekstin mahdollisimman pian!

The sky is everywhere (Jandy Nelson 2010)

Helouu!! :)
Monesta kirjasta olisi taas kirjoitettavaa! Kouluun on tullut luettua aikas monta teosta. Tämä on varmasti tässä kuussa luetuista kirjoista paras. 
Ostin tämän viime vuonna Lontoosta lentokentältä, koska halusin jotain englannin kielistä luettavaa ja nyt menossa on enkun kurssi minne piti lukea englanniksi kirja, joten valitsin tämän, kun se vielä kaapissa lukemattomana nökötti. 



Kirja kertoo 17-vuotiaasta Lenniestä, joka suree siskonsa Baileyn kuolemaa. Myös Lennien mummi ja setä surevat, äitiä Lennie ei ole koskaan nähnytkään ja isästä tuskin on tietoakaan. 
Ensimmäisenä päivänä koulussa Lennien tapaa mielenkiintoisen pojan, Joen. He rakastuvat toisiinsa heti. Lenniellä tosin on ongelma, sillä häntä tuntuu vetävän puoleensa myös naapurin poika Toby, joka oli Baileyn poikaystävä. Lennie tuntee hurjasti syyllisyyttä tunteistaan Tobya kohtaan, mutta voiko hän tehdä niille mitään?

Minusta tässä kirjassa on monia aivan mahtavia piirteitä!
Ensimmäisenä voisin mainita henkilöistä, jotka ovat kaikki aivan fantastisia, ja saavat jälleen kerran miettimään, miten joku voi luoda niin todentuntuisia henkilöitä. 
Lennie eli päähenkilö on surullinen, runoja kirjoitteleva tyttö. Hän jättää runojaan ympäri kaupunkia. Hänellä on myös pakkomielle lempikirjaansa eli Humisevaan harjuun. 
Lennie on romantikko ja The sky is everywhere kertoo hänen suloisesta ensirakkaudestaan aika koskettavasti.  Lennien tunteet suodattuvat lukijalle kirjan kautta todella hyvin ja Lennien kanssa sai nauraa ja itkeä. 
Myös muut hahmot ovat kirjassa erittäin persoonallisia, mutta koska juuri henkilöt ja heidän väliset suhteensa ovat juonen kannalta olennaisia en kerro heistä enempää. 

Jokaisen luvun alkuun on laitettu runo, jossa Lennie kertoo tunteistaan. Minusta se oli myös yksi ehdottomasti parhaista jutuista tässä kirjassa. Runolla oli hauska päästä tarinassa eteenpäin ja se toi vaihtelua lukemiseen.

Juonessa on tarpeeksi käänteitä ja missään vaiheessa ei ollut tylsää lukea.

Jäin miettimään myös sitä, pitäisikö tänä vuonna vielä ehtiä lukemaan Humiseva harju. Sillä oli tässä kirjassa aika kova mainostus samoin kuin Twilightissa, jossa myös Bella on myös sen intohimoinen lukija. Täytyy katsoa, jos ehtis😃


Lukunäyte s. 86
"Grief is a house 
where the chairs
have forgotten how to hold us
the mirrors how to reflect us
the walls how to contain us
Grief is a house that disappears
each time someone knocks at the door
or rings the bell
a house that blows into the air 
at the slightest gust
that buries itself deep in the ground
while everyone is sleeping
Grief is a house where no one can protect you
where the younger sister
will grow older than the older one
where the doors
no longer let you in
or out." 

Täytyy sanoa, että yllättävän paljon ajatuksia nousee tästä teoksesta. Yleensä mietin aika kauan mitä voisin kirjoittaa, mutta nyt huomaan että tekstiä on tullut aika paljon ilman minkään laista miettimistä. 
En osaa sanoa kirjasta mitään huonoa puolta!
Joskus näinkin käy!! Romaania voisin kuvailla seuraavasti:  inspiroiva, mielenkiintoinen, koskettava, sydäntä lämmittävä, kaunis tarina menetyksestä ja rakkaudesta ja selviämisestä sekä oman tarinan kirjoittamisesta.
Ehdottomasti suosittelen, varsinkin kaikille nuorille tytöille, jotka haluavat lukea tarinoista, joissa rakkaus voittaa. Suosittelen ehdottomasti myös englanniksi lukemista!! 
Alkuun kesti vähän aikaa lämmetä vieraalla kielellä lukemiselle, mutta lopussa lukeminen sujui hyvin ja nopeasti ja onhan se totta että kuvailu on englanniksi paljon monipuolisempaa kuin suomeksi.

Aurinkoista ja kirjarikasta kevään jatkoa kaikille😊

Tapa minut, äiti! (Marianne Käcko 2008)

Jeeeee!! Nyt saatiin eka kuvakin blogiin😁 En siis todellakaan ole mikään nykyaikainen tekniikan ihmelapsi ja jaksoin ja ehdin vasta nyt opetella, miten saan kuvan laitettua😛 Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan! Nyt tulee kuvia jatkossakin!

Sitten kirjasta. Tämä on taas yksi monista löydöistä, joita on tullut kierrätyskeskuksessa tehtyä. Eurolla tämän ostin ja muutamassa päivässä lukaisin läpi. Nyt koitan taas vähän palautella ajatuksia mieleen...

Eli tämä on tositarina anoreksiaan sairastuvasta Katarinasta. Katarina sairastui kaksi kertaa, ja hänen äitinsä päätti kertoa tyttärensä tarinan tämän kirjan muodossa. Kirja on aika hurjaa luettevaa, mutta tarinalla on onneksi onnellinen loppu. 

Olen lukenut muutaman kirjan anoreksiasta aikaisemminkin, mutta ne eivät ole olleet totta. Tuntuu hurjalta ajatella, minkälaista Katarinan ja hänen perheensä elämä on ollut. Miltä mahtoi tuntua äidistä, jonka lapsi olisi halunnut kuolla? Ja miltä mahtoi tuntua tyttärestä, joka ei yli vuoteen syönyt mitään? Niihin kysymyksiin voi etsiä vastauksia tästä kertomuksesta. 

Kirja herätti lukiessa paljon tunteita ja ajatuksia ja herätti siihen, miten pahasta sairaudesta on oikeasti kyse. En itse tunne ketään, jolla on anoreksia. 

Lisäksi se herätti ajatuksia nykyajan kauneusihanteista. Tämä on se mihin laihuuden ihannointi pahimmassa tapauksessa johtaa. Se johtaa salailuun, oksenteluun, pakkomielteiseen käyttäytymiseen, valehteluun, syömättömyyteen, elämään sairaalassa, ihmisten säikäyttämiseen ja ahdistukseen ja laihtumiseen, mutta ei sellaiseen laihtumiseen, mitä on toivottu. Se johtaa siihen, että nuoruus kuluu sairastamiseen ja siihen, että kaikkien tarina ei ole yhtä onnellinen, kuin Katarinan. 

Ehkä se mitä halusin tällä sanoa on että be your own kind of beautiful!  Kaikilla on varmasti jotain, mihin ei itse ole tyytyväinen. Aika varmasti melkein kaikilla on myös sellaisia päiviä, ettei ole itsessä tyytyväinen oikein mihinkään. Mutta olen itse sitä mieltä, että ihan jokainen on hyvä sellaisena kun on. Ihan jokainen on kaunis sellaisena kuin on. Ja ihan jokaisella on myös oikeus olla tyytyväinen itseensä sen näköisenä kuin on. Älkää antako muiden sanojen masentaa itseänne liikaa. 

Olen onnellinen, että Katarina parantui ja hän saa elää normaalia elämää monen vuoden sairaalaputken jälkeen. Hän pystyi sairaudestaan huolimatta saamaan myös lapsia.

Minut kirja vangitsi täysin ja siihen oli helppo keskittyä. Lisäksi tämä oli minun omalle kirjalistalleni ehdottomasti kuuluva kertomus, ja olen tyytyväinen, että sieltä kaikkien muiden kirjojen merestä nappasin tämän. Sillä perusteella voisin sitä suositella. Se herättää ajatuksia ja tunteita, ja eikö hyvän kirjan juuri niin kuulu tehdä. Ainakin minun mielestäni. En kuitenkaan ehkä suosittele, jos tiedät, että ahdistut helposti tällaisesta, koska kirja on kyllä ehdottomasti raju...

Lopuksi haluan vielä toivottaa hyvää kevättä kaikille, ja jaksamista niille, joilla on itsellä tai jollain läheisellä anoreksia<3

Rakastaa ei rakasta (Monta kirjailijaa, 2010)

Tämä teos on kokoelma pohjoismaisia novelleita nuorille. Myös Suomesta on kaksi novellia päässyt mukaan. Siitä on taas kulunut aikaa, kun luin tämän, mutta koitan saada tästä silti pääajatukseni kirjoitettua.

Ensinnäkin voisin kertoa, että olisin varmasti pitänyt tästä kirjasta enemmän paljon nuorempana.
Novellien aiheet ja tarinat ovat opettavaisia ja tarinoita on monenlaisia. Novellit kertoivat niin itsemurhista, ystävyydestä, rakkaudesta kuin erilaisista kulttuureistakin.
Luin vain osan kirjan novelleista ja niissä oli kyllä tosi hyviäkin joukossa. Erityisesti tykkäsin suomalaisen Sari Peltoniemen kirjoittamasta Arpi ja miekka- novellista. Se kiinnitti huomion muiden novellien joukossa erilaisen tarinansa ja ennen kaikkea erilaisen tunnelmansa ansiosta.
Fantasian piirteet tarinassa ainakin erottavat sen muista kirjan novelleista.

Vaikka en kaikkia tarinoita lukenutkaan niin sanoisin, että kirja on hyvää luettavaa esimerkiksi ylä-aste ikäisille. Tarinat ovat opettavaisia ja sopivan lyhyitä myös sellaiselle, joka ei niin kauaa jaksa lukea putkeen😃
Pahoittelen, että tekstit ovat aika lyhyitä ja en ehdi ikinä kirjoittaa heti kirjan lukemisen jälkeen minkä seurauksena olen unohtanut, mitä piti kirjoittaa. Yritän saada raivattua lisää aikaa myös kirjoittamiselle lukion ohella😋

Lista vielä novellien kirjoittajista:
Sari Peltoniemi
Kari Levola
Johanne Algren
Mette Honore ja Birgitte Rasmussen
Marjut S. Kjelnaes
Rakel Helmsdal
Kirste Pallto
Simon Issat Marainen

Lupaus (Kerstin Gier, Unien ensimmäinen kirja 2015)

"Viisitoistavuotias Liv Silber muuttaa äitinsä uuden miehen vuoksi Lontooseen ja aloittaa uudessa koulussa. Hän alkaa nähdä oudon todentuntuisia unia, joissa hän kulkee sisään salaperäisistä ovista ja puhuu kivipatsaan kanssa. Liv näkee unessa uuden velipuolensa Graysonin ja tämän koulukavereiden puuhailevan outoja hautausmaalla, mutta mikä kummallisinta, pian pojat puhuvat valvemaailmassa asioita, jotka ovat tapahtuneet vain Livin unessa...
Livin on mahdotonta vastustaa kiusausta, ja hän ryhtyy selvittämään yhteyttä unien ja todellisuuden välillä. Hänet vihitään osaksi salaisuutta, jonka kanssa yhdellä jos toisella hänen uuden koulunsa oppilaalla on jotain tekemistä. Nyt ei olisi ollenkaan hyvä aika rakastua..."

Tämä kirja oli luettavana älyttömän kauan!! Nyt se on kuitenkin saatu loppuun. Ei ollut kyse siitä, että kirja olisi huono. Päinvastoin, pidän kirjasta tosi paljon:) Lukemisessa kesti lähinnä kiireen ja väsymyksen takia kauan. 

Kirjassa on paljon hyviä puolia. Ensinnäkin henkilöistä on tehty erittäin mielenkiintoisia. Liv on loistava päähenkilö ja pidän hänestä. Samoin muut henkilöt ovat sellaisia, joista pidän. Erityisesti pidin Miasta, Livin siskosta, joka pitää salapoliiseista ja on jotenkin tosi ihana henkilö. Samoin pidän Henrystä ja Livin ja Mian uudesta perheestä. Aivan loistava lisä jo muutenkin mahtavaan henkilölistaan on Secrecy, joka kirjoittaa koulun juorublogia, eikä kukaan tiedä kuka hän on. 
Henkilöiden persoonallisuutta avaavat myös heidän unimaailmansa. Mielestäni kirjassa on ihan mahtava ajatus siitä, miten unimaailmassa jokaisella voi olla oma henkilökohtainen unipaikkansa, jonne pääsee oven kautta ja joka kertoo paljon henkilöstä! Olisi siistiä, jos voisi yöllä käydä aina omassa unimaailmassaan ja se olisi juuri sellainen kuin haluaisi ja siellä voisi tehdä mitä tahansa ja myös tavata muita ihmisiä! Toki siinäkin on varjopuolensa, kuten kirjassa huomataan...

Juuri nuo kaksi tekijää mielestäni tekevät tästä kirjasta hyvän. Mielenkiintoiset henkilöt ja vielä mielenkiintoisemmat tapahtumapaikat. Lisäksi kirjassa on ihana tyyli, josta pidin paljon ja tapahtumat etenevät sujuvasti. Ainut miinus, josta voisin kirjoittaa oli mielestäni loppu. Jäin kaipaamaan siltä vielä jotain hieman enemmän. 
Vielä yksi plussa mielestäni on, että kirjassa oli juuri sopiva määrä romantiikkaa :)

Lukunäyte s.11 :)
"Mitä hemmettiä...?" kysyi tullimies, ja hänen työtoverinsa piti nenästään kiinni alkaessaan siirrellä vaatekappaleita yksitellen sivuun sormenpäillään. Katsojat saivat varmasti vaikutelman, että vaatteeni löyhkäsivät sietämättömästi.
"Entlebuchilaista luomujuustoa", selitin kasvojeni lehahtaessa arvatenkin samanvärisiksi kuin viininpunaiset rintaliivit, jotka miehellä oli juuri kädessään." "

Mitä tapahtuu juustolle ja miksi? Saat tietää, jos luet kirjan :) Tämä on mielestäni hauska kohta. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät sopivasti romanttisista tarinoista, joissa kaikki on mahdollista ja joissa demonit varjostavat unimaailman mahtavaa ideaa. Oikeasti :) Tykkäsin siis kirjasta tosi paljon ja luen varmaan seuraavan osan sitten jossain vaiheessa, jos on aikaa :)  Kirja on aika nopea luettava, vaikka minulla menikin kauan sen kanssa.

Kolmetoista syytä (Jay Asher 2007)

"16-vuotias Clay Jensen saa postissa paketillisen kasetteja. 
Nauhoilla hänen luokkatoverinsa ja ihastuksensa Hannah Baker kertoo 13 syytä siihen, miksi päätyi epätoivoiseen ratkaisuunsa. ja että Clay oli yksi niistä syistä."

Valitsin tämän kirjan luettavaksi äidinkielen kirjan kirjavinkki sivulta.
Kirja vaikutti mielenkiintoiselta joten päätin lukaista sen.
Kirjan nimi on todella sopiva, koska koko kirja koostuu Hannahin kolmestatoista syystä, jotka kaikki avaavat hänen tarinaansa. 
Kirja on nopealukuinen ja jännite pysyy hyvin yllä, kun haluaa selvittää miten Hannahin tarina loppuu ja mitä sellaista Clay Hannahille teki, että päätyi kasetille.
Keskeisiä henkilöitä Clayn ja Hannahin lisäksi ovat muut nauhojen ihmiset eli Hannahin elämään jotenkin merkittävästi vaikuttaneet ihmiset. Heistä varmaan parhaiten mieleen jäivät Hannahin ensirakkaus Justin ja hänen ystävänsä Alex.
Poikien ja myös tyttökavereiden lisäksi yksi aikuinenkin on Hannahin päätökseen vaikuttanut. Muut henkilöt kuin Hannah ja Clay eivät pääse kirjassa ääneen. Hannah vain kertoo heistä osana hänen tarinaansa. 

Hannah on mielestäni ihan mielenkiintoinen henkilö. Hänen elämästään on kerrottu paljon. Clay taas on aika tavalliselta vaikuttava poika, josta ei kauheasti kerrota kirjassa vaikka hän onkin kirjan varsinainen päähenkilö. 
Hänen taidoistaan ja ominaisuuksistaan ei kerrottu vaan tapahtumat 
keskittyivät Hannahin tarinaan. 
Päähenkilön varmasti tärkein päätös kirjassa on, että hän kuuntelee Hannahin nauhat loppuun. Hän on kirjan alussa erittäin epäileväinen eikä välttämättä olisi edes halunnut kuunnella niitä, mutta kirjan loppupuolella hänellä on jo melkeinpä pakonomainen tarve kuunnella kaikki nauhat äkkiä ja vierailla karttaan merkityillä paikoilla. Hannah nimittäin myös teki kartan hänelle tärkeistä paikoista, joissa on jokaisessa tapahtunut jotain merkittävää. Kartalle mahtuu niin Hannahin tuttujen koteja, kuin myös kahvila ja karkkikauppa. Clay varmasti oppii paljon ihmisistä ja asioista kuunnellessaan nauhoja ja vieraillessaan paikoissa. Olisin varmasti päätynyt samaan ratkaisuun kasettien kuuntelemisesta jos olisin ollut samassa tilanteessa.
Kirjan tyylistä kiinnostavan tekee juuri se, että Hannah ja Clay ovat vuorotellen äänessä ja että osa tekstistä on kirjoitettu juuri tällaiseen kasetti muotoon. 

Oikeastaan ainut asia mikä sai minut hiukan kyseenalaistamaan kirjan uskottavuutta oli kirjan alku, jossa Clay saa nauhat. Minulle tuli sellainen olo, että hän ei edes olisi tuntenut Hannahia kunnolla vaan oli pelkästään ymmällään miten tämä hänen elämäänsä liittyy. Kuitenkin myöhemmin selviää ihan selvä syy siihen miksi nauhat on Claylle lähetetty ja selviää, että Clay oli aika suuressakin roolissa Hannahille. Voi olla, että tämä on vain tyttöjen ja poikien välistä eroa ja se mikä minulle tyttönä kuulostaa suurelta tuntui Claystä kirjassa pieneltä asialta. 
Toinen henkilö, jonka ajatuksia jäin miettimään on herra Porter. Miksei hän tehnyt mitään?

Pidin kirjan jännityksestä ja siitä että sain pohtia ja ajatella miksi joku päätyy noin epätoivoiseen ratkaisuun. Kirjassa olisi ehkä saanut olla vielä hiukan lisää Hannahin ajatuksia. Monista ikävistä asioista on kyllä kerrottu kunnolla, mutta jotain lisää jäin ehkä vielä kaipaamaan. Mikä oli kaikista kamalinta? Miksi Hannah koki että itsemurha on ainut ratkaisu? Miltä Hannahista tuntui kun asiat menivät niinkuin menivät? Tämän tyylisiä asioita jäin kaipaamaan...

Lukukokemuksena tämä teos oli ihan hyvä. Siinä käsitellään vakavaa asiaa ja tapahtumat pyörivät päässä niinä kahtena iltana kun kirjaa luin, mutta ovat sen jälkeen jääneet taakse. Vaikka kirjan tarina on surullinen tunteet eivät siis jääneet pidemmäksi aikaa pintaan. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä siitä että olen lukenut niin paljon. Tämä ei mitenkään erityisesti erottunut kirjojen massasta vaan jäi niiden muiden luettujen joukkoon pyörimään. 
Kyllä kirja silti ajatuksia herätti paljon. 
Mieleen parhaiten varmasti jäivät se miten pieniltä tuntuvat asiat voivat romahduttaa toisen elämän noin ja kuinka yksittäiset tapahtumat muodostavat suuren tapahtumien verkon. Vahvoja tunteita herätti myös Clayn osuus tarinassa. Se miten hän olisi halunnut auttaa, mutta oli jo liian myöhäistä. 
Mielestäni juuri nuo kaksi ovat kirjan kaksi opetusta: Pienet teot voivat jollekkin olla hyvin suuria, varo siis mitä teet ja sellaiset asiat mitä haluat tehdä kannattaa tehdä heti, koska huomenna voi olla liian myöhäistä.
Suosittelen kirjaa nuorille, jotka haluavat ajatuksia herättävää lukemista :)

Teoria Katherinesta (John Green 2016)

"Colin Singletonin naistyyppi?
Katherine!

Colin Singleton on entinen ihmelapsi, joka haluaisi olla merkittävä. Hän on lukenut 400 sivua päivässä seitsenvuotiaasta asti, puhuu sujuvasti yhtätoista kieltä, suhtautuu intohimoisesti anagrammeihin ja seurustelee vain Katherine- nimisten tyttöjen kanssa. Yhdeksästoista Katherine on juuri jättänyt hänet.
Sydän säpäleinä Colin lähtee parhaan (ja ainoan) ystävänsä Hassanin kanssa roadtripille keskilänteen. Matkan ytimeksi muodostuu arkkiherttua Franz Ferdinandin hauta, rakkaussuhteiden ennustettavuutta tutkivan matemaattisen kaavan kehittely - sekä tyttö, jonka nimi ei ole Katherine."

Kamalaa!:((( Blogia ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Ei ole ollut aikaa eikä oikein jaksamistakaan kirjoittaa ja lukea :( Tämä on ensimmäinen kirja mitä olen nyt pitkään aikaan lukenut. Lupaan yrittää löytää aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle kaiken kiireen keskeltä :) Nyt kuitenkin tästä kirjasta...

Valitsin tämän kirjan luettavaksi, koska sen on kirjoittaut John Green. :) 
Olen tykännyt tosi paljon hänen kirjoistaan ja tämäkään ei tuottanut pettymystä. 
Kuten olen jo varmaan aiemmissa teksteissä hehkuttanut, rakastan Greenin kirjojen henkilöitä. Tässä uudessa kirjassa (vasta suomennetussa) eivät henkilöt todellakaan ole muuttuneet vähemmän kiinnostaviksi!!
Otetaan esimerkkinä vaikkapa päähenkilö Colin. Colin on varsinainen ihme kaikkine tietoineen ja taitoineen. Lisäksi hänellä on mielekiintoinen piirre ihastua vain Katherine nimisiin tyttöihin. Kirjassa kerrotaan Colinin ja Katherinejen suhteista ja tykkäsin erityisesti niistä kohdista. 
Myös Hassan ja roadtripillä kohdatut henkilöt ovat mielenkiintoisia. 

Kirjassa on paljon samanlaisia asioita kuin Greenin kirjoissa yleensä. Löytyy paljon hauskoja kohtia, sydänsuruja ja elämän tarkoituksen pohtimista ja etsimistä, kun Hassan ja Colin matkustavat. Nämä yhdessä Greenin kirjoitustyylin kanssa vetoavat ainakin minuun. Myös eroja löytyy. Tietysti henkilöistä, jotka ovat aina erittäin pesoonallisia, mutta myös tapahtumapaikka on erilainen tässä teoksessa tapahtumista puhumattakaan.

Lukunäyte s.26-27
"Colin rakasti Katherinea vieläkin - hän huomasi työstävänsä sanoja mielessään samalla kun ajoi: rakastan sinua, Katherine. Nimi kuulosti suussa erilaiselta, kun hän sanoi sen Katherinelle: siitä tuli jotain muuta kuin Colinin pitkä pakkomielle, siitä tuli sana joka kuvasi vain yhtä Katherinea, sana joka tuoksui syreeniltä ja sisälsi Katherinen silmien sinen ja pitkät ripset.
Tuuli puski raollaan olevista ikkunoista sisään ja Colin ajatteli jättäjiä, jätettyjä ja arkkiherttuaa. Hassan murahteli ja niiskutti takana kuin olisi uneksinut olevansa saksanpaimenkoira, Colinin sisuksia korvensi koko ajan, ja hän ajatteli: Tämä kaikki on tosi lapsellista. Säälittävää. Olet nolo. Pääse sen yli pääse sen yli pääse sen yli. Mutta Colin ei oikein tiennyt, minkä "sen"."

Sivuja tässä kirjassa on 312 ja teksti on aika isoa. Melko nopealukuinen siis. 
Itse tykkään tästä kirjasta. Hauskoja kohtia on paljon ja elämää ei hienostella vaan asiat kerrotaan 
niinkuin ne ovat, ja vaikka kaikki ei ole hyvin henkilöt löytävät jotain hyvää elämästä. 
Suosittelen teille, jotka olette pitäneet Greenistä. Toki suosittelen myös muille, mutta jos ette ole vielä lukeneet kirjailijalta muuta kannattaa mielestäni tarttua Tähtiin kirjoitettuun virheeseen. Se on ehdoton lempparini ja monet muut ovat sitä myös kehuneet. Jos tykkäätte niin lukekaa tämä sitten kanssa. :)

Kaikki viimeiset sanat (John Green 2005)

"Ennen Yksinäisyyteensä alistunut Miles Halter siirtyy vanhempiensa suojista Culver Creekin sisäoppilaitokseen Alabamaan. Oliko Milesilla edes elämää ennen sitä? Muuta kuin vain pakkomielle kuuluisiin viimeisiin sanoihin?
Kaikki muuttuu, kun kämppäkaveri Clip johdattaa Milesin kielletyn jäynänteon pariin. Samassa asuntolassa majaileva häkellyttävän seksikäs mutta intohimoisuudessaan arvaamaton Alaska varastaa pian kokemattoman pojan sydämen.

Jälkeen Mikään ei ole niin kuin ennen." 

Valitsin tämän kirjan luettavaksi erityisesti, koska sen on kirjoittanut John Green ja Tähtiin kirjoitettu virhe oli mielestäni tosi hyvä. Minulla ei oikeastaan ollut mitään ennakkokäsitystä kirjasta ja hyvä niin. Silti kirja yllätti.
Samoin kuin Tähtiin kirjoitettu virhe kirja saa plussaa ihanan persoonallisista ja erilaisista henkilöistä. Miles on mahtava päähenkilö, joka pitää viimeisstä sanoista ja Alaskasta. Myös Milesin uudet ystävät Chip ja Takumi (puhumattakaan Alaskasta, joka on kuvattu hyvin omalaatuisena ja värikkäänä, mutta kuitenkin synkkänä henkilönä) antavat kirjalle vauhtia. 
Lisäksi kirjassa tarina etenee hyvin ja nopeasti. Se on jaettu kahteen osioon: ennen ja jälkeen.
Lukija saa miettiä, mikä tapahtuma jakaa Milesin elämän näihin osioihin. 
Samalla lailla kuin Tähtiin kirjoitetusta virheestä tästä kirjasta löytyy monta puolta.
Kirjassa on hauskoja kohtia, surullisia kohtia ja ajatuksia herättäviä tapahtumia.

Lukunäyte s.132-133
"Minulla ei ollut rohkeutta, ja Alaskalla oli poikaystävä, ja minä olin kömpelö ja Alaska oli upea, ja minä olin toivottoman tylsä ja Alaska oli suunnattoman kiehtova. Niinpä menin omaan huoneeseeni, lysähdin alasängylle ja ajattelin, että jos ihmiset olisivat sade, minä olisin tihku, ja Alaska olisi rajumyrsky."

Suosittelen kirjaa nuorille. Myös ne jotka eivät jaksa lukea pitkiä kirjoja voivat hyvin lukea tämän, koska tämä on aika nopealukuinen kirja. :) Omasta mielestäni kirja on lukemisen arvoinen.

Uusikuu (Stephenie Meyer 2006)

"Bella Swanin mielestä on jotain tärkeämpää kuin itse elämä: Edward Cullen. Vampyyrin rakastaminen on kuitenkin vaarallisempaa kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. Heidän suhdettaan uhkaavat ennakkoluulot sekä läheiset ja rakkaat, ja ongelma on vasta alkamassa. 
18-vuotispäivän kynnyksellä Bella on surullinen, sillä hän ei haluaisi vanheta- Edward kun on ikuisesti 17-vuotias. Vastentahtoisesti vietetyillä syntymäpäivillä hän saa lahjapaperista haavan ja vuotaa verta verenhimoisten vampyyrien edessä..."

Bellan epäonnistuneiden juhlien jälkeen Edward jättää hänet uskoen sillä suojelevansa häntä.
Bella vaipuu pohjattomaan masennuksen ja kivun aikaan ja pohjalta ei ole helppo nousta ylös.
Kuukaudet kuluvat ja Bella mököttää kotona, kunnes eräänä päivänä hän saa syyn vierailla reservaatissa Jacobin luona. Vierailun seurauksena Jacobista tulee Bellan turvasatama ja elämä ja eron aiheuttama tuska alkavat helpottaa.
Tuska kuitenkin palaa kun Jacob yhtäkkiä muuttuu vihamieliseksi ja väittää ettei voi olla Bellan ystävä. Huolestuttavaa on myös tuttu ääni, joka palaa Bellan päähän hänen tehdessään jotain holtitonta...

Lukunäyte s.154
"Auringon lailla Jacob lämmitti jokaista, joka pääsi hänen vetovoimansa piiriin. Se oli hänelle luontaista, osa häntä. Ei siis ihme, että halusin tavata hänet.
En hermostunut sitäkään, kun hän otti puheeksi kojelaudassani olevan ammottavan aukon.
"Onko radio hajonnut?" hän ihmetteli.
"Joo", minä valehtelin.
Hän alkoi sorkkia aukkoa. "Kuka sen irrotti? Tähän on tullut pahat jäljet..."
"Minä itse", minä myönsin.
Hän naurahti. "Parempi sitten että pidät sormesi erossa pyöristä." 

Twilightin uusinta kuuntelu kierros jatkuu...
Pidin tästä enemmän kuin viimeksi kuunnellessani sen. Uusikuu avaa Houkutuksesta tuttujen henkilöiden elämää ja ajatuksia ja antaa heistä paljon lisää tietoa.
Erityisesti Jacobista joka esiintyy tässä osassa paljon. Vampyyrien maailman ja ihmisten maailman rinnalle nousee vielä kolmas maailma.
Kirjoitettavaa varmasti riittäisi, mutta koska Twilightit ovat niin tunnettuja on varmaan turhaa alkaa selostaa kaikkea juurta jaksain.
Suosittelen lämpimästi sekä äänikirjoja että kirjoja. :)

Houkutus (Stephenie Meyer 2005)

"Isabella muuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin.
Hän tapaa uudessa lukiossa kiehtovan Edwardin- yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward käyttäytyy Isabellaa kohtaan ynseästi ja vältellen, kunnes vastahakoisesti alkavan ystävyyden kautta salaisuus selviää: Edward on vampyyri. Vaaroja uhmaten Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät toisiaan voi saada, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta."

Bella jättää rakastamansa auringon, lämmön ja höperön äitinsä taakseen muuttaessaan isänsä luo asumaan. Bella on onneton uudessa sateisessa kodissaan, jossa aurinko on melko tuntematon käsite.
Hän saa kuitenkin uusia ystäviä lukiosta ja alkaa pikku hiljaa kotiutua.
Sitten hän tapaa Cullenit. Uskomattoman kauniissa sisaruksissa on jotain taijanomaista.

Kuuntelin tämän äänikirjana... Taas kerran!!! <3
Twilightit ovat ehdottomasti pitkällä suosikkikirja listallani.
Tykkään erityisesti kuunnella niitä äänikirjoina ja joka kerta ne hämmästyttävät.
Pidän myös elokuvista ja olen nähnyt ne monta kertaa. Kirjat ovat kuitenkin mielestäni paljon parempia.

Rakastan tarinan henkilöitä. Bellaa, joka kokkailee kotona isälleen ja hengailee vampyyrien kanssa.
Edwardia, joka kiipeää Bellan ikkunasta tämän huoneeseen öisin. Jacobia, josta tosin tässä kirjassa kerrotaan aika vähän. Pidän myös Edwardin perheestä Alicesta, Rosaliesta, Emmetistä ja Jasperistä, sekä Carlislestä ja Esmestä. Kaikilla heillä on oma tarina kerrottavana. Ehkä jaksan tarinan aina uudelleen juuri henkilöiden takia.

Lukunäyte: luku 9
"Äläkä nyt naura- mutta miten te voitte liikkua  ulkona päiväsaikaan?"
"Tarua."
"Polttaako aurinko teidän ihonne?"
"Tarua."
"Nukutteko te ruumisarkuissa?"
"Tarua. Minä en voi nukkua."
"Ollenkaan?"
"En koskaan." 

Suosittelen Ehdottomasti kaikille nuorille ja vähän vanhemmillekkin. Varsinkin, jos olet jo katsonut elokuvan/elokuvat. Kirjoissa tapahtuu niin paljon enemmän. 

Totuus vai tehtävä (Annika Thor 1997)

"En käsitä, miksen sanonut ei. Yksinkertaisesti ei, kun Fanny ja Sabina kutsuivat meidät Fannyn bileisiin. "Ei, minä en halua." Olisin hyvin voinut sanoa niin. Mutta en sanonut. Eikä Karin anna minulle ikinä anteeksi.
Kun Nora palaa kesälomalta, mikään ei ole niin kuin ennen. Hänen paras ystävänsä Sabina kaveeraakin Fannyn ja luokan kovisjengin kanssa. Jäljellä on vain Karin, jonka kanssa kukaan ei haluaisi olla. Vähitellen Nora vedetään mukaan valheiden, salaisuuksien ja kiusaamisen verkkoon, jossa jokaisen on valittava oma paikkansa."


Lukunäyte s.123
"Luuluin, että sen kerran jälkeen kaikki muuttuisi. Että pääsisin mukaan jengiin. Vaikka enhän minä  oikeastaan sitä halunnut. Halusin vain olla Sabinan kanssa. Vain me kaksi. Mutta oli parempi saada olla jengissä kuin yksin. 
Iltaisin kävelytin Cookieta puistossa ja tapailin jengiä. Äiti ei koskaan kysynyt, miksi olin ulkona niin kauan, vaikka illat alkoivat pimetä, eikä hän kysellyt miksi minä aina meikkasin ennen kuin lähdin. Hänellä oli varmaan muuta ajateltavaa. Hän ei kai ollut tavannut Felixiä vähään aikaan.
Karin pysytteli hiljaa. Hän ei yrittänyt saada minua saattamaan itseään kotiin eikä kärkkynyt minun seuraani. Hän vain katsoi minua joskus omituisesti, kuin meillä olisi ollut yhteinen salaisuus. Minä katsoin aina syrjään."

Luin tämän kirjan ikuisuus sitten, enkä ole ehtinyt kirjoittaa siitä joten tekstistä tulee aika lyhyt. Toivottavasti saat kirjasta kuitenkin jonkinlaisen käsityksen.:)
Totuus vai tehtävä on nopea- ja helppolukuinen. Se kertoo nuorten elämästä, ystävyys suhteista ja vaikeuksiin joutumisesta. Lisää olisin kaivannut oikeastaan vain Noran tunteiden kuvaamista. 
Sivuja on vain 177 ja välissä on tyhjiä sivuja.
 Siksi suosittelen erityisesti teille, jotka tarvitsette/ haluatte jotain lukemista, mutta ette jaksa lukea kamalan paksuja kirjoja :) Yhteen lauseeseen tiivistettynä: kirja on hyvä, lyhyt tarina, josta jokainen voi oppia jotain...

Jäljitetty (Elina Rouhiainen 2014)

"En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Huone oli täynnä 
ihmisiä, ja he kaikki juhlivat kuin viimeistä päivää.
Musiikki jylläsi. Strobovalot vääristivät hetkeksi kaikki kolme
ulottuvuutta, ennen kuin kuva palautui taas normaaliksi.
Tanssilattia oli jo kauan sitten käynyt liian pieneksi, 
ja pöydät ja tuolit olivat päässet tavallisesta poikkeavaan käyttöön. Väki tanssi, hyppi, huojui. Kaikki olivat yhtä ja samaa. Yksi sielu, monta ruumista.
Yksi lauma.
"Unohdin. Täysikuu on huomenna", sanoin ääneen. 
Katsoin häntä. Valot lankesivat hänen kasvoileen ja tekivät hänestävouroin vihreän, vuoroin punaisen. 
Hän katsoi takaisin. "Raisa, mikä tämä paikka oikein on?"
"Kolikon kääntöpuoli", vastasin. "Tervetuloa uuteen elämääsi."

Raisan elämän luulisi päällisin puolin katsottuna olevan unelmaa. Hän on juuri saavuttanut lapsuuden haaveensa ja aloittanut kuvataideakatemian.
Mikään ei kuitenkaan tunnu olevan hyvin.
Raisa on menettänyt ympäriltään paljon tärkeitä ihmisiä ja ennen kaikkea rakkaan Mikaelin. Raisan vampyyri ystävä Konsta on selvittänyt Raisan kykyjen salaisuutta ja Raisa alkaa etsiä kadonnutta kaksoisveljeään. Yhteinen matka kohti Kreikan lämpöä ja daimonien arvoitusta voi alkaa.

Sivuja:483

Susiraja- sarjan kolmas osa tuo mukanaan paljon uutta. Ehkä suurin muutos on, että pääosaa eivät enää vedäkkään sudet vaan daimonit. Myös kotoinen metsä on vaihtunut Kreikan rauhaisalle saarelle ja Helsingin klubi-iltoihin.
En sano että se olisi ollenkaan huono juttu, päinvastoin. Muutos ehkä tuli vähän turhan nopeasti. Myös Raisan ja Mitjan aikaa Kreikassa olisi voinut kuvata vähän enemmän. Kirjassa he olivat siellä kauan, mutta se tuntui tosi lyhyeltä ajalta.
Kirjassa on myös todella paljon uusia hahmoja ja muutama uusi yliluonnollinen "laji".

Suosittelen edelliset osat lukeneille :-) Itse pidin kirjasta!

Liekki (Sophie Jordan 2010)

"Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. 
Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuutta vastaan. 
Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin lohduttoman aavikon keskelle äitinsä ja sisarensa kanssa. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjien sukua, drakien vihollisten poika.
Jacindan on valittava muiden odotusten ja oman tahdon välillä. Pystyykö hän elämään tavallista teinitytön elämää ja tukahduttamaan lohikäärmeen sisällään? Voiko hän palata hänelle ennalta suunniteltuun elämään lauman luona vai  riskeeraako hän lajinsa suurimman salaisuuden paljastumisen pysyttelemällä metsästäjän lähellä?"

Jacinda on kyllästynyt elämään lahjansa takia valvovan silmän alla. Niinpä hän ja vesidraki  Azure lähtevät luvatta lentämään ja ovat vähällä saada surmansa. Jacindan äiti päättää että tytön kapinallisuudelle on pantava piste ja niinpä perhe kokoaa tavaransa yhteen äidin käskystä. Jacindan ja Tamran äiti haluaa myös kitkeä lohikäärmeen ulos Jacindasta, kuten teki vuosia sitten myös itselleen. Niinpä perheen suunta on kohti autiomaata jossa drakin on mahdotonta elää... 

Kesti jotenkin kamalan kauan ennen kuin sain tartuttua tähän kirjaan, vaikka sen jo kauan sitten kirjastosta hain... Se on kuitenkin osoittautunut erittäin hyväksi. Oikeastaan valitsin kirjan kannen perusteella, jossa on salaperäisen näköinen tyttö punaisine hiuksineen ja kultaisine silmäkulmineen. 
 Hahmot onkin kuvattu kirjassa suht hyvin, etenkin lohikäärmeen muodossa. Ihmisiä olisi voinut kuvata enemmänkin, mielestäni. Pidin myös kaikkien hahmojen nimistä :)
Myös paikkoja on kuvailtu hyvin. Sumuisia vuoria ja metsää, sekä kuivaa ja Jacindasta inhottavaa aavikkoa. Tunteet samaten. Jacindan erityisesti, koska hän on päähenkilö. Plussaa kirjalle antaisin myös siitä, että pääosassa ovat vampyyrien sijasta drakit :) (Vaikka pidänkin vampyyreista paljon, oli hyvää vaihtelua) Juoni on tosi hyvä ja siinä on tarpeeksi yllätäviä käänteitä:)

Sivuja:286
Arvosana: Huomasin, että kaikilla lukemillani kirjoilla on aika hyvä arvosana. Onhan se toki hyvä :)
Liekille antaisin 9+ tai 9 1/2 :)) En tiedä...
 
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella

Lukunäyte s.8-9
"Kasvoni kiristyvät, poskipääni työntyvät vaivihkaa terävämmin esiin. Kasvojeni muutokset saavat hengitykseni värisemään, nenän varresta alkaa nousta harjanteita. Jäseneni rentoutuvat ja pitenevät. Luissa tuntuva venytys on ihana. Nostan kasvoni taivasta kohden. Pilvet eivät enää ole harmaita laikkuja. Näen ne jo kuin liukuisin niiden läpi. Tunnen jo kuinka niiden viileä kosteus tiivistyy iholleni."

Suosittelen fantasian ja romantiikan ystäville :) Seuraavaa osaa muuten ei kai ole suomennettu?? Tietääkö joku?

Uhanalainen (Elina Rouhiainen 2013)

"Pelko ei ole riittävä sana kuvaamaan sitä mitä tunnen. Kaksi hahmoa taistelee revenneen taivaan alla. Saatan vain katsoa vierestä, kun he käyvät toisiinsa kiinni yhä uudestaan ja uudestaan. Toisen katse on täynnä raivoa, toisen päättäväisyyttä. En tiedä, kummalla on etulyöntiasema. Potkut ja lyönnit leikkaavat taivaalta alas sinkoutuvaa vesiverhoa henkeäsalpaavissa kaarissa. Sellaisten liikkeiden ei pitäisi olla edes mahdollisia. Eivätkä ne olisikaan tavallisille ihmisille. 
Se, mitä todistan, on kuitenkin kaikea muuta kuin tavallista: edes näytöksen ympärille kerääntynyt ihmissusilauma ei näytä tietävän, uskoako silmiään vai ei."

"Raisa Oja, 17-vuotias Kallion kasvatti, ei Kainuun korven  Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen. 
Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan. 
Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskelle repivää taistelua. 
Jos edes omiin tunteisiinsa ei voi luottaa- keneen tai mihin voi?"

Raisalla menee suht hyvin. Hän on muuttanut takaisin äitinsä vanhaan asuntoon Nikon kanssa. Yhdessä he ottavat rennosti ja juhlivat Raisan täysi-ikäisyyttä. Eräänä iltana kotioven edessä kuitenkin odottaa tuttu hahmo. Raisan on pakko alkaa harkita Hukkavaaraan palaamista, niin huolestuttavia uutisia vierailija tuo...

Sivuja: 446
Arvosana: 8+
 Tässä tämä seuraava osa :-)
 Se on siis Susiraja sarjan toinen osa. Teksti on helppolukuista, kuten edellisessäkin osassa. Koska en oikein keksi, mitä kirjottaisin voisin laittaa vähän plussia ja miinuksia. Jos käytte lukemassa blogiani niin toivoisin teidän käyvän kommentoimassa esimerkiksi mitä kirjasta haluaisitte tietää ennen kuin alatte lukea sitä. Kiitos :-)

+Raisan valokuvaus projekti kirjassa on mielestäni kiva :-)
+Vanhoista hahmoista tulee esiin uusia puolia
+Kirjassa on vanhojen hahmojen llisäksi uusia
-Kirjan henkilöiden ulkonäköjä olisi voinut kuvata paremmin, mielestäni
-Tapahtumia oli paljon mutta... En tiedä, jotain jäin vielä kaipaamaan

Suosittelen kirjaa vain niille, jotka ovat lukeneet ensimmäisen osan, syystä että henkilö joka ei ole lukenut edellistä osaa ei luultavasti tässä sarjassa pääse kärryille tarpeellisista asioista... Kirja on hyvä ja aion lukea myös kolmannen osan kun ehdin :-)

Kesytön (Elina Rouhiainen 2012)

"Kertasin mielessäni viime kuukausien tapahtumat. Äitini oli kuollut. Olin muuttanut pieneen kylään enoni luokse; enon, josta en ollut kuullutkaan vielä muutamaa kuukautta aikaisemmin. Minulle oli selvinnyt, että maailmassa oli paljon sellaista, minkä olin aina luullut olevan satua. Ihmissudet olivat totta, ja mikä merkillisintä, minä elin heidän kanssaan.
Ja laumanjohtajan poika oli juuri kertonut minulle, että hän oli valmis uhmaamaan omiaan, jotta voisi olla minun kanssani. Minun."

Äidin kuolema tulee 17-vuotiaalle Raisalle tietoon eräänä päivänä polisiin kolkuttaessa rakkaan Kallion asunnon kotioveen. Raisan on pakko pakata laukkunsa ja muuttaa tuntemattoman enon luo korven keskelle Hukkavaaraan, kylään jossa hän pääsee selvittelemään äitinsä menneisyyttä. Kyläläiset kuitenkin suhtautuvat Raisaan oudon viileästi. Ensimmäisenä yönään Hukkavaarassa Raisa näkee öisellä retkellään metsässä suden. Hukkavaara onkin tunnettu susistaan. Lukiosta Raisa saa ystäväkseen Nikon, joka Raisan tapaan on taiteilijasielu. Lukiossa Raisan silmiin osuu myös Mikael, poika jota kaikki tuntuvan kunnioittavan ja ehkä jopa pelkäävän. Raisa huomaa ajan kuluessa ihastuvansa Mikaeliin, mutta yhtenä päivänä kaikki muuttuu kun Mikaelin silmissä välähtää kultainen katse tutun sinisen tilalla...

Olipa taas mielenkiintoinen sarjan aloitus :)  Tässähän hukkuu kirjojen mereen kun on niiin paljon luettavaa... Tästäkin on vaan pakko saada seuraava osa :) Elikkäs! Kesytön on mielestäni erittäin hyvä kirja. Se aloittaa Susiraja- sarjan. Kun lainasin sen kirjastosta takakansi tekstin perusteella en tajunnut että se on kotimainen. Yleensä fantasia kirjoista tulee mieleen jokin ei-kotimainen kirja ja tämä yllätti positiivisesti. Lisäksi tapahtuma paikkanakin on Suomi! Kirjasta tuli jostain syystä vahvasti Twilight mieleen. Ehkä samankaltaisten tapahtumien vuoksi, mutta mielestäni myös tekstin sävyn vuoksi. (Ainakin Raisan ja Mikaelin romanssin, susien ja uuteen paikkaan muuttamisen takia)
Kirjan juoni ja tapahtumat ovat kiinnostavia, eli ei ollut mielestäni tylsiä kohtia. Myös henkilöt ovat kiinnostavia ja mielenkiintoisia.

Sivuja: 426
Arvosana: 9+

Lukunäyte s.170
"Huoneeni ovi oli selällään. En muistanut jättäneeni sitä niin, mutta toisaalta olin lähtenyt melkoisella kiireellä. Pudotin kassini lattialle ja riisuin takkini. Vasta silloin huomasin, että sängylläni makasi susi." 

Suosittelen kirjaa kaikille jotka pitävät hiukan Twilightia muistuttavista kirjoista. (Eli sis. romantiikka, yliluonnolliset olennot yms.) Lue myös jos haluat tutustua Suomalaiseen fantasiaan :)

Vampyyripäiväkirjat 3 Verivala (L.J. Smith 1991)

Vampyyriklassikon kolmas osa
"Rakkaus tappaa. 

Elena Gilbert on tottunut siihen, että hänen suosiostaan kilpaillaan.
Mutta kun komeat nuoret veljekset, Stefan ja Damon Salvatore, alkavat taistella hänestä, Elena pelkää, että kamppailu päättyy jommankumman kuolemaan.

Samaan aikaan, kun veljekset ottavat toisistaan mittaa, väkivaltaisten rikosten aalto jatkuu Fell´s Churchin pikkukaupungissa. Joku kylvää kaupungissa kuolemaa ja janoaa myös Elenan verta.

Elenan on saatava selville, kuka on veritekojen takana. Muuten hän ei voi pysäyttää pahuutta, joka tuhoaa kaiken tielleen sattuneen." 

Elenan elämä muuttuu hankalaksi. Kaikki luulevat hänen kuoleen, mutta tosiasiassa hänestä on tullut vampyyri. Nyt hän joutuu piilottelemaan ihmisiltä todellista luontoaan seuranaan ainoastaan Damon ja Stefan, jotka ovat hänen kaltaisiaan. Mutta mikä on toinen voima ja mitä sillä on Elenaa vastaan? Fakta on että se on pysäytettävä ennen kuin liian monille käy huonosti. Ja ehkä Damon ei olekkaan kaiken pahan alkuunsaaja...

Sivuja: 208 
Arvosana: 9+ 

Lukunäyte s.7
"Elena jäi liikkumatta seuraamaan kamppailevia hahmoja useiden minuuttien ajaksi. Hän oli unohtanut, miksi oli alun perin tullut paikalle, miksi hänen mielessään kaikuneet taistelun äänet olivat houkutelleet hänet metsäaukealle.  Näin läheltä kuultuna kaksikon viha, raivo ja kipu saivat aikaan korvia huumaavan metelin, oli kuin hahmot olisivat huutaneet äänettömästi. Kaksikko oli uppoutunut kuolonkamppailuun."

Jees, nyt päästään jo asiaan!! Tästä kirjasta ei enää jännitystä kamalasti puuttunut!
Loppuratkaisu todella yllätti ja sai minut oikeasti miettimään mitä seuraavassa osassa tapahtuu!! Sain kirjan nopeasti luettua vauhdikkaan juonen ansiosta. Lainaan kirjastosta varmasti myös seuraavan osan kun ehdin.
Kirjassa on jälleen tapahtumapaikkana tuttu pikkukaupunki Fell´s Church, joka mielestäni on ihan mielenkiintoinen tapahtumapaikka. Plussaa voisin tälle osalle antaa myös siitä että Damonista on kerrottu Verivalassa enemmän kuin muissa osissa. Tässä osassa myös muut tutut hahmot saavat lisää huomiota osakseen. Myös Elenasta pidän enemmän kuin sarjan ensimmäisen osan lukemisen aikaan, vaikka edelleen kuvittelen hänet mielessäni juuri samannäköiseksi kuin sarjassa, enkä sinisilmäiseksi blondiksi. Ja tosiaan tässä osassa kaikkien kolmen osan arvoitukset saavat selvennystä. Täytyy kyllä myöntää että en arvannut kuka/ mikä toinen voima on. Ehkä sinä arvaat paremmin... Tai sitten et :)

Suosittelen kirjaa edelliset osat lukeneille, ja vaikka edelliset osat olisivat tuntuneet hiukan tylsiltä kannattaa silti antaa Verivalalle mahdollisuus :)

Valittu (P.C. Cast ja Kristin Cast)

"Sinut on valittu- oletko valmis? Astu yön talon viettelevään maailmaan!
Nyt kysytään Zoey Redbirdiltä luonteenlujuutta: hänen paras ystävänsä on muuttunut hirviöksi. Jotain on tehtävä pian, ennen kuin Stevie Rae vaipuu lopullisesti pimeyden voimien valtaan.
Zoey joutuu selviämään yksin, sillä tämä verenkarvainen salaisuus olisi muille Yön talon asukkaille hengen vaarallinen. Taakka on raskas ja vihollinen on mahtava, mutta Zoey on jumalatar Nyksin valittu. Entä kuka onkaan hänen oma valittunsa? Ohjaako häntä järki, tunne vai sydämen humalluttava lyönti? Kolme poikaystävää on yhtälö, joka johtaa vääjäämättä katastrofiin..."

Zoey viettää syntymäpäivää ankeissa tunnelmissa. Äiti ja isäpälli ärsyttävät ja lahjatkaan eivät miellytä, koska kaikki on joulu aiheista. Onneksi on isoäiti, joka ymmärtää Zota ja tuo lahjaksi Draculan ensipainoksen.Mahtavan lahjan aiheuttama onni haihtuu kuitenkin pian, kun Zoey kohtaa taas elämänsä ongelmat. Yön talossa liikkuu hirviömäiseksi muuttuneen Stevie Raen lisäksi myös muita pahoja voimia, sellaisia joita Zoey ei voisi kuvitellakkaan voittavansa. Ystävyyttä koetellaan ja Zoey yrittää selvittää solmua, joka tuntuu mahdottomalta aukaista. Kolme poikaystävää ja Zoeyn leimautuminen ihmispoikaan eivät auta asiaa...

Lukunäyte s.48:

"Olin katsonut Stevie Raen kuolevan kerran. En aikonut kokea sitä toiste. 
Mutta ennen kuin pääsin hänen luokseen ja ehdin kietoa hänet syleilyyni (pidättäen samalla hengitystäni) ja kertoa, että muuttaisin kaiken jälleen hyväksi, roskasäkki vaikeroi ja liikahti, ja tajusin, ettei Stevie Rae penkonutkaan roskia, vaan puri puliakkaa kaulaan!"
  
Sivuja: 301
Arvosana: 9+

Tässä sarjassa on parasta se että koko ajan tapahtuu jotain! Yön talo- sarjan kolmas osa on mielenkiintoinen kirja. Mielenkiintoisen siitä tekevät juuri mahtavat jännittävät juonenkäänteet, ihanan erilaiset hahmot ja tekstin hauska sävy. Siinä on, kuten jo edellisessä tekstissä mainitsin, myös eräs outo piirre ja se on Zoeyn (joka muuten on mahtava ja viisas hahmo) poika show. Tytöllä on kolme poikaystävää ja hän tuntuu rakastuvan ensisilmäyksellä jokaiseen mieheen/ poikaan jonka näkee. Plussaa taas voisin antaa jälleen kerran elementtejen kuvailusta :) 

Suosittelen kirjaa edelliset osat lukeneille :)

Haluatko velhoksi? (Diane Duane 1983)

"Kun kolmetoistavuotias Nita pakenee kiusaajia kirjastoon, hän löytää sieltä pienen punaisen opuksen, jonka kannessa lukee Haluatko velhoksi? Nita vie kirjan kotiin ja alkaa perehtyä sen huikeaan sisältöön. Teos osoittautuu velhouden oppikirjaksi. Sen taikoja kokeillessaan Nita tutustuu uuteen velhoystävään Kitiin, jonka kanssahän joutuu suuren tehtävän eteen. Korvaamaton Kuutamoyön kirja on kadonnut ja jos se päätyy vääriin käsiin, maailma on tuhon oma. 
Nita ja Kit kävelevät ilmassa pilvenpiirtäjien huippujen korkeudella ja hyppäävät maailmanportin kautta toiseen todellisuuteen, pimeään koneiden kaupunkiin, jossa helikopterit, taksit ja kuorma-autot elävät omaa pahantahtoista elämäänsä. Miten taikuuden saloja vasta opetteleva parivaljakko selviytyy hurjasta seikkailustaan outojen, ihmeellisten ja pelottavien voimien keskellä?"


Haaste kohta 29.Kirja, jossa on taikuutta :)

Törmäsin tähän kirjaan siskoni avulla. Hän lainasi sen kirjastosta luettavaksi ja niin minäkin päätin lukea sen ennen palautusta. Alku vaikutti lupaavalta, mutta sitten alkoi tulla myös kohtia, jolloin en olisi millään jaksanut lukea. Kirjassa oli mielestäni myös muutama aika sekava kohta. Vauhtiin päästyäni sain kirjan kuitenkin luettua nopeasti loppuun. Toinen maailma olisi voinut olla mielenkiintoisempikin, mutta se on silti mielenkiintoinen paikka. Kirja on ihan ok.

Lukunäyte s. 61
"Tuntui siltä kuin olisi seissyt keskellä pyörremyrskyä, joka ei suinkaan singonnut heitä kaukaiseen Ozin maahan, vaan repi katot kodeista, läväytti seinät maahan kuin laastikukan terälehdet ja jätti heidät häkeltyneinä ja epäuskoisina keskelle savun ja kadotettujen äänten sekamelskaan."

"Nita tunsi hukkuvansa, kun hänen päälleen ryöppysi pieninä siruina ääniä ja näkyjä ja makuja ja tunteita ja ajatuksia jotka eivät olleet hänen omiaan, mielipuolisesti yhtaikaamieleen tulvivia kuvia jotka olivat peräisin toisista universumeista, toisista maailmoista, toisilta ajoilta. "

Arvosana:  7-
Suosittelen koneiden ja velhouden ystäville :D

Tähtiin kirjoitettu virhe (John Green 2012)

"Minä olen kranaatti. Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska en mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana."

"Kilpirauhassyöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan mutaman lisävuoden. Elämä tuntuu soljuvan sormien lomitse, kunnes hän tapaa Augustuksen."

"Olisi etuoikeus, jos sinä särkisit sydämeni."

"Poika on päättänyt voittaa omakseen tytön, jonka sydämen on siihen saakka täyttänyt muuan arvoituksellisesti päättynyt romaani."

"Maailma ei ole toiveidentoteuttamistehdas."

"Hazelin elämän käsikirjoitus menee uusiksi. Vaikka kirjallisia salaisuuksia ratkova matka Amsterdamiin osoittautuu pettymykseksi, Hazel ja Augustus löytävät toisistaan sen, mita eivät ole vielä ehtineet menettää."

"Joskus tuntuu siltä, että maailmankaikkeus haluaa tulla huomatuksi."

 Hazel on melko masentunut 16-vuotias tyttö, joka haluaa pysyä kaukana kaikesta ja erityisesti kaikista, koska tietää olevansa syöpänsä takia kranaatti, joka räjähtää pian, eikä haluaisi muiden kärsivän. Äiti kuitenkin pitää huolen ettei Hazel jää elämässä paikalleen vaan lähtee reippaasti vertaistukiryhmään. Siellä Hazel tapaa Augustuksen. Hazelistä ja Augustuksesta tulee nopeasti ystäviä ja he alkavat viettää paljon aikaa yhdessä. Jopa Amsterdamiin he pääsevät selvittämään jatkoa Viistoa valoa- kirjan tapahtumille. Sitten kranaatti räjähtää...

Haaste kohta 15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo (melko) pitkään

Tästä kirjasta on kyllä tullut kuultua paljon jo ennen lukemista ja onhan se tosi hyvä. (Mutta surullinen...)
Hahmot ovat erittäin mielenkiintoisia, erityisesti Augustus joka uhmaa syöpää pitämällä tupakkaa suussaan sytyttämättä sitä kuitenkaan. Pidän myös Hazelistä, joka joutuu kuljettamaan happea mukanaan pysyäkseen hengissä. Plussaa kirjassa ovat myös paikat. Olen jo pitkään haaveillut pääseväni vierailemaan Amsterdamissa Anne Frank talossa, jonne Hazel ja Augustus pääsevät kirjassa. 

Tämä oli juuri sellainen kirja, jonka lukemista ei malttaisi lopettaa vauhtiin päästyään. Koko ajan tapahtuu jotain. Varsinkin loppu on erityisen koskettava ja luinkin varmaan 150 viimeistä sivua putkeen. Elokuvaa en ole vielä katsonut, mutta odotan sen näkemistä innolla...


Sivuja: 340
Arvosana: 10-

 Suosittelen kaikille, vaikka kirja onkin tosi surullinen ja luin lopun tippa linssissä!!