Kirjoja, kirjoja, kirjoja :)

Hyvää alkanutta syksyä kaikille! Päätin tehdä näistä loppukesän ja alkusyksyn kirjoista yhden pidemmän postauksen. Helmet lukuhaaste on pahasti puolitiessä, mutta vielä elättelen toiveita, että saisin sen jotenkin haalittua kasaan :) Tässä siis kirjoista:

Nainen ikkunassa (A.J.Finn)

"Piinaavaa jännitystä huokuva mestarillinen trilleri naisesta, joka näki jotain mitä hänen ei olisi pitänyt.

Avoimia paikkoja kammoava Anna ei pysty poistumaan kodistaan New Yorkin Harlemissa, minkä vuoksi hän viettää päivänsä neljän seinän sisällä vakoillen naapureidensa elämää. Kun taloon muuttaa salaperäinen Russellien perhe, alkaa Anna seurata heitä lähes pakkomielteisesti. 

Eräänä iltana Anna näkee ikkunasta, kun joku puukottaa perheen äidin Janen. Anna on tapahtumien ainoa silminnäkijä, ja asiat alkavat saada merkillisiä käänteitä. Pian Anna ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä kuviteltua."


Nainen ikkunassa menee Helmet-lukuhaasteen mielenterveys-kohtaan. Aluksi oli jotenkin vaikea päästä tähän kirjaan sisään, sekä kirjan tyylin, että lukijan takia. Olen kuitenkin tottunut lukijaan (Krista Putkonen-Örn) ja kuunnellut häneltä myös kolme muuta kirjaa :) Onneksi pääsin kirjaan sisään! Nautin siitä loppujen lopuksi todella paljon.

Tästä kirjasta tuli väkisin mieleen viime vuonna lukemani Nainen junassa trilleri, jonka päähenkilö muistuttaa mielestäni paljon Annaa. Kumpikin on epäluotettava kertoja ja lukija joutuu miettimään, mikä on totta ja mikä ei ja se tuo lukemiseen erilaista jännitystä. Samanlaista heissä oli myös alkoholiongelmat ja ympärillä olevien ihmisten tarkkailu.

Kirjassa isona aiheena ovat juuri mielenterveyden ongelmat ja yksinäisyys. Mielestäni mielenterveyttä käsiteltiin kirjassa hyvin ja kirjaan on valittu ehkä hieman vähemmän kirjallisuudessa mukana ollut julkisten paikkojen kammo, joka on viety kirjassa äärimmilleen.

En tiedä miksi kirjan loppu ei hätkähdyttänyt minua sen enempää, koska se on oikeasti todella hyvin tehty ja pystyn kuvittelemaan, että moni on lopussa yllättynyt :) Ehkä olen kuunnellut ja lukenut tänä vuonna niin paljon psykologiasia trillereitä, etten enää hätkähdä yhtä vähästä, kuin ehkä viime vuonna.

Kaikenkaikkiaan nautin kirjan kuuntelemisesta ja voisin sitä suositellakkin!




Teemestarin kirja (Emmi Itäranta)

"Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin - ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkun muun - läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. 
Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo - ja edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katse kiinnittyy väistämättä teemestarin taloon"


Emmi Itärannan Teemestarin kirja menee Helmet lukuhaasteen ilmastonmuutos kohtaan.
Kirja oli aika samanlainen kuin oletinkin. Siinä oli hienosti rakennettu tulevaisuuden vaihtoehtoinen yhteiskunta, jossa ihmiskunnan virheiden takia vesi on loppumassa maailmasta. Tapahtumat kerrotaan nuoren Norian näkökulmasta mielenkiintoisesti. Erityisesti pidin kirjan uuden maailman elämän kuvailusta ja siitä, miten kirjan henkilöt pohtivat "entismaailmaa". Vettä kuvailtiin kirjassa kauniisti ja myös tarinan teeseremoniat olivat mielenkiintoista luettavaa.

Kirjan henkilöt ovat mielenkiintoisia ja kuvailu on omalaatuista ja kaunista. En yhtään ihmettele, että kirja on saavuttanut paljon suosiota. Jos tällekkin pitäisi mainita joku hiukan samanlainen mielenkiintoinen kirja, mainitsisin Johanna Sinisalon Enkelten verta. Juonessa ei sinänsä ole paljoa yhtymäkohtia, mutta molemmat ovat suomalaiskirjailijoiden dystopioita ja pidin molemmista :)

Voisin suositella tätäkin kotimaiseksi lukemiseksi!

Lempi (Minna Rytisalo)

"Kuka on Lempi? Mitä on Lempi? Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien on uskallettava lähteä, tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi." 

Lisää kotimaista kirjallisuutta! Lempi kertoo siis lapin sodan ajasta ja se on kolmen ihmisen kuvaus samasta Lempi nimisestä naisesta. Ensimmäinen kuvaus on Viljamin, joka on Lempin rintamalta palaava mies. Toinen kuvaus on perheen aputytön, joka on ollut Lempin ja lasten kanssa kotona sota-ajan. Kolmas näkökulma on Lempin siskon, joka lähti saksalaissotilaan matkaan.
Tykkäsin ehkä eniten tuosta kolmannesta näkökulmasta, koska vaikka on tullut luettua melko paljon sota-aiheista kirjallisuutta, niin en ole ennen tähän nökökulmaan törmännyt. Varmasti siitä on kirjoitettu muutakin, mutta ei ole vaan tullut vastaan.

Kirjassa käytiin läpi ihan mieletön määrä vahvoja tunteita. Surun, kateuden, epätoivon, inhon ja mustasukkaisuuden pystyy tuntemaan myös lukija (tai kuuntelija). Kirjan kieli on kaunista ja kirja on hyvin kirjoitettu. Sota-aika on kirjassa tavallaan taustalla, enemmän käsitellään esimerkiksi naisen asemaa. Tämä kirja menee minulla  haasteessa todennäköisesti kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus kohtaan.



Minä näen sinut (Clare Mackintosh)

"Työmatka julkisilla on arkinen tapahtuma, jolle et uhraa juurikaan ajatuksia. Mutta entä jos läsnä onkin joku, joka näkee sinut ja pitää kirjaa liikkeistäsi? Joku, joka tietää yhtä hyvin kuin sinä itse, mistä ja milloin tulet, minne ja milloin menet...

Zoe Walker, lontoolainen kahden nuoren äiti, löytää lähijunassa lehteä lukiessaan järkytyksekseen oman kuvansa seuralaispalvelujen mainosten joukosta. Hänen perheensä väittää, että kuvan nainen vain muistuttaa häntä. Sitten Zoe löytää vanhemmasta lehdestä samalta paikalta toisen kuvan - ja pian nainen joutuu rikoksen uhriksi. Onko Zoe itsekkin vaarassa? Zoe yrittää epätoivoisesti selvittää, voiko hän luottaa vaistoihinsa vai kuvitteleeko hän kaiken."

Clare Mackintoshin Minä näen sinut oli karmivaa luettavaa, koska kävin juuri kesällä Lontoossa, tapahtumapaikat olivat siksi tuttuja. Kirjan kieli oli selkeää ja kirja oli siksi melko nopeaa luettavaa. Täytyy sanoa, että vaikka miten yritin arvata, kuka kirjan "pääpahis" on, en siinä onnistunut :D Mielestäni kirjan henkilöt olivat aika mielenkiintoisia. Aluksi oli hieman hankalaa pysyä kärryillä kuka milloinkin oli äänessä, mutta kun oppi tunnistamaan päähenkilöt, oli helppoa pysyä juonessa kärryillä. Mielestäni tässäkin kirjassa oli paljon hyvä psykologisen trillerin aineksia ja sitä on paljon kehuttu! Varmasti luen Mackintoshilta myös muuta jossakin vaiheessa. Tähän tartuin siis äitini suosituksesta ja minulla tämä menee lukuhaasteen kirjassa liikutaan metrolla kohtaan.




Yhteenveto :)
Postauksen kirjoittamisessa kesti oma aikansa ja olen ehtinyt lukea ja kuunnella jo näiden jälkeenkin kolme kirjaa. Kirjoittelen niistä, kunhan ehdin. Nämä kirjat olivat kaikki sellaisia, joita voisin suositella. Seuraavissa postauksissa tulee olemaan myös kirjoja, joista en niin paljon pitänyt :D
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

Maus: Selviytyjän tarina 2 (Art Spiegelman 1992)

Käy lukemassa teksti osasta 1! Näin jälkikäteen sanottuna vaikuttava teos ja suosittelen ehdottomasti lukemaan!

Sandra (Heidi Köngäs 2017)

"Sandra ja Janne ovat saaneet oman torpan, unelmiensa täyttymyksen. Kesken työteliään elämän tulee sota, ja Janne tempaistaan punakaartiin. Sandra jää yksin viiden lapsen kanssa, kuudes rinnan alla tulossa. Edessä on kova, kylmä talvi, tukena vain appivanhemmat Maija ja Mikko. Kaikki ylpeys on nieltävä, jos aikoo leivän syrjässä pysyä. 
Ankaran kevään tapahtumat avautuvat Klaaralle, Sandran tyttärentyttärelle, joka lähes sata vuotta myöhemmin tutkii vanhoja muistiinpanoja. Mennyt on äkkiä läsnä, järkyttävänä."

Klaara on keski-ikäinen näyttelijä, joka on pettynyt töiden vähäisyyteen. Hän yrittää ymmärtää äitiään joka sairautensa pahetessa haluaa vielä kerran vierailla lapsuuden kodissaa, vanhassa hirsitalossa Lepistössä. Vasta äidin kuoleman jälkeen, löytäessään vanhoja päiväkirja merkintöjä, Klaara alkaa ymmärtää äidin toivetta.

Sandra on tottunut olojen kurjuuteen lapsesta asti, jolloin hänet ja sisarukset lähetettiin huutolaisiksi. Hän on tottunut kovaan työhön ja kipuun ja osaa silti nähdä elämän kauneuden. Sandran elämän innostuksen aiheita jokapäiväisen puurtamisen keskellä ovat oma porkkanamaa, oma pieni mökki, aviomies Janne ja omat pojat. Kun sota alkaa, saa Sandra kuitenkin kokea ennenäkemättömän kurjuuden, kuoleman läsnäolon, toivottomuuden ja nälänhädän.

s.69  "Sandra oli kaunis morsian, niin luonnollisen oloinen ja vähään tyytyväinen, ei vaadi mitään, mutta osaa nauttia siitä, minkä saa. Katselin häntä tarkemmin häissä, kun hän oli laittanut hiukset vookille ja kulki kerrankin mustissa, hänellä oli juhlapusero ja pitkä hame, ja vaikka se hame oli viisi vuotta vanha rippikolttu, niin hän näytti yhä sorjalta kuin pajunvitsa. Sandra täyttää vasta marraskuussa kaksikymmentä, hän on minua pari vuotta nuorempi, vaikka ikäeroa voisi luulla isommaksikin. Meidät on kyllä niin eri vesissä pesty, minä olen jo nainen, hän yhä neitonen. Velimiehelle kävi kyllö hyvä tuuri, kun sai Sandran, ihan parhaan sai, kun lauhkean sai." 

Lyyti on Jannen sisko, joka piikana, tosin rikkaampien parissa kuin muut. Hän rakastuu väärään mieheen muiden varoituksista huolimatta, masentuu ja saa myös kokea sodan kurjuuden ja menetykset. 

s. 280 "Muistomerkit olivat joen kahta puolen, kumpikin puoli täynnä omaa totuuttaan, kuin valmiina pitämään kiinni omasta uskostaan, ihan kuin sodassa olisi voittajien ja häviäjien totuus, vaikka vastakkain oli aina kaksi häviötä. Lopultakin jokainen sota on häviö, ihmisyyden häviö. Sodilla oli aina pitkät jäljet, jotka eivät lakanneet koskaan silloin, kun aseet vaikenivat." 

Kirja kertoo vanhoista ajoista. Oman torpan onnesta ja rakkaudesta. Kovasta työnteosta ja omista pienistä lapsista. Kaiken muuttumisesta sodan alkaessa. Kuolemasta ja menetyksestä. Nälästä ja kylmästä. Sisällissodasta. Epätoivosta ja selviytymisestä.

Kirja on todella koskettava ja mielestäni myös lukemieni kotimaisten sotakirjojen parhaimmistossa. Pidin kirjan arkisesta kuvauksesta, miten epätoivoinen ja synkkä voikaan oikeasti ihmisen mieli ja arki olla, kun elää pienten lasten kanssa sodan keskellä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!

Maus: Selviytyjän tarina (Art Spiegelman 1990)

Seuraava kirja Helmet-lukuhaasteeseen :) Tämä kirja menee todennäköisesti sarjakuva romaani kohtaan, koska tämä on ensimmäinen sellainen, jonka olen lukenut. Toisaalta haluan lukea myös seuraavan osan, koska tarina jäi pahasti kesken. Lisäksi olen osallistumassa Nuori Aleksis raatiin toista kertaa. Olen saanut sitä varten jo yhden kirjan luettua ja kirjoitan siitä kunhan ehdin. Tällä hetkellä aika menee viimeisten kouluun luettavien klassikoiden kanssa :) (Ylpeys ja ennakkoluulo ja kotiopettajataren romaani siis tulossa myös jossain vaiheessa!)

Maus kertoo kaksi tarinaa ja liikku siksi kahdessa ajassa, kahdessa paikassa. Toinen paikoista on New York, jossa sarjakuvapiirtäjä kuulee isänsä tarinaa sodasta ja miten hän selvisi siitä. Se kuvaa pojan suhdetta vanhenevaan isäänsä ja sitä, miten sodassa koetut kauhut ovat vaikuttaneet perheen elämään.
Toinen paikoista on sodan aikainen Puola, jossa Art Spiegelmanin isä asui sota-aikana. Tarina kertoo hänen elämästään ennen sotaa ja se aikana. Se kertoo menetyksistä, rakkaudesta, piileskelystä ja sota-ajan peloista.

Olen lukenut paljon toisan maailmansodan aikaan sijoittuvia kirjoja ja juutalaisvainoista kertovia kirjoja joista monet ovat koskettaneet ja tässäkin tarinassa on taas jotakin erityistä. Tätä kirjaa lukiessani, mietin erityisesti miten onnekkaita ne ovat, jotka ovat selvinneet tuosta ajasta. Tämäkin perhe kohtaa matkan varrella niin monia läheltä piti tilanteita, että on ihme, että kirja on ylipäätään syntynyt.
Sarjakuvassa natsit on kuvattu kissoina ja juutalaiset hiirinä.

Tarinaa oli helppoa seurata, vaikka se liikkui kahdessa eri ajassa. Pidin yllättävän paljon sarjakuvaromaanin lukemisesta ja luin teoksen nopeasti.  Ehkä luen jotain muutakin nyt kun olen päässyt vauhtiin :) Suosittelen Mausia kaikille. Se on vaikuttava. Olen jo lainannut seuraavan osan ja haluan kuulla miten tarina jatkuu! Kirjoitan varmaankin kokonaisuudesta lisää, kunhan saan toisen osan luettua!

Joka tulella leikkii (Tess Gerritsen 2015)

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja on aika kirjoittaa rästiin jääneet tekstit pian! :) Tällä hetkellä tänä vuonna luettujen kirjojen määrä on (vain) 20. Niihin kuitenkin on mahtunut todella hyviä kirjoja! Toivottavasti ehdin kirjoittaa niistä vielä jonkin näköisen yhteenvedon :) Tässä kuitenkin enemmän tästä kirjasta.

"Viulisti Julia Ansdell löytää antikvariaatista ostamansa nuottivihkon välistä tuntemattoman säveltäjän käsin kirjoitetun kappaleen.
Kun Julia soittaa sävellystä kotona, kolmevuotias Lily hyökkää yhtäkkiä väkivaltaisesti äitinsä kimppuun.
Julia päätyy Venetsiaan selvittämään sävellyksen alkuperää. Jäljet johtavat toisen maailmansodan aikaiseen Italiaan, missä nuori musiikin huippulahjakkuus jäi juutalaisvainojen uhriksi.
Pian Julia tajuaa olevansa itse hengen vaarassa."

Minun on jo pitkään pitänyt lukea jokin Gerritsenin kirja. Olen katsonut joskus muutaman osan Rizzoli ja Isles sarjasta ja tykkäsin siitä. Lisäksi Gerritsen on meillä kotona iso nimi ja meiltä taitaa löytyä kaikki (tai ainakin melkein kaikki?) hänen kirjansa omasta hyllystä. Aloitin tämän kirjan jälkeen myös Lapsen sydäntä ja olen senkin kanssa aika hyvällä mallilla.

Tämän kirjan luin todella nopeasti, kahdessa lukukerrassa. Kirjan alun kohdalla
oli käytävä tarkistamassa, että ovi on lukossa. Se oli sen verran karmiva. Sitä olin odottanut ja toivonutkin. Yllätyksenä minulle tuli kirjan toinen päähenkilö Lorenzo ja aluksi tuntui hyvin oudolta, että kaksi niin erilaista henkilöä, aikaa ja tarinaa kohtaavat kirjassa. Aluksi odotin enemmän Julian osuuksia, mutta kun Lorenzon tarina eteni, huomasin odottavani molempia yhtä paljon, enkä enää voinut laskea kirjaa käsistäni. Yhteen kirjaan voi mahtua monia eri puolia, kuten tähänkin. Rakkautta musiikkiin, vainoja, kauhua, äitiyttä, monia aikakausia, hulluksi tulemista, kuolemaa ja rakkaustarina. Loppuratkaisu yhtäaikaa suututti, hämmästytti ja ilahdutti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen tarina.

Hiljaisuus (Laila Hirvisaari 2016)

Tästä alkaa minun Nuori Aleksis projektini 2017!!😊
Oikeasti projekti alkoi jo aikaisemmin, mutta on ollut niin kiire koulun kanssa, että ehdin aloittaa lukemisen vasta nyt.

Eli siis Nuori Aleksis raatilaiset lukevat 169 (?) kirjan listalta mieleisiään kirjoja ja valitsevat niistä 4 parasta.(Kirjat ovat viime vuonna ilmestyneitä, kotimaisia kirjoja) Lukuaikaa on elokuun loppuun.

Sitten tästä kirjasta!
Lainasin tämän eilen heti kun pääsin viimeisestä kokeesta ja eilenhän se tuli jo luettuakin kokonaan!
Yleensä minulla menee yhden kirjan kanssa kauemmin, kuin yksi ilta ja se kertookin tästä kirjasta aika paljon.

Hiljaisuus kertoo pienestä tytöstä, Ingasta, joka asuu metsien ympäröimässä talossa isovanhempiensa kanssa. Hänen vanhenpansa ovat kuolleet sodassa.
Inga on surullinen tyttö. Häntä kiusataan koulussa, hänellä ei ole ystäviä, ja myös opettaja kohtelee häntä huonosti. Se johtuu siitä, että Inga ei puhu. Vuosia sitten sattuneet kamalat asiat saivat hänet lopettamaan puhumisen kokonaan. Inga kuitenkin on innokas oppimaan ja kommunikoi muiden kanssa kirjoittamalla. Kesäloman alkaessa Ingasta tuntuu surullisemmalta kuin koskaan ja hän on yksinäisempi kuin koskaan, kunnes saa uuden ystävän, joka pitää hänestä juuri sellaisena, kuin hän on, ja auttaa häntä kohtaamaan menneisyyden tuskan.

Tästä kirjasta en voi sanoa muuta, kuin että rakastan sitä! Tekstiä oli helppoa lukea ja en edes muista milloin olisin aidosti vain halunnut kuulla miten tarina päättyy niin paljon kuin nyt.
Henkilöihin ehti kiintyä kirjan aikana, ja varsinkin pieni, surullinen Inga sai kirjan aikana kyyneleet useaan kertaan silmiin! Kirja on ainakin alkuun todella surullinen, mutta samalla niin koskettava.
Henkilöiden välinen rakkaus lämmittää lukijan sydäntä. Isovanhempien ja Ingan välinen rakkaus ja erityisesti Ingan ja hänen uuden ystävänsä Joelin  kaunis ystävyys olivat yksiä parhaita asioita kirjassa.

En ole ennen lukenut Hirvisaaren kirjoja, mutta aion ehdottomasti lukea jatkossa! Hiljaisuus on aivan uskomattoman upea kirja ystävyydestä, rakkaudesta, selviytymisestä, sodasta ja menneisyydestä!
Rakastan myös kirjan tapahtumapaikkaa, joka on rauhallinen pieni 1940-luvun kylä.

Suosittelen erittäin lämpimästi lukemaan tämän!💖Tästä taisi tulla minun uusi kotimainen suosikkini!

Kärpästen herra (William Golding 1954)

"Toisen maailmansodan aikana joukko englantilaisia koulupoikia pelastautuu alasammutusta lentokoneesta autiolle Tyynen meren saarelle.
Nuorten robinsonien vapaus on aluksi jännittävää leikkiä. Kun sivistyksen pinta alkaa murentua, hyvinkasvatetut koulupojat muuttuvat villi-ihmisiksi, joiden maailmaa hallitsevat väkivalta ja pelko."

Enempää ei juonesta kannata edes kertoa. Kirja on nopea- ja helppolukuinen ja ajatuksia herättävä selviytymistarina. Loppu ratkaisu on erittäin yllättävä.

Lukunäyte s.62
"Onko kenelläkään tulitikkuja?"
"On tehtävä jousi, jolla pyöritetään nuolen tapaista tikkua", Roger selitti. Hän hieroi käsiään vastakkain. "Hsss. Hsss."
Kevyt tuulenhenki puhalsi vuorenhuipun ylitse. Sen mukana tuli possu. Hänellä oli vain paita ja housut yllään, ja hän kompuroi vaivalloisesti esiin metsästä silmälasit välkkyen auringossa. Hän kantoi simpukkaa kainalossaan.
Ralph huusi hänelle.
"Possu! Onko sinulla tulitikkuja?"
Toiset pojat yhtyivät huutoon, kunnes vuori kaikui. Possu lähestyi roviota päätään pudistaen.
"Ohoh! Olettepa te rakentaneet mahtavan rovion."
Jack osoitti äkkiä sormellaan.
"Hänen silmälasinsa - niitä voi käyttää polttolasina!"
Toiset ympäröivät Possun, ennen kuin hän ehti perääntyä."

Nyt en tiedä mitä muuta osaan tästä kirjoittaa. Siitä on tosi pitkä aika kun luin tämän. 
En ole vain saanut kirjoitettua mitään, vaan tämä on pyörinyt luonnoksissa kauan. 
Toivottavasti joku kuitenkin saa tästä jotain irti. Ainakin itse muistan lukeneeni kirjan joskus jos ei muuta. :)
Tykkäsin kyllä tästä kirjasta. Koko ajan tapahtui jotain ja kirja yllätti, viihdytti ja oli hyvä lukukokemus ja antoi ajateltavaa. Suosittelen kaikille paitsi ei ehkä nuorimmille lukijoille :)