Kemisti (Stephenie Meyer 2017)

Kemisti kertoo "Alex" salanimeä käyttävästä entisestä CIA:n työntekijästä. Kemistin työssään Alex on tottunut kiduttamaan terroristeja ja muita suuren luokan rikollisia saadakseen heiltä tietoa, joita he eivät ole muuten valmiita luovuttamaan.
Alex on jo pitkään kulkenut varpaillaan, käyttänyt valeidentiteettiä ja pitänyt orjallisesti huolta tarkoista turvatoimista. Yöllä ei voi nukkua ilman kaasunaamaria, koska huoneeseen on viritetty kaasua vapauttava ansa ja perusvarustukseen kuuluvat myös erilaiset myrkkysormukset. Alex on yritetty päästää päiviltä jo liian monta kertaa työhistoriansa takia. Aleksin ainoa päämäärä on jatkaa kulkemista piilossa vanhoilta työtovereiltaan ja pysyä hengissä.
Kaikki kuitenkin muuttuu keikalla, jossa Alexin tehtävä on saada tietoja mieheltä, joka on ollut mukana levittämässä koko ihmiskunnan vaarantavaa sairautta. Keikalla Alex tutustuu kahteen veljekseen ja kun he huomaavat, että kuvio on vielä suurempi, kuin kaikki ovat luulleet alkaa tapahtua toden teolla. Matkaan mahtuu monta pakoa ja läheltäpiti tilanneta ja tietysti myös romanssi.

Olen lukenut Stephenie Meyeriltä aikaisemmin Twilightit ja Vieraan, enkä enää edes muistanut, miten ihanaa on uppoutua hänen kirjojensa maailmaan. Niissä on jotain maagista. Olin siis onnellinen uppoutuessani tähän erittäin Stephenie Meyermäiseen, mutta kuitenkin niin erilaiseen tarinaan.

Tämä kirja on täysin eri luokkaa, kuin aikaisemmissa kirjoissa tutuiksi tulleet vampyyrit ja maapallon valtaavat muukalaiset. Kemisti kertoo tarinan erikoisesta näkökulmasta, siitä, millaista on työskennellä ihmisten parissa ja kiduttaa heitä. Se kertoo epätoivoisesta pakenemisesta ja valtiolle työskennelleen kemistin nykyisestä kylmästä ja ystävättömästä elämästä.
Rakastuin Kemistin henkilöihin, kuten aikaisempiinkin Meyerin luomiin omaperäisiin henkilöihin. He tuntuvat niin todellisilta.

Kirjan eteen on varmasti tehty valtava määrä työtä ja taustatietojen selvittelyä. Meyer osaa kertoa uskottavasti niin aseista, kuin kemiallisista aineista ja suojelevista koiristakin.

Huomasin kirjassa paljon samanlaisia piirteitä, kuin Twilightissa ja sitä toi esiin erityisesti vielä se, että äänikirjan lukija Leena Pöysti, on sama kuin vampyyri-sarjassa. Kuintenkin voin suositella kirjaa myös niille, jotka eivät ole pitäneet Twilightista, koska Kemisti kertoo kuitenkin täysin erilaisista asioista ja henkilöistä.

Tämä on ensimmäinen kirja, jonka olen kuunnellut e-äänikirjana ja myös ensimmäinen e-kirja, jonka olen ikinä lainannut. Olen tyyytyväinen, että olen heti tämän vuoden alkuun ehtinyt kuunnella näin paljon äänikirjoja, yhteensä kaksi, mikä on kuitenkin saman verran kuin viime vuonna kuuntelin yhteensä! Jotkut eivät pysty keskittymään äänikirjojen kuunteluun samalla kun tekevät jotain muuta, mutta minusta on mahtavaa kuunnella äänikirjaa ja koota samalla vaikkapa palapeliä, niinkuin tämän kirjan kanssa tein.

 Nautin joka hetkestä sen 17 ja puolen tunnin aikana, jonka kirja kesti. Suosittelen ehdottomasti!!

Kärpästen herra (William Golding 1954)

"Toisen maailmansodan aikana joukko englantilaisia koulupoikia pelastautuu alasammutusta lentokoneesta autiolle Tyynen meren saarelle.
Nuorten robinsonien vapaus on aluksi jännittävää leikkiä. Kun sivistyksen pinta alkaa murentua, hyvinkasvatetut koulupojat muuttuvat villi-ihmisiksi, joiden maailmaa hallitsevat väkivalta ja pelko."

Enempää ei juonesta kannata edes kertoa. Kirja on nopea- ja helppolukuinen ja ajatuksia herättävä selviytymistarina. Loppu ratkaisu on erittäin yllättävä.

Lukunäyte s.62
"Onko kenelläkään tulitikkuja?"
"On tehtävä jousi, jolla pyöritetään nuolen tapaista tikkua", Roger selitti. Hän hieroi käsiään vastakkain. "Hsss. Hsss."
Kevyt tuulenhenki puhalsi vuorenhuipun ylitse. Sen mukana tuli possu. Hänellä oli vain paita ja housut yllään, ja hän kompuroi vaivalloisesti esiin metsästä silmälasit välkkyen auringossa. Hän kantoi simpukkaa kainalossaan.
Ralph huusi hänelle.
"Possu! Onko sinulla tulitikkuja?"
Toiset pojat yhtyivät huutoon, kunnes vuori kaikui. Possu lähestyi roviota päätään pudistaen.
"Ohoh! Olettepa te rakentaneet mahtavan rovion."
Jack osoitti äkkiä sormellaan.
"Hänen silmälasinsa - niitä voi käyttää polttolasina!"
Toiset ympäröivät Possun, ennen kuin hän ehti perääntyä."

Nyt en tiedä mitä muuta osaan tästä kirjoittaa. Siitä on tosi pitkä aika kun luin tämän. 
En ole vain saanut kirjoitettua mitään, vaan tämä on pyörinyt luonnoksissa kauan. 
Toivottavasti joku kuitenkin saa tästä jotain irti. Ainakin itse muistan lukeneeni kirjan joskus jos ei muuta. :)
Tykkäsin kyllä tästä kirjasta. Koko ajan tapahtui jotain ja kirja yllätti, viihdytti ja oli hyvä lukukokemus ja antoi ajateltavaa. Suosittelen kaikille paitsi ei ehkä nuorimmille lukijoille :)

Kapinallinen (Veronica Roth 2013)

"Meillä on sama suru molemmilla. Meillä on sota sisällämme. Joskus se pitää meidät hengissä, joskus se uhkaa tuhota meidät. 

Tris on selvinnyt perhetään kohdanneesta raa´asta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan.
Sodan uhka on silti käsin kosketeltavissa eri osastojen välillä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? 
Kuuluuko siihen Neljä ja heidän tempoileva rakkaustarinansa? Sitä Tris ei tiedä. Selvää on,
että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa."

Tris ja Neljä etsivät turvapaikkaa osastoista. Kirja on entistä jännittävämpi ja täynnä niin hauskoja, raakoja kuin surullisiakin käänteitä. Divergenttejä metsästetään vielä enemmän kuin edellisessä osassa ja divergentit uhkaavat kuolla "sukupuuttoon".
Keksiikö Jeanine keinon saada Tris luovuttamaan? Ja mikä on kaikista henkeä salpaavin juonen käänne?? 

Lukunäytteitä
s.214
"-En minä kuole- mutta enhän minä  sitä tiedä. Me elämme vaarallisessa maailmassa, enkä ole niin kiintynyt omaan elämääni että tekisin kaikkeni jäädäkseni henkiin. En voi sanoa sellaista."

s.260
"Se alkaa hiljaisella sykkeellä. En ole aluksi varma, kenen sykkeen kuulen, koska se tuntuu aivan liian lujaa ollakseen omani. Mutta sitten tajuan että se on minun, ja se vain kiihtyy. Hiki kerääntyy kämmenilleni ja polvitaipeisiin. Ja sitten minun täytyy haukkoa henkeäni jotta saan tarpeeksi ilmaa. 
Silloin kirkuminen alkaa
enkä minä
pysty
ajattelemaan. "

Kirjasta tuli erityisesti mieleen Suzanne Collinsin Nälkäpeli, jossa Katnissilla on samanlaisia lamauttavia pelkoja kuin Trisillä. Tris on ihana päähenkilö, joka on erilainen kuin muut ihmiset, divergentti eli outolintu. Hän on rohkea, itsepäinen ja oma itsensä, mutta myös haavoittuvainen ja vaatimaton. Muita hienoja henkilöitä ovat Tobias/neljä, Cristina, Tori ja Caleb.
Kirjan pahiksina terävät ja erityisesti Jeanine. 

Paikat kirjassa ovat myös hyvin keksittyjä. Välillä taistellaan kaupungissa, välillä hypitään katoilta tai junista.


Luin tämän kirjan, koska pidin edellisestä osasta. Pidin myös tästä toisesta osasta ja aion lukea myös kolmannen. (Hyllyssä odottamassa :) )
Kävin myös teatterissa katsomassa Kapinallisen elokuvana. Näyttelijät ovat loistavia. 3d esitys oli hieno ja asiat oli kuvattu hienosti. 

Suosittelen elokuvaa ja kirjaa ehdottomasti kaikille ja katsokaa/ lukekaa ihmeessä myös ensimmäinen osa. :) Ainakin minä olen kuullut Outolinnuista puhuttavan paljon. Tutustu ihmeessä niihin :) ;)

Tietokoneen vangit (Monica Hughes 1984)

"Sekasorron aikakauden jälkeen Arkki Ykkösen suojiin rakennetussa maailmassa ihmisen arvon mittana on tieto. Tietoa ei kuitenkaan jaeta kaikille. Se varastoidaan henkilökohtaisiin tietopaketteihin, jotka tekevät omistajastaan kaikkivoivan. Siltä ainakin näyttää. 

Lordien hallitseman jäykän luokkajärjestelmän peitossa kytee kuitenkin kapina. Kun se puhkeaa, ylilordin poika, Tomi, säilyy täpärästi hengissä ja pakenee ulkomaailmaan. Täällä hän tapaa Pihlajan, Parantajakäden ja Ripeän. Tomi yllättyy havaitessaan mitä vapaus todella merkitsee. Mutta miten Tomin käy, kun hän saa selville mikä on Arkki Ykkösen salaisuus ja mitä sen tietokonejärjestelmään kätkeytyy? "

Tomi Bentt on lordina tottunut ylelliseen elämään Arkki ykkösessä, paikassa jossa ihmiset on jaettu lordejen lisäksi  sotilaisiin, työläisiin ja orjiin. Tomin matka lordiksi alkaa ja hänen selkäänsä aletaan kasata painavia tietopaketteja. Osa ystävistä on liian heikkoja kantamaan tietopaketteja ja hiljalleen Tomin parhaat ystävät putoilevat pelistä pois. 
Tomi kuitenkin on tarpeeksi vahva, mutta päivä jolloin on tarkoitus viettää hänen suuria juhliaan orjat nousevat kapinaan ja kaikki on pilalla...
Tomi on hengenvaarassa, mutta selviää Arkista ulos hengissä. Ulkomaailmassa Tomille avautuu täysin uusi maailma ja kokonaiskuva alkaa selvitä hänelle. 
Onko elämä Arkissa sittenkään niin hyvää kuin hän on aina luullut? Ja millaista on muilla kuin lordeilla? Millaista olisi olla orja?

Lukuhaaste kohta 40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja. :)

Lukunäyte s.220
"...Ulkomaailmassa vehreässä  erämaassaaurinko paistoi viistosti suurten puiden lomasta. Kultaiset valonsäteet houkuttelivat puoleensa pilven tanssivia hyttysiä. Auringon kuivaamat heinät tuoksuivat suloisesti. Alempana joen vesi välkehti kimaltavien pikkukivien yllä. 
Rantaniitylle istutettujen vihannesrivistöjen välissä heilutti kuokkaa nuori tyttö, jonka pukuna oli yksinkertainen eläinten taljoista ommeltu mekko. Hänen käsivartensa ja säärensä olivat ruskettuneet hieman tummemmiksi kuin kullanvärinen heinä. Tyttö kohotti päätään ja sipaisi punaiset hiuksensa silmiltään. Hän hymyili... Niin jätti vapaa mies Arkin uneksien yli kukkuloiden niin varjoisten. Pimeydestä valoon pääsi hän luo neidon punatukkaisen, viehkeän."

Kirjassa pidin erityisesti hahmoista. Tomi on mielenkiintoinen hahmo, joka kasvaa kirjan aikana hemmotellusta lordista,  joka tarvitsee tietopakettien apua kaikkeen mahdolliseen, vapaaksi ja ajattelevaiseksi ihmiseksi. Lempihahmoni kirjassa Tomin lisäksi on Pihlaja, joka on elänyt vapaana koko elämänsä ja osaa siksi toimia hyvin luonnossa. 
Myös kirjan juoni siitä että tietokoneista tulee välttämättömiä ja osa jokaista asiaa, on melko todenmukainen, sillä tietokoneethan ovat jo nyt tärkeä tai välttämätön osa useimpien ihmisten arkipäivää. 

 Olen lukenut kirjasta seuraavan osan jo aikaisemmin, koska en tiennyt että siitä on monta osaa. (Valitsin kirjan luettavaksi ehkä juuri siksi että olin lukenut jatkon jo)
 Molemmat kirjat ovat siis melko itsenäisiä. Pidin ehkä hiukan enemmän jatko-osasta, kuin Tietokoneen vangista.
 Molemmat kirjat ovat ihan hyviä (Ei kuitenkaan kohoa lempi scifi kirjojen  listalle kärkeen) ja suosittelen niitä lukijoille, jotka pitävät scifistä ja varsinkin vähän vanhemmista scifi kirjoista.
 Myös sinulle jotka et ole lukenut paljon, mutta haluaisit lukea scifiä nämä kirjat olisivat hyvä vaihtoehto, koska ne ovat molemmat helppolukuisia ja selkeitä... :) Hyviä lukuhetkiä kaikille ;)

Outolintu (Veronica Roth 2011)

"Kerron itselleni niin tiukasti kuin pystyn, että näin asiat täällä menevät. Me teemme vaarallisia temppuja ja ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee, ja sitten me teemme lisää vaarallisia temppuja. Mitä pikimmin pystyn sen seikan omaksumaan, sitä varmemmin selviän hengissä tästä koulutuksesta. Minä en ole enää varma että selviän hengissä. 

Trisin on tehtävä koko loppuelämää koskeva päätöksensä jo 16-vuotiaana. Hylätäkö perhe ja tuttu, vaatimattomien yhteisö ja seurata sydäntään tuntemattomaan? Ensin on tiedettävä, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ja mahtuuko rakkaus uuteen elämään lainkaan. "

Lukuhaaste kohta 26 alkaa... Kirjatrilogia :)

 Tris elää tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa ihmiset jaetaan vaatimattomiin, sopuisiin, rehteihin, uskaliaisiin ja teräviin. 16-vuotiaana nuorelle tehdään taipumus testi, jossa selviää mihin osastoon nuoren kannattaisi kuulua. Tris menee taipumustestiin ja testin jälkeen hänelle kerrotaan, että hänen tuloksensa olivat epäselvät, että hän on divergentti. Hänelle sanotaan että sitä ei saa kertoa kenellekkään. Tris valitsee yhden osastoista ja vasta silloin hänelle selviää kuinka vaarallista divergenttinä olo on...

Lukunäyte s.45
"Haluatko että me hyppäämme tuosta reunalta?" kysyy terävätyttö. Hän on kymmenisen senttiä pitempi kuin minä, ja hänellä on maantienvärinen tukka ja suuret huulet. Hänen suunsa on auki. 
En tiedä miksi tämä on hänestä niin järkyttävää. "Kyllä", Max sanoo. Hän näyttää huvittuneelta. "Onko tuolla alhaalla vettä tai jotain?" "Kuka tietää?"Max kohottaa kulmiaan."

Kirjan tapahtumat ja tapahtumapaikat on keksitty hyvin. Pidän alusta jossa kokelaat hyppäävät katolta ja kohdista joissa kerrotaan simulaatioista.  Myös loppuratkaisu on jännittävä.

Kirjan hahmot ovat upeita. Tris on hyvä päähenkilö ja hänen tilanteeseensa koulutuksessa on helppoa samaistua. Hänen rinnallaan voi myös vihata kirjan ilkeitä hahmoja esim. Peteriä ja Ericiä. Neljä on mielenkiintoinen hahmo nimen ja muiden salaisuuksien ansiosta. Myös Trisin vanhemmat yllättävät lopussa.

Outolintu toi mieleeni Nälkäpelit mutta oli kuitenkin aivan erilainen. Minulle kirjassa ei ollut kamalasti jännittäviä kohtia, koska katsoin elokuvan ennen lukemista. Siksi odotankin että saan toisen osan aloitettua pian. Kirja on hyvä ja pidin myös elokuvasta. Jos on katsonut elokuvan, kirjassa ei varmasti ole enää kamalan paljoa yllätyksiä, mutta jos ei ole katsonut kirja on varmasti jännittävä ja yllätyksellinen. Suosittelen Outolintua scifin ystäville. :)

Musta kuin eebenpuu (Salla Simukka 2014)

"Ilmaisutaidon lukiossa ollaan tekemässä jouluksi uutta tulkintaa Lumikki-sadusta ja näytelmän pääosassa on tietenkin Lumikki Andersson. Kaikki näyttäisikin sujuvan harvinaisen hyvin. Lumikki on yllätykseksi itselleenkin alkanut seurustella mukavan pojan kanssa, joka esittää näytelmässä metsästäjää. Ensi-illan lähestyessä Lumikki alkaa kuitenkin saada viestejä salaiselta ihailijalta, jonka rakkaus paljastuu pian pakkomielteeksi. Ihailija uhkaa muutaa ensi-illan verilöylyksi, ellei Lumikki suostu hänen vaatimuksiinsa. Selvittäessään varjonsa henkilöllisyyttä Lumikin on pakko kohdata myös oman menneisyytensä mustimmat salaisuudet. Lisäksi Lumikin elämän suuri rakkaus, Liekki, ottaa jälleen yhteyttä yli vuoden hiljaisuuden jälkeen. 
Aika käy vähiin, ensi-ilta on oven takana ja Lumikin täytyy löytää keinot voittaa ahdistelijansa, jonka sielu tuntuu olevan musta kuin eebenpuu."

Koska tämä teos on niin lyhyt, takakansi teksti kertoo kaiken tarvittavan tapahtumista, joten en ala selittää niitä tähän enään uudelleen. Musta kuin eebenpuu on Lumikkitrilogian kolmas osa ja se on erittäin hyvä. Olen itse hyvin yllättynyt siitä, että keksin kuka Lumikin vainoaja on ennen kuin hän keksi sitä itsekkään. :)

Hahmot olivat jälleen mielenkiintoisia ja kirjassa oli jo ennestään tuttuja hahmoja sekä aivan uusia.
Suosikkini oli taas Lumikki, joka on erittäin viisas ja kekseliäs päähenkilö. :)

Tässä osassa on taas talvi ja Lumikki on taas kotona Suomessa.

Kirja oli hyvä ja siinä kerrottiin kaikki tarvittava. Mikään ei jäänyt epäselväksi kuten edellisessä osassa. Kolmas osa liitti kaikki sarjan osat yhteen ja oli  loppuratkaisu koko sarjalle :)
Suosittelen kolmatta osaa niille, jotka  ovat lukeneet edelliset osat, ja niille jotka eivät ole lukeneet suosittelen koko sarjaa :) Lumikki trilogia on ehdottomasti suosikkejani ellei suosikkini suomalaisista teoksista :)

Liekehtivä valtaistuin (Rick Riordan 2011)

"Tehtävän piti olla helppo: hiipiä Brooklynin museoon, lainata eräs egyptiläinen muinaisesine ja lähteä livohkaan. Kyse ei ollut ryöstöstä. Olisimme palauttaneet esineen myöhemmin. Mutta kai me näytimme epäilyttäviltä: neljä nuorta mustissa ninjatamineissa museon katolla.

Siitä lähtien kun muinaiset Egyptin jumalat vapautettiin nykymaailmaan, Kanen sisarukset Carter ja Sadie ovat olleet pulassa. Kaikki apu on tarpeen, kun pahin mahdollinen vihollinen, Apep-käärme,
on virkoamassa. Jos sisarusten ei onnistu estää tätä palaamasta maan päälle, koittaa maailmanloppu.
Carterin ja Sadien täytyy herättää eloon auringonjumala Ra. Kenelläkään ei tosin ole ollut aavistustakaan tämän olinpaikasta tuhansiin vuosiin.

Minun pitää kertoa tarinani nopeasti, tai muuten kuolemme kaikki, kun jättiläiskäärme nielaisee auringon." 

Liekehtivä valtaistuin on Kanen aikakirjat- sarjan toinen osa. Niinpä on varmaan viisasta kertoa ensin jotain edellisestä osasta.

Sarjan edellinen osa Punainen pyramidi kertoo Kanen sisaruksista Carterista ja Sadiesta. Carter on koko ikänsä kierrellyt isänsä kanssa museoissa ja Sadie on asunut isovanhempiensa kanssa Lontoossa. Heidän äitinsä kuoli heidän ollessa pieniä. Jouluisin Carter, Sadie ja heidän isänsä viettävät aikaa yhdessä. Niin myös tänä jouluna. He menevät yhdessä British Museumiin missä alkaa tapahtua kauheita. Carterin ja Sadien isä tulee vahingossa vapauttaneeksi pahoja Egyptiläisiä jumalia. Hän itse katoaa. Carter ja sadie saavat kuulla olevansa faaraoiden sukua. Nyt heidän tehtäväkseen jää kukistaa kaaoksen ja pahuuden jumala Seth. Kirjassa kerrotaan kuinka Carter ja Sadie kasvavat matkan varrella kukistaessaan punaisen pyramidin valtiasta. Tehtävä on vaikea, mutta onhan heillä sentään apunaan jumalat Isis ja Horus jotka ovat asettuneet asumaan heihin...

Ja sitten Liekehtivään valtaistuimeen... :)

Carter ja Sadie ovat selvinneet haasteista hengissä ja ovat tuskin ehtineet levähtää, kun maailmanloppu on taas jo lähellä. Jättiläiskäärme Apep aikoo paeta vankilastaan ja niellä auringon. Ainoa jonka uskotaan voivan auttaa on auringonjumala Ra. Ongelma on ettei kukaan ole nähnyt Rata tuhansiin vuosiin. Toinen ongelma on saada löydettyä kaikki kolme Ran kirjan osaa, joiden avulla Ra herätetään. Sisarukset alkavat etsiä Ran kirjan osia. Muita pienoisia ongelmia kirjan osien löytämisen lisäksi ovat Zian löytäminen, (katosi viime kirjassa) sekä Waltin parantaminen kirouksesta. Carter ja sadie saavat apua monilta, mutta vihollisiakin on paljon...

Molemmat edellä mainituista kirjoista ovat mielestäni täydellisiä. Rick Riordan on yksi lempikirjailijoistani. Oikeastaan kaikissa hänen kirjoissaan joita olen lukenut on maailmanloppu lähellä ja jonkun nuoren on pelastettava se. Silti kirjat ovat hyvin erilaisia. Lukujen nimet ovat hauskoja. Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja heihin on helppo samaistua.

Lempihahmoni kirjassa on ehkä Sadie tai Zia. Pidän myös muista hahmoista hyvin paljon.  Kirjassa mainitaan  monia egyptiläisiä jumalia esimerkiksi Anubis, Apep, Babi, Osiris, Isis, Thot, Bastet, Bes ja tottakai myös Ra. Muita tärkeitä hahmoja kirjassa ovat Jaz, Walt ja Amos. Jaz ja Walt ovat Sadien ja Carterin oppilaita ja Amos on heidän setänsä. Kirjassa on monia koskettavia kohtia kuten se kun Walt kertoo Sadielle pitävänsä tästä ja kun Sadie saa tietää Waltin  kirouksesta. Myös Carterin kuvaus heidän äidistään on surullinen.

Tapahtumapaikat ovat mielenkiintoisia ja niitä on paljon.  (Esim. Waterloon asema ja Sadien ja Carterin sen hetkinen koti ja Osiriksen talo)

Suosittelen kirjaa(/Kirjoja) kaikille!! :)

Punainen kuin veri (Salla Simukka 2013)

"Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälisen huumebisneksen ympärille kietoutuvaa vyyhtiä. 
Neljän vuorokauden mittainen alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan  kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin ja legendaarisiin Jääkarhun juhliin. Kaiken ympärillä talvi on kylmempi kuin vuosiin ja pakkanen kurittaa  Tampereen katuja."

Lumikki löytää koulun pimiöstä suuren määrän verestä pestyjä viidensadan euron seteleitä kuivumasta. Hän aikoo ensin antaa asian olla,  mutta tulee toisiin ajatuksiin, kun huomaa muutaman muun oppilaan käyttäytyvän omituisesti. 
Hän vakoilee Elisaa, Tuukkaa ja Kasperia ja saa selville että nämä ovat löytäneet rahat Elisan pihasta pidettyään siellä salaa kotibileet. Lumikki haluaisi jättää asian siihen, mutta kun Elisa soittaa peloissaan haluavansa jutella Lumikin kanssa tapahtuneesta Lumikki lupautuu menemään Elisan luo. Ja sitten paluuta ei enää ole... Hän on  mukana rikoksen selvittelyssä tahtoi hän tai ei.

Lumikki on erittäin mielenkiintoinen päähenkilö. Hän on urheilullinen, vahva ja viisas nuori, joka asuu Tampereella ja käy lukiota. Hän on myös hyvin syrjäytynyt. Hän asuu yksin ja pitää yksin olosta. Hänestä on hiukan ahdistavaa mennä Elisan luokse juttelemaan. Hän on lempihahmoni kirjasta.

Tämän teoksen kuuntelin äänikirjana. Päätin lainata sen kirjastosta, koska olen törmännyt siihen monessa yhteydessä. Täytyy sanoa että en ole paljon rikoskirjoja lukenut. (Tai kuunnellut) Aloittaessani kuuntelun lukian ääni kuulosti mielestäni hiukan oudolta ja lukemisessa oli pidempiä taukoja kuin mihin olen tottunut. Totuin kuitenkin siihen äkkiä  ja tajusin että Anna Saksman osaa lukea tarinan juuri oikein ja on erittäin hyvä lukija tälle äänikirjalle.

 Kirja (/äänikirja) on todella hyvä. Suosittelen kirjaa (tai äänikirjaa) kaikille.  :-D

Ylismaan Gregor (Suzanne Collins 2013)

"Jokainen ihminen kantaa omaa kohtaloaan."

"Kun 11-vuotias Gregor ryömii pikkusiskonsa Bootsin perässä kotitalon pyykkituvan ilmanvaihtokanavaan, hän putoaa New Yorkin alla sijaitsevaan hämärään Alismaahan. Siellä Regalian kaupungin ihmiset elävät vaivalloisessa sovussa jättimäisten torakoiden, lepakoiden, hämähäkkien ja rottien yhteiskuntien kanssa.

Vaikka uudet tulokkaat järkyttävät Alismaan herkkää tasapainoa, ylismaalaista pelastajaa on jo kaivattu. Nuori  kuningatar  Luxa valtakuntineen on ajautumassa sotaan verivihollistaan rottakuningas Gorgeria vastaan, ja kotiaan  kaipaava Gregor suostuu vastahakoisesti mystisen Harmaan ennustuksen lupaaman soturin rooliin. Tästä alkaa vaarallinen matka halki Alismaan- kenties ainoa keino pelastaa valtakunta tuholta ja päästä Gregorin vuosia sitten kadonneen isän jäljille."

Lainasin kirjan, koska se on Suzanne Collinsin kirjoittama ja olen suuri Nälkäpelien fani. Niinpä arvelin, että Ylismaan Gregorkin on hyvä,enkä joutunut pettymään. Kirja on erittäin hyvä. Alismaa on mielenkiintoinen ja hauskasti keksitty tapahtumapaikka. Siellä ihmiset ratsastavat lepakoilla ja torakoilla. Kuitenkaan Alismaa ei ole hyvä paikka Ylismaalaisille, koska sieltä ei näy aurinkoa.
Alismaalaiset ovat kalpea ihoisia ja heillä on violetit silmät ja he ovat tottuneet elämään ilman aurinkoa.

Gregor on poika, joka  joutuu vahtimaan Bootsia kun hänen isänsä on kadonnut. Boots ja Gregor asuvat New Yorkissa äitinsä ja siskonsa kanssa. Eräänä päivänä he tippuvat synkkään Alismaahan. Siellä heille selviää, että pois pääseminen tulee olemaan vaikeaa ja että on jo ihme, että he selvisivät matkasta Alismaahan. Gregor haluasi lähteä kotiin ja kehittelee pakosuunnitelman. Mutta sitten hän kuulee Harmaasta ennustuksesta ja siitä että jonkinaikaa sitten Alismaahan on pudonnut joku muukin...


Suosikki henkilöni on ehdottomasti Boots. Hän on Gregorin 2-vuotias pikkusisko. Hän on kirjassa hyvin tärkeässä osassa, vaikka onkin niin nuori. Muita tärkeitä hahmoja ovat Gregor ja hänen isänsä, Luxa, Henry, Vikus ja kaikki rotat, lepakot, torakat ja hämähäkit. (Lepakolla olisi varmasti kivaa lentää (: ) Kaikki eläimet osaavat kirjassa puhua.

Kirja on jännittävä ja kokoajan tulee uusia mielenkiintoisia käänteitä. Kirja aloittaa viisiosaisen sarjan. Olen jo lainannut seuraavan osan. Suosittelen kirjaa kaikille jotka pitävät fantasiasta ja varsinkin Nälkäpeli faneille. :-)