Taivaslaulu (Pauliina Rauhala 2013)

"Kertomus kohtuullisista miehistä ja naisista.
Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, he näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.
9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti."

Tämän kirjan luin koulua varten jokin aika sitten :)

Usko on tässä teoksessa keskeisessä osassa. Siitä kuitenkin esitetään aika ankea puoli, kun kirjan päähenkilöt hukkuvat töihin ja saavat tiedon uudesta lapsesta keskimäärin neljä kuukautta sen jälkeen, kun edellinen lapsi on syntynyt. Kun Vilja saa tietää olevansa taas raskaana, hän masentuu pahasti. Teoksessa ovat siis vahvasti vastakkain uskonto ja henkilöiden oma jaksaminen. Vastakkain ovat myös menneisyys ja nykyisyys, henkilöiden toiveet ja unelmat ja miten ne ovat matkan varrella toteutuneet tai jääneet toteutumatta. Joissakin luvuissa on tuotu myös lasten näkökulmaa aiheeseen: kavereiden mielipiteitä omaan uskoon, lasten pelkoja ja toiveita ja uskon hyviä ja huonoja puolia. Juuri siitä pidin varmaankin kirjassa eniten: se pisti ajattelemaan ja esitti monia näkökulmia asioista. 

Teoksen maailmassa olisi vaikeaa olla kumpi vain mies tai nainen. Kuitenkin vielä vaikeampaa olisi olla nainen, jonka täytyisi heti synnytyksen jälkeen tulla uudelleen raskaaksi ja huolehtia sekä vauvoista, että vanhemmista lapsista. Kirjan toinen päähenkilö Vilja kokee olevansa huonompi kuin muut äidit ja uskovaiset, koska ei jaksa hoitaa kotia ja lapsia sekä uskonnollisia velvollisuuksia yksin.  Lestadiolaisuudessa naisen paikka on kotona lasten kanssa ja uskoon liittyy sääntöjä ja jokaisella on oma roolinsa, jossa on pysyttävä. Myös yhteiskunta luo paineita ja suku ei ole samalla lailla auttamassa kuin ennen.

Kirja on vahvasti elämän puolella. Siinä kuvataan, miten myös uskovainen voi väsyä osaansa ja miten silloin pitää ajatella omaa jaksamistaan ja että toiset voivat arvostella, mutta jokaisella on lupa uskoa tavallaan. 

Pidin kirjasta paljon. Se on melko nopealukuinen, antaa ajateltavaa ja sen kuvailussa on jotain mukaansatempaavaa. Suosittelen :)

Raamatullinen vuosi (A.J.Jacobs 2007)

Tämä on toinen kirja, jonka luin kouluun. Alkuun ajattelin, että ei tule mitään, melkein 500 sivuinen kirja, jonka nimi on Raamatullinen vuosi ja jolle minulla on korkeintaan muutama viikko lukemisaikaa. Tämä oli siis ennen kuin näin kirjan. Ennakkoluuloisuus ei siis kannata.

Kun kävin lainaamassa kirjan kirjastosta, minulle valkeni, että se kertoo miehestä, joka aikoo perehtyä Raamatun oppeihin ja elää niiden mukaisesti vuoden ajan.
Tässä vaiheessa mielenkiintoni heräsi ihan oikeasti, ja päätin että vaikka aikataulu on tiukka, ehdin lukea kirjan. Kyllä kannatti.

Kirjassa on ihan hurjan paljon samoja asioita, kuin mitä olemme uskonnon tunneilla käyneet, joten ne kertautuivat hyvin kirjaa lukiessa. Esimerkkinä voisin mainita juutalaisuuden juhlat, kosherin ja ylipäätään monenlaiset riitit ja rituaalit, jotka liittyvät juutalaisuuteen. (Ja myös kristinuskoon)

Raamatussa on paljon erittäin outoja käskyjä. Minulle jäivät päällimäiseksi mieleen Raamatullisesta vuodesta esimerkiksi se, miten Jacobs rakensi lehtimajan olohuoneeseensa, muistellakseen vanhoja aikoja ja asui siellä. Lisäksi hän tutki hedelmäpuiden ikiä, koska Raamatussa sanotaan, että alle viiden vuoden ikäisen puun hedelmiä ei saa syödä. Hän ei myöskään aja partaansa vuoteen, pukeutuu valkoisiin vaatteisiin ja kiinnittää niihin tupsuja. Myöskään sekakuiduista tehtyjä vaatteita ei saa käyttää. Hän kutsuu itselleen asiantuntian tarkistamaan omia vaatteitaan.

Kirja ei todellakaan ollut tylsä. Oli erittäin mielenkiintoista seurata Jacobsin matkaa. Hän muuttui niin paljon vuoden aikana. Alussa esimerkiksi rukoileminen tuotti hänelle ongelmia, mutta loppujen lopuksi siitä kehittyi hänelle ihan luonnollinen tapa. Tottakai on mahdotonta seurata niin monia sääntöjä yhtä aikaa, mutta Jacobs suhtautui projektiinsa vakavasti ja kehitystäkin tulee vuoden aikana hurjasti. Jacobs keskittyi paljon esimerkiksi valehtelun lopettamiseen, ja loppuvuonna se sujui jo helpommin.

Minusta on uskomatonta miten paljon Jacobs panosti projektiinsa ja miten paljon hän näki vaivaa sen eteen. Hän teki monia matkoja projektinsa takia, esimerkiksi Jerusalemiin, levottomuuksista huolimatta.  Hänellä oli myös paljon ihmisiä ympärillään, joilta hän kysyi neuvoa yrittäessään noudattaa Raamattua kirjaimellisesti. Hän luki Raamattua useaan otteeseen ja tutustui erilaisiin versioihin, sekä Raamatun tulkinta oppaisiin. Projektiin kului varmasti myös paljon rahaa matkojen ja muiden takia.

Tärkeä piirre kirjassa on myös huumori ja Jacobs osaa kirjoittaa erittäin mielenkiintoisesti ja käyttää hienosti huumoria kirjoituksessaan.

Vielä yksi asia, jonka haluasin kirjasta mainita on, että se saa ihan huomaamattakin ajattelemaan eettisiä asioita. Jacobsin vaimo saa raamatullisen vuoden aikana kaksoset ja Jacobs pohtii esimerkiksi keinohedelmöitystä raamatullisen tietämyksensä valossa ja samoin myös aborttia ja poikien ympärileikkausta.

Mielestäni Raamatullinen vuosi on hyvä kokonaisuus ja se saa pohtimaan omia mielipiteitä, omaa uskoa, omaa käyttäytymistä ja monia muita uskontoon liittyviä asioita. Se tuo raamattuun uusia näkökulmia ja saa miettimään suuria käskyjä ja pieniä käskyjä ja käskyihin liittyviä ristiriitoja.

Suosittelen kirjaa teille, jotka haluatte lukea mielenkiintoisia teoksia, koska sellainen tämä ehdottomasti minun mielestäni on. Nimen perusteella kirja saattaa alkuun kuulostaa tylsältä ja vaikka itsekin alussa ajattelin niin, luin kirjan loppujen lopuksi muutamassa päivässä.