Kevyesti kipsissä (Veera Vaahtera 2016)

"Lotta on lukutoukka, joka on luonut elämälleen täydelliset puitteet: hän on sinkku ja töissä kirjastossa. Lukemista eivät pääse häiritsemään edes ihmissuhdesotkut, sillä Lotan sosiaalinen kanssakäyminen rajoittuu siskon yllätysvierailuihin ja vahtimestarikollegan satunnaisiin murahteluihin.
Kaikki muuttuu kun Lotta kävelee kirja kädessä auton alle ja yläkerran mummo unohtaa hanan valumaan. Käynnistyy ketjureaktio, joka häätää Lotan kodistaan ja saa hänet hiljalleen oivaltamaan, että myös oikeilla ihmisillä - ei vain romaanihenkilöillä - voi olla toisilleen jotain tarjottavaa.
Edessä kuitenkin on uusi ongelma: valitako rinnalle sielunkumppaniksi mainostettu Jiri, jonka kanssa voi uppoutua kirjojen maailmaan, vai sosiaalinen Olle, jonka seurassa joutuu jatkuvasti epämukavuusalueelle."

Ensiksi ajattelin, että tästä tulisi kirja Helmet-lukuhaasteen kohtaan 21. kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi. Oletin näin, koska kirja on niin eri luokkaa, kuin ne mitä yleensä luen ja en ole tottunut lukemaan ns. hömppäkirjallisuutta.  Osoittautui, että olin väärässä ja että lukemisen jälkeen en voisi enää laittaa kirjaa siiihen kohtaan haasteeseen. Tämä oli juuri sellaista hömppää, mitä lomalla kannattaakin lukea. Tämä kirja onneksi sopii moneen muuhunkin haasteen kohtaan. 

Samaistuin joiltakin osin Lottaan, joka on yksin viihtyvä lukija, introvertti, joka voi kävellä auton alle kirjaa lukiessa. Se on todellakin jotain, mitä minulle voisi sattua :) Lisäksi oli mukavaa lukea tutuista ongelmista kirjallisuuden suhteen: lukeakko huono kirja loppuun vai lopettaa kesken? Itse kannatan yleensä kirjan kesken lopettamista (toisin kuin Lotta), koska lukemisen on tarkoitus olla mukava harrastus. Toisaalta olen lukenut niin huonoja kirjoja todella vähän. 

Kirjassa on monipuoliset henkilöt ja pidin siitä, että kirjassa on naispari.
Henkilöt ovat myös aidon tuntuisia, eivät liian täydellisä vaan jokaisella on omat ongelmansa. 
Mielestäni oli myös hyvä, että Lotan lukemista on tuotu mukaan kirjaan niin paljon, että tarinan ohella kerrottiin myös Lotan kirjan henkilöiden elämästä eli siitä, mitä Lotta milloinkin luki. 

Rakastan draamasarjoja, joten kirjan ihmissuhdesolmut sopivat täydellisesti pimeneviin lomailtoihin tv:n katselun sijasta, ja kirjan lukemiseen ei kauaa vierähtänyt! 
Ehkäpä lainaan vielä jonkin muunkin Vaahteran kirjan, kunhan saan jotain muuta luettua välissä :)

Kemisti (Stephenie Meyer 2017)

Kemisti kertoo "Alex" salanimeä käyttävästä entisestä CIA:n työntekijästä. Kemistin työssään Alex on tottunut kiduttamaan terroristeja ja muita suuren luokan rikollisia saadakseen heiltä tietoa, joita he eivät ole muuten valmiita luovuttamaan.
Alex on jo pitkään kulkenut varpaillaan, käyttänyt valeidentiteettiä ja pitänyt orjallisesti huolta tarkoista turvatoimista. Yöllä ei voi nukkua ilman kaasunaamaria, koska huoneeseen on viritetty kaasua vapauttava ansa ja perusvarustukseen kuuluvat myös erilaiset myrkkysormukset. Alex on yritetty päästää päiviltä jo liian monta kertaa työhistoriansa takia. Aleksin ainoa päämäärä on jatkaa kulkemista piilossa vanhoilta työtovereiltaan ja pysyä hengissä.
Kaikki kuitenkin muuttuu keikalla, jossa Alexin tehtävä on saada tietoja mieheltä, joka on ollut mukana levittämässä koko ihmiskunnan vaarantavaa sairautta. Keikalla Alex tutustuu kahteen veljekseen ja kun he huomaavat, että kuvio on vielä suurempi, kuin kaikki ovat luulleet alkaa tapahtua toden teolla. Matkaan mahtuu monta pakoa ja läheltäpiti tilanneta ja tietysti myös romanssi.

Olen lukenut Stephenie Meyeriltä aikaisemmin Twilightit ja Vieraan, enkä enää edes muistanut, miten ihanaa on uppoutua hänen kirjojensa maailmaan. Niissä on jotain maagista. Olin siis onnellinen uppoutuessani tähän erittäin Stephenie Meyermäiseen, mutta kuitenkin niin erilaiseen tarinaan.

Tämä kirja on täysin eri luokkaa, kuin aikaisemmissa kirjoissa tutuiksi tulleet vampyyrit ja maapallon valtaavat muukalaiset. Kemisti kertoo tarinan erikoisesta näkökulmasta, siitä, millaista on työskennellä ihmisten parissa ja kiduttaa heitä. Se kertoo epätoivoisesta pakenemisesta ja valtiolle työskennelleen kemistin nykyisestä kylmästä ja ystävättömästä elämästä.
Rakastuin Kemistin henkilöihin, kuten aikaisempiinkin Meyerin luomiin omaperäisiin henkilöihin. He tuntuvat niin todellisilta.

Kirjan eteen on varmasti tehty valtava määrä työtä ja taustatietojen selvittelyä. Meyer osaa kertoa uskottavasti niin aseista, kuin kemiallisista aineista ja suojelevista koiristakin.

Huomasin kirjassa paljon samanlaisia piirteitä, kuin Twilightissa ja sitä toi esiin erityisesti vielä se, että äänikirjan lukija Leena Pöysti, on sama kuin vampyyri-sarjassa. Kuintenkin voin suositella kirjaa myös niille, jotka eivät ole pitäneet Twilightista, koska Kemisti kertoo kuitenkin täysin erilaisista asioista ja henkilöistä.

Tämä on ensimmäinen kirja, jonka olen kuunnellut e-äänikirjana ja myös ensimmäinen e-kirja, jonka olen ikinä lainannut. Olen tyyytyväinen, että olen heti tämän vuoden alkuun ehtinyt kuunnella näin paljon äänikirjoja, yhteensä kaksi, mikä on kuitenkin saman verran kuin viime vuonna kuuntelin yhteensä! Jotkut eivät pysty keskittymään äänikirjojen kuunteluun samalla kun tekevät jotain muuta, mutta minusta on mahtavaa kuunnella äänikirjaa ja koota samalla vaikkapa palapeliä, niinkuin tämän kirjan kanssa tein.

 Nautin joka hetkestä sen 17 ja puolen tunnin aikana, jonka kirja kesti. Suosittelen ehdottomasti!!

Kuparisydän (Leena Lehtolainen 2007)

"Arpikylä on Maria Kallion lapsuuden kotipaikka, hiljentynyt kaivoskaupunki Pohjois-Karjalassa. Maria on palannut sinne viettämään leppoisaa maalaiselämää nimismiehen kesäsijaisena. Mutta rauhan rikkoo ensin vanha rakkaus Johnny, sitten kaivostornin juurelta löytyvä ruumis. Työnnettiinkö kuvataiteilija Meritta Flöjt alas tornista?
Rikos sotkee niin keihäänheittäjä Kaisa Miettisen kultamitalijahdin kuin ekonomi Seppo Kivisen liiketoimet. Juttu vie Marian tornin huipulta kaivoskuilujen uumeniin, strippikapakasta koulukavereiden salaisuuksiin. Ja pian Marian korvissa killuu samanlainen kuparisydän, kuin murhatulla naisellakin..."

Tällainen vielä tuli lukumaratonin aikana luettua :) Tämä on seuraava Maria Kallio dekkari, jonka kuuntelin taas äänikirjana oikeastaan heti edellisen osan jälkeen.

Olen vältellyt tämän tekstin kirjoittamista, koska en todellakaan tiedä, mitä tästä kirjoittaisin. Luulen, että minun olisi helpompaa kirjoittaa sarjasta suurempana kokonaisuutena, kuin yksittäisistä osista.
Sanoisin, että minulle tämä osa oli ihan mukavaa kuunneltavaa huonetta siivotessa tai muita askareita hoitaessa, mutta ei mitään sen kummempaa, koska olen nyt lukenut enemmän dekkareita, kuin yleensä. Nämä ovat kaikki olleet jotenkin niin saman tyylisiä, että on vaikeaa keksiä uutta kirjoitettavaa.

Ehkäpä kirjoitan vielä näistä lisää, jos saan seuraavia osia kuunneltua. Halusin kuitenkin, että tästäkin jää edes lyhyt teksti blogiin, että muistan sen kuunnelleeni :)