"Jääkausi on väkevä roomaani kiusaamisesta, kilpailusta, peloista ja ystävyydestä. Yläkouluikäisen Helmin ja keski-ikäisen opettajan Juhan tiet risteävät pienellä paikkakunnalla Kainuussa. Yhteentörmäys suistaa hyvämaineisen Juhan juorujen keskipisteeseen ja Helmin uuteen vaiheeseen nuoruudessaan.
Koulukaverit pelaavat yhdessä Helmiä vastaan. Onko tuohon peliin sopeuduttava, lähdettävä mukaan ja omaksuttava sen kovat säännöt? Vaatiiko ryhmässä pärjääminen toisen kukistamista? Juha ei tiedä mihin ryhtyy ottaessaan vastuulleen oppilaan hädän."
Tämä on vasta kuudes Nuori Aleksis kirja😔
Nyt pitäisi ruveta kiireesti tsemppaamaan, että pystyisin itse olemaan tyytyväinen suoritukseen, kun lukuaika loppuu. Kesällä on kiire, mutta haluan saada ainakin 10 kirjaa luettua. Katsotaan miten onnistuu.
Sitten tästä kirjasta. Kirja on melko nopea lukuinen ja helposti seurattava, vaikka päähenkilöitä onkin kaksi.
Kiusaaminen on usein puhuttu ja esillä oleva aihe. Suoraansanottuna odotin tältä kirjalta jotain enemmän. Pidin siitä myös tällaisena, mutta koska aiheesta on tehty paljon kirjoja ja elokuvia tuntuu, että tämä ei ole se teos, joka niistä jäisi päällimmäisenä mieleen tai herättäisi eniten tunteita. Ainakaan minun mielestäni.
Tottakai tälläkin teoksella on puolensa. Pidin siitä, että kirjassa oli mukavasti kuvauksia luonnosta. Asia, joka kirjassa herätti minussa eniten ajatuksia on sen nimi Jääkausi.
Nimi liittyy keskeisesti tarinaan, mutta miten, sitä en paljasta. Kirjan henkilöt ovat kaikki melko erilaisia toisiinsa nähden ja se on myös plussaa. Kirjassa osa vuoropuheluista on murteella kirjoitettu ja se oli toisaalta kivaa vaihtelua, vaikka jossain kohdissa en pitänyt siitä. Loppu oli melko hämmentävä ja jätti mieleen paljon kysymyksiä, joita jäin pohtimaan. Olisi ollut kiva kuulla miten tarina jatkuu ja mitkä asiat päähenkilöt saivat elämässään takaisin kuntoon kaiken sotkun jälkeen. Toisaalta hiukan auki jätetty loppu saa lukian miettimään itse, mikä on mielestäni hyvä asia.
En oikein tiedä, mitä muuta sanottavaa minulla tästä on. Kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä lukea ja oli ihan mielenkiintoinen tarina. Pisti miettimään myös miten helposti valheet ja asiat leviävät ja miten vaikea voi olla elää kun kukaan ei usko valhetta valheeksi.
Nyt on meneillään lukuprojektin seitsemäs kirja, joka on Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa😊 Koitan lukea sitä vielä tänään mahdollisimman paljon ja kirjoitan blogitekstin mahdollisimman pian!
Nuori Aleksis-kirja nro 5!
Tämä, kuten monet aikaisemmatkin projekti kirjat, tuli luettua muutamassa päivässä.
Alkuun ajattelin, että eikä. En ikinä jaksa lukea tätä loppuun. Kuitenkin kun pääsin kirjan maailmaan sisään luin sen hetkessä loppuun.
Tämä ei ole mitenkään kaunis kirja eikä kaunista luettavaa. Päähenkilö Kimmo Saarinen on varsinainen renttu, jonka elämä on alkanut mennä huonosti, kun hänet on potkittu pois kotoa. Hän valittaa kaikesta ja on aivan vakuuttunut siitä, että mikään ei ole hänen vikansa, vaan kaikki mikä ei ole hyvin on jonkun muun virheiden syytä.
Hän on vihainen avopuolisolleen, joka on lopettanut yhteistilin ja kieltäytyy elättämästä Kimmoa.
Nyt Kimmo sitten kiertää katuja täit päässään, silmä mustana, rahattomana, kodittomana ja muutenkin onnettomana ja mikään tästä ei tietenkään ole hänen syytään. Kaduilla harhaillessaan Kimmo törmää kirpputoriin ja tapaa siellä mukavan Katariinan. Pikkuhiljaa Kimmo alkaa tajuta, että hänen on muutettava
käyttäytymistään tai hän joutuu viettämään koko
loppuikänsä rahattomana kadulla.
Lukunäyte s.208-209
"Kun taloudessa on nainen, lähikaupan shampoot ja hoitoaineet, kuten Jannella nyt, eivät enää kelpaa. Halvat bulkkituotteet katoavat ja vaihtuvat vaivihkaa kampaamon hiustenhoitotuotteisiin, kiiltäviin, koristeellisiin pulloihin, joiden hintaa mies ei uskalla edes arvailla. Sannamarin kylpyhuone oli niitä täynnä. Niiden nimet ovat ranskaksi tai englanniksi,eivätkä ne ole enää yksinkertaisesti shampoota ja hoitoainetta. Ne ovat korjaava + ravitseva hypoallergeeninen aloe vera -hiusnaamio ja 6-vaiheisen hiustenkäsittelyohjelman askel 4, tai agaveöljy-kristallisuola-restauraatiokuuri, special edition.
Erityyppisille hiuksille on erilaiset aineet, erivärisille hiuksille eri aineet, eri tavoin värjätyille hiuksille eri aineet, eri lailla käsitellyille hiuksille eri aineet, eri hiuspohjille erilaiset aineet ja kuunkierron eri vaiheille erilaiset aineet.
Kun tähän vielä lisättii eri vuodenaikojen, eri-ikäisten käyttäjien, erilaisten hiustyylien, hiusten ravitsemistarpeiden, hiusten vaurioiden, horoskooppimerkkien ja kiharuus-suoruus-akselien variaatiot, yksinkertaista tukanpesua ei enää ollut."
Alussa menetin hermoni kirjaan ehkä liiallisen kuvaamisen takia, jota en olisi jaksanut lukea. Loppujen lopuksi kirja kertoo Kimmon elämästä alle viikon ajalta ja aika kirjassa tuntui etenevän alkuun hirvittävän hitaasti. Menneitä muistellaan paljon.
Kuitenkin ehkä suurin syy oli se, miten vihasin päähenkilöä koko sydämestäni.
Nyt kun miettii, niin oikestaan pidin kirjasta. Joissakin kohdissa kuvailu oli erittäin inhottavaa, ja niinhän sen oli tarkoituskin. Jotkin kohdat kirjasta saivat minut nauramaan ääneen, kuten esimerkiksi yllä oleva lukunäyte. Muutamassa kohdassa tuli hiukan sääli Kimmon takia ja hiukan ahdistikin, kun hän huomasi olevansa kadulla ilman mitään ja ilman ketään. Sitten palasin taas vanhaan kantaani ja vihasin häntä, koska hän on itse ansainnut kaiken saamansa. Kirja siis herätti monenmoisia tunteita ja mielestäni se on hauska ja hyvä, mutta sopisi paremmin luettavaksi vanhemmalle ihmiselle, ehkäpä juuri keski-iän kriisissä olevalle miehelle (?😁)
Neljäs Nuori Aleksis-kirja😄(Vasta...😕)
En ole ehtinyt hetkeen lukea ja kesken ollut kirja ei oikein napannut. Kun kävin kirjastossa, lainasin ison nipun kirjoja, ja Tiikerinsilmä sattui olemaan hyllyssä, joten sekin tarttui mukaan. Mikä onkaan parempaa kuin hyvä dekkari pitkän dekkarittoman ajan jälkeen😍
"Henkivartija Hilja Ilveskero saa toimeksiannon suojella vaateteollisuudessa omaisuutensa luonutta 92-vuotiasta liikenaista Lovisa Johnsonia. Lovisa pelkää henkensä puolesta, sillä tappouhkaukset ovat muuttuneet vahingoittamisyrityksiksi.
Teollisuusneuvos ei ole suojassa edes kotonaan, Raaseporissa sijaitsevan Loberga Gårdin muurien takana.
Lapsettoman Lovisan suurta perintöä kärkkyvät hänen sisarensa Olivian lapsenlapset: pakolaisia auttava lääkäri Johannes, arktisen öljynporauksen lobbari Raisa, näkijäksi itseään kutsuva Aurora ja ärhäkkä vartija Sampo. Kuka on Sergeiksi esittäytyvä mies, joka ilmestyy Lobergaan hakemaan turvapaikkaa?
Aiemmat vuosikymmenet heräävät eloon kartanon peilisalissa ja hautausmaalla. Vaiston varassa toimiva Hilja saa tehdä kaikkensa, kun menneisyyden haamut tunkeutuvat nykyhetkeen eikä ihmishenki ole enää minkään arvoinen."
En oikein tiedä mitä tästä kirjoittaisin. Erittäin virkistävää luettavaa tämä oli pitkän dekkari tauon jälkeen. Vaikka teos kuuluu sarjaan, sen voi silti lukea myös itsenäisenä osana, kuten minä nyt. Minulla on äänikirjana kesken myös Lehtolaisen Luminainen ja täytyy todeta, että hänen kirjansa ovat kyllä hyviä.
Tiikerinsilmällä on ihan perus dekkarimainen rakenne eli jokaisessa luvussa tapahtuu jotain uutta hämmentävää ja loppuratkaisun saa tietää vasta viime metreillä.
Pidän kirjan päähenkilöstä Hiljasta, joka on vahva ja itsenäinen nainen. Kirjaan on koottu myös paljon muita mielenkiintoisia henkilöitä, ja eniten dekkareissa tykkäänkin siitä, kun saa miettiä, kuka on kirjan pahis!
Myös kirjan tapahtumapaikka on mielenkiintoinen. Lukeminen oli vaivatonta, koska koko ajan tapahtui jotain ja Lehtolaisen tyyli kuvata on mielestäni myös sellainen, että on helppo kuvitella itsensä johonkin tiettyyn paikkaan.
Suosittelen tätä kaikille, joilla on ollut taukoa dekkareiden lukemisessa, koska lukeminen oli oikeasti todella rentouttavaa! Monet dekkareiden ahmijat ovat varmasti tämän jo lukeneetkin...
Minulla lukuprojekti jatkuu, toivottavasti hiukan nopeampaan tahtiin kuin nyt alkukesästä...😬
Hyvää ja oikein kirjaisaa kesän jatkoa!😃
