sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kapteeni (Milla Keränen 2016)

Kolmas Nuori Aleksis- kirja!!
Lukutahti on hiukan taas hidastunut, mutta toisaalta tämä on paljon paksumpi kirja kuin edelliset. Yritän ehtiä lukea enemmän jatkossa!

"Johan on viisivuotias, kun Anders-eno nostaa hänet huukkarijahti Marian kannelle. Siitä pitäen hän on kapteeni ja meren oma.
Greta on kuudentoista, kun Friedrichshamn haaksirikkoutuu  Tammisaaren saaristossa ja nuori tyyrmanni jää talveksi maihin. Johan näkee Gretan ujouden läpi ja puhuu hänelle niinkuin ei kukaan muu. Siitä pitäen tytön sydän on Kapteenin oma. 
Kun Johan muutamaa vuotta myöhemmin palaa matkoiltaan, hän vie Gretan vaimonaan Porvooseen ja lähtee taas. Greta jää tyhjään taloon odottamaan, kirjoittamaan kirjeitä, joita ei koskaan lähetä. Vuosien jälkeen taloon palaa vieras mies, jonka köydet on sidottu jokirantaan mutta mieli kaipaa ulapalle."

Tästä kirjasta en nauttinut yhtä paljon, kuin kahdesta aikaisemmasta lukuprojektikirjasta. En silti sano, että tämä olisi ollut huono. 

Kirja kertoo, kuten takakansitekstistä käy ilmi, Johanista eli Kapteenista, jolle meri on kaikki kaikessa. Lisäksi se kertoo Gretasta, joka kaipaa merellä matkustelevaa miestään kotiin. He kertovat tarinaa vuorotellen omasta näkökulmastaan. 
Pidin eniten kirjan alusta, kun Johan ei ollut vielä jättänyt Gretaa kotiin yksin päästäkseen merelle. Sen jälkeen alkoi minun mielestäni tulla enemmän tylsiä kohtia, kuin kirjan alussa, jossa tavallaan kerrottiin lähtötilanteesta.
Tylsiksi koin erityisesti jotkin Kapteenin osuudet, Gretan osuuksia olisin voinut lukea enemmänkin. 

Tarinan henkilöt saivat ainakin minussa aikaan monenlaisia tunteita. Johanin lähtiessä merille kerta toisensa jälkeen aloin pitää hänestä jokakerta vähemmän ja vähemmän. Myös se, ettei hän yhtään ajatellut kotona odottavaa vaimoaan sai minut vihaamaan henkilöä. 
Greta taas herätti sääliä ja surua, asuessaan yksikseen monta vuotta, koko ajan odottaen. Hänellä on myös muita murheita elämässään. Kirjassa oli myös monia muita henkilöitä, joista en nyt ala kirjoittamaan erikseen.  

Kirjassa oli joitakin todella sekavia kohtia, joissa meinasin tippua kärryiltä. Ehkä, jos alkaisin lukea kirjaa uudestaan nyt, ymmärtäisin nekin kohdat. Kirjan loppuratkaisu oli myös aika omanlaisensa, ei yhtään sellainen,mitä olin odottanut.

Ehkä eniten kirjassa pidin kohdista, joissa kuvailu oli niin hyvää, että pystyin tuntemaan meren suolaisen tuoksun, tuntemaan Gretan surun ja tuntemaan sen, miltä Gretasta tuntui kun hän ensimmäistä kertaa tapasi kapteenin. 

Suosittelen tätä kirjaa teille, jotka halutte sukeltaa 1700-luvun maailmaan, jossa naimakaupat ja kotiapulaiset ovat arkipäivää. Samalla sukellatte Kapteenin maailmaan, jossa meri ja laivat valtaavat aina vain enemmän ja enemmän tilaa ja aikaa ja Gretan onnettomaan kaipauksen ja surun peittämään elämään. Omasta mielestäni kirja on ihan ok ja ihan mielenkiintoinen lukukokemus ja jälleen ehkä hiukan erilainen, kuin mitä yleensä luen😊Toki tarinassa olisi myös parannettavan varaa, mutta tykkäsin siitä myös tällaisena.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Vieraat (Helmi Kekkonen 2016)

"On kaunis loppukesän päivä, taivas on sininen ja kantaa heleänvärisiä kuumailmapalloja, mies on lähtenyt ostamaan ruusuja, nainen pukeutuu valkoiseen mekkoon. Kaikki on valmista vieraiden tulla, viini on kylmää, pöytä on katettu.
Hetket kuluvat, ja tahoillaan illalliselle osallistuvat vieraat valmistautuvat juhliin tietämättä, että juuri tämä päivä ja juuri nämä illalliset sattuvat olemaan sellaiset, joiden jälkeen kaikki on toisin."

Nuori Aleksis kirja numero 2. 😊
Tämänkään kirjan lukemisessa ei kauaa mennyt. Olen hämmentynyt siitä, miten hyviä kirjoja Suomessa on oikeasti viime vuonna kirjoitettu. En ole yleensä lukenut kauhean paljoa kotimaisia kirjoja, mutta näköjään kannattaisi.

Vieraat esittelee ensimmäisessä luvussa joukon ihmisiä, jotka on kutsuttu illalliselle. Seuraavissa luvuissa pureudutaan aina yhteen henkilöön tarkemmin ja kerrotaan hänen elämästään ja taustoistaan.
Ihmissuhteet ovat keskeinen osa kerrontaa ja varsinkin vanhemman ja lapsen suhde nousee monessa kohtaa esiin.
Jokaisella henkilöllä on elämässä omanlaiset ilot ja surut, ja minusta oli mielenkiintoista tutustua alussa niin pinnallisesti kuvattuihin henkilöihin paremmin. Jokainen henkilö on tullut jollain tapaa elämänsä käännekohtaan illalliselle saapuessaan.

Mielestäni kirja on erittäin viihdyttävää lukemista. Se sai ajattelemaan omia ihmissuhteita, elämän rajallisuutta, ja sitä, miten omat valinnat vaikuttavat omassa elämässä. Se sai myös ajattelemaan, miten jokaisen ihmisen tarina on niin erilainen ja miten jokainen valinta vaikuttaa moneen asiaan. Kaikki kirjassa esitellyt henkilöt ovat hyvin erilaisia, mikä tekee lukemisesta mielenkiintoista. Heillä kaikilla on omat salaisuutensa, omat toiveensa ja omat virheensä, omat elämänsä. Ja samalla nämä kaikki niin erilaiset henkilöt ovat kuitenkin kohdanneet toisensa.

Kirja yllätti. Alussa se vaikutti hiukan sekavalta, koska en tiennyt mitä on tulossa, ja tajusin vasta toisen luvun puolivälissä, että ahaaaa, tässä kerrotaan yhdestä henkilöstä, joka oli illallisella. Sen jälkeen jatkoinkin lukemista innoissani, koska halusin kuulla myös muiden henkilöiden tarinat.
Loppuratkaisu kokosi koko kirjan yhteen taidokkaalla tavalla ja sai suun loksahtamaan auki, kun tajusi, mistä on kyse koko kirjassa ja miten kaikki lopulta liittyi toisiinsa.

Mielestäni juuri nämä asiat tekivät kirjasta mielenkiintoisen ja hyvän: tarina on koottu taitavasti yhteen, kirja käsittelee kaikkia koskettavaa aihetta eli ihmissuhteita ja henkilöt ovat tarpeeksi monipuolisia. Suuri osa kirjan henkilöistä on jo keski-ikäisiä ja se voisi olla asia, minkä takia nuori lukija voisi ajatella, että tuo ei ole minun kirjani. Minä kuitenkin pidin kirjasta, vaikka henkilöt eivät olekkaan omaa ikäluokkaa. Suosittelen kirjaa teille, joiden mielestä kuvaus kirjasta kuulosti kiinnostavalta😊

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Hiljaisuus (Laila Hirvisaari 2016)

Tästä alkaa minun Nuori Aleksis projektini 2017!!😊
Oikeasti projekti alkoi jo aikaisemmin, mutta on ollut niin kiire koulun kanssa, että ehdin aloittaa lukemisen vasta nyt.

Eli siis Nuori Aleksis raatilaiset lukevat 169 (?) kirjan listalta mieleisiään kirjoja ja valitsevat niistä 4 parasta.(Kirjat ovat viime vuonna ilmestyneitä, kotimaisia kirjoja) Lukuaikaa on elokuun loppuun.

Sitten tästä kirjasta!
Lainasin tämän eilen heti kun pääsin viimeisestä kokeesta ja eilenhän se tuli jo luettuakin kokonaan!
Yleensä minulla menee yhden kirjan kanssa kauemmin, kuin yksi ilta ja se kertookin tästä kirjasta aika paljon.

Hiljaisuus kertoo pienestä tytöstä, Ingasta, joka asuu metsien ympäröimässä talossa isovanhempiensa kanssa. Hänen vanhenpansa ovat kuolleet sodassa.
Inga on surullinen tyttö. Häntä kiusataan koulussa, hänellä ei ole ystäviä, ja myös opettaja kohtelee häntä huonosti. Se johtuu siitä, että Inga ei puhu. Vuosia sitten sattuneet kamalat asiat saivat hänet lopettamaan puhumisen kokonaan. Inga kuitenkin on innokas oppimaan ja kommunikoi muiden kanssa kirjoittamalla. Kesäloman alkaessa Ingasta tuntuu surullisemmalta kuin koskaan ja hän on yksinäisempi kuin koskaan, kunnes saa uuden ystävän, joka pitää hänestä juuri sellaisena, kuin hän on, ja auttaa häntä kohtaamaan menneisyyden tuskan.

Tästä kirjasta en voi sanoa muuta, kuin että rakastan sitä! Tekstiä oli helppoa lukea ja en edes muista milloin olisin aidosti vain halunnut kuulla miten tarina päättyy niin paljon kuin nyt.
Henkilöihin ehti kiintyä kirjan aikana, ja varsinkin pieni, surullinen Inga sai kirjan aikana kyyneleet useaan kertaan silmiin! Kirja on ainakin alkuun todella surullinen, mutta samalla niin koskettava.
Henkilöiden välinen rakkaus lämmittää lukijan sydäntä. Isovanhempien ja Ingan välinen rakkaus ja erityisesti Ingan ja hänen uuden ystävänsä Joelin  kaunis ystävyys olivat yksiä parhaita asioita kirjassa.

En ole ennen lukenut Hirvisaaren kirjoja, mutta aion ehdottomasti lukea jatkossa! Hiljaisuus on aivan uskomattoman upea kirja ystävyydestä, rakkaudesta, selviytymisestä, sodasta ja menneisyydestä!
Rakastan myös kirjan tapahtumapaikkaa, joka on rauhallinen pieni 1940-luvun kylä.

Suosittelen erittäin lämpimästi lukemaan tämän!💖Tästä taisi tulla minun uusi kotimainen suosikkini!


keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Raamatullinen vuosi (A.J.Jacobs 2007)

Tämä on toinen kirja, jonka luin kouluun. Alkuun ajattelin, että ei tule mitään, melkein 500 sivuinen kirja, jonka nimi on Raamatullinen vuosi ja jolle minulla on korkeintaan muutama viikko lukemisaikaa. Tämä oli siis ennen kuin näin kirjan. Ennakkoluuloisuus ei siis kannata.

Kun kävin lainaamassa kirjan kirjastosta, minulle valkeni, että se kertoo miehestä, joka aikoo perehtyä Raamatun oppeihin ja elää niiden mukaisesti vuoden ajan.
Tässä vaiheessa mielenkiintoni heräsi ihan oikeasti, ja päätin että vaikka aikataulu on tiukka, ehdin lukea kirjan. Kyllä kannatti.

Kirjassa on ihan hurjan paljon samoja asioita, kuin mitä olemme uskonnon tunneilla käyneet, joten ne kertautuivat hyvin kirjaa lukiessa. Esimerkkinä voisin mainita juutalaisuuden juhlat, kosherin ja ylipäätään monenlaiset riitit ja rituaalit, jotka liittyvät juutalaisuuteen. (Ja myös kristinuskoon)

Raamatussa on paljon erittäin outoja käskyjä. Minulle jäivät päällimäiseksi mieleen Raamatullisesta vuodesta esimerkiksi se, miten Jacobs rakensi lehtimajan olohuoneeseensa, muistellakseen vanhoja aikoja ja asui siellä. Lisäksi hän tutki hedelmäpuiden ikiä, koska Raamatussa sanotaan, että alle viiden vuoden ikäisen puun hedelmiä ei saa syödä. Hän ei myöskään aja partaansa vuoteen, pukeutuu valkoisiin vaatteisiin ja kiinnittää niihin tupsuja. Myöskään sekakuiduista tehtyjä vaatteita ei saa käyttää. Hän kutsuu itselleen asiantuntian tarkistamaan omia vaatteitaan.

Kirja ei todellakaan ollut tylsä. Oli erittäin mielenkiintoista seurata Jacobsin matkaa. Hän muuttui niin paljon vuoden aikana. Alussa esimerkiksi rukoileminen tuotti hänelle ongelmia, mutta loppujen lopuksi siitä kehittyi hänelle ihan luonnollinen tapa. Tottakai on mahdotonta seurata niin monia sääntöjä yhtä aikaa, mutta Jacobs suhtautui projektiinsa vakavasti ja kehitystäkin tulee vuoden aikana hurjasti. Jacobs keskittyi paljon esimerkiksi valehtelun lopettamiseen, ja loppuvuonna se sujui jo helpommin.

Minusta on uskomatonta miten paljon Jacobs panosti projektiinsa ja miten paljon hän näki vaivaa sen eteen. Hän teki monia matkoja projektinsa takia, esimerkiksi Jerusalemiin, levottomuuksista huolimatta.  Hänellä oli myös paljon ihmisiä ympärillään, joilta hän kysyi neuvoa yrittäessään noudattaa Raamattua kirjaimellisesti. Hän luki Raamattua useaan otteeseen ja tutustui erilaisiin versioihin, sekä Raamatun tulkinta oppaisiin. Projektiin kului varmasti myös paljon rahaa matkojen ja muiden takia.

Tärkeä piirre kirjassa on myös huumori ja Jacobs osaa kirjoittaa erittäin mielenkiintoisesti ja käyttää hienosti huumoria kirjoituksessaan.

Vielä yksi asia, jonka haluasin kirjasta mainita on, että se saa ihan huomaamattakin ajattelemaan eettisiä asioita. Jacobsin vaimo saa raamatullisen vuoden aikana kaksoset ja Jacobs pohtii esimerkiksi keinohedelmöitystä raamatullisen tietämyksensä valossa ja samoin myös aborttia ja poikien ympärileikkausta.

Mielestäni Raamatullinen vuosi on hyvä kokonaisuus ja se saa pohtimaan omia mielipiteitä, omaa uskoa, omaa käyttäytymistä ja monia muita uskontoon liittyviä asioita. Se tuo raamattuun uusia näkökulmia ja saa miettimään suuria käskyjä ja pieniä käskyjä ja käskyihin liittyviä ristiriitoja.

Suosittelen kirjaa teille, jotka haluatte lukea mielenkiintoisia teoksia, koska sellainen tämä ehdottomasti minun mielestäni on. Nimen perusteella kirja saattaa alkuun kuulostaa tylsältä ja vaikka itsekin alussa ajattelin niin, luin kirjan loppujen lopuksi muutamassa päivässä.

perjantai 12. toukokuuta 2017

The sky is everywhere (Jandy Nelson 2010)

Helouu!! :)
Monesta kirjasta olisi taas kirjoitettavaa! Kouluun on tullut luettua aikas monta teosta. Tämä on varmasti tässä kuussa luetuista kirjoista paras. 
Ostin tämän viime vuonna Lontoosta lentokentältä, koska halusin jotain englannin kielistä luettavaa ja nyt menossa on enkun kurssi minne piti lukea englanniksi kirja, joten valitsin tämän, kun se vielä kaapissa lukemattomana nökötti. 



Kirja kertoo 17-vuotiaasta Lenniestä, joka suree siskonsa Baileyn kuolemaa. Myös Lennien mummi ja setä surevat, äitiä Lennie ei ole koskaan nähnytkään ja isästä tuskin on tietoakaan. 
Ensimmäisenä päivänä koulussa Lennien tapaa mielenkiintoisen pojan, Joen. He rakastuvat toisiinsa heti. Lenniellä tosin on ongelma, sillä häntä tuntuu vetävän puoleensa myös naapurin poika Toby, joka oli Baileyn poikaystävä. Lennie tuntee hurjasti syyllisyyttä tunteistaan Tobya kohtaan, mutta voiko hän tehdä niille mitään?

Minusta tässä kirjassa on monia aivan mahtavia piirteitä!
Ensimmäisenä voisin mainita henkilöistä, jotka ovat kaikki aivan fantastisia, ja saavat jälleen kerran miettimään, miten joku voi luoda niin todentuntuisia henkilöitä. 
Lennie eli päähenkilö on surullinen, runoja kirjoitteleva tyttö. Hän jättää runojaan ympäri kaupunkia. Hänellä on myös pakkomielle lempikirjaansa eli Humisevaan harjuun. 
Lennie on romantikko ja The sky is everywhere kertoo hänen suloisesta ensirakkaudestaan aika koskettavasti.  Lennien tunteet suodattuvat lukijalle kirjan kautta todella hyvin ja Lennien kanssa sai nauraa ja itkeä. 
Myös muut hahmot ovat kirjassa erittäin persoonallisia, mutta koska juuri henkilöt ja heidän väliset suhteensa ovat juonen kannalta olennaisia en kerro heistä enempää. 

Jokaisen luvun alkuun on laitettu runo, jossa Lennie kertoo tunteistaan. Minusta se oli myös yksi ehdottomasti parhaista jutuista tässä kirjassa. Runolla oli hauska päästä tarinassa eteenpäin ja se toi vaihtelua lukemiseen.

Juonessa on tarpeeksi käänteitä ja missään vaiheessa ei ollut tylsää lukea.

Jäin miettimään myös sitä, pitäisikö tänä vuonna vielä ehtiä lukemaan Humiseva harju. Sillä oli tässä kirjassa aika kova mainostus samoin kuin Twilightissa, jossa myös Bella on myös sen intohimoinen lukija. Täytyy katsoa, jos ehtis😃


Lukunäyte s. 86
"Grief is a house 
where the chairs
have forgotten how to hold us
the mirrors how to reflect us
the walls how to contain us
Grief is a house that disappears
each time someone knocks at the door
or rings the bell
a house that blows into the air 
at the slightest gust
that buries itself deep in the ground
while everyone is sleeping
Grief is a house where no one can protect you
where the younger sister
will grow older than the older one
where the doors
no longer let you in
or out." 

Täytyy sanoa, että yllättävän paljon ajatuksia nousee tästä teoksesta. Yleensä mietin aika kauan mitä voisin kirjoittaa, mutta nyt huomaan että tekstiä on tullut aika paljon ilman minkään laista miettimistä. 
En osaa sanoa kirjasta mitään huonoa puolta!
Joskus näinkin käy!! Romaania voisin kuvailla seuraavasti:  inspiroiva, mielenkiintoinen, koskettava, sydäntä lämmittävä, kaunis tarina menetyksestä ja rakkaudesta ja selviämisestä sekä oman tarinan kirjoittamisesta.
Ehdottomasti suosittelen, varsinkin kaikille nuorille tytöille, jotka haluavat lukea tarinoista, joissa rakkaus voittaa. Suosittelen ehdottomasti myös englanniksi lukemista!! 
Alkuun kesti vähän aikaa lämmetä vieraalla kielellä lukemiselle, mutta lopussa lukeminen sujui hyvin ja nopeasti ja onhan se totta että kuvailu on englanniksi paljon monipuolisempaa kuin suomeksi.

Aurinkoista ja kirjarikasta kevään jatkoa kaikille😊

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Blogi muuttuu!!

Toivottavasti uusi ulkoasu on selkeä ja kivannäköinen😀 Itse ainakin tykkään!
Lontoo- tausta oli myös vahva ehdokas, mutta muutin mieleni ja päädyin tähän.
Tykkään tässä erityisesti sellaisesta sumuisesta, mystisestä, mutta rauhallisesta tunnelmasta! Voi olla, että kyllästyn viikossa ja että sitten tulee aurinkoisempi tausta, mutta olkoon näin nyt ainakin toistaiseksi😊

Tapa minut, äiti! (Marianne Käcko 2008)







Jeeeee!! Nyt saatiin eka kuvakin blogiin😁 En siis todellakaan ole mikään nykyaikainen tekniikan ihmelapsi ja jaksoin ja ehdin vasta nyt opetella, miten saan kuvan laitettua😛 Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan! Nyt tulee kuvia jatkossakin!

Sitten kirjasta. Tämä on taas yksi monista löydöistä, joita on tullut kierrätyskeskuksessa tehtyä. Eurolla tämän ostin ja muutamassa päivässä lukaisin läpi. Nyt koitan taas vähän palautella ajatuksia mieleen...

Eli tämä on tositarina anoreksiaan sairastuvasta Katarinasta. Katarina sairastui kaksi kertaa, ja hänen äitinsä päätti kertoa tyttärensä tarinan tämän kirjan muodossa. Kirja on aika hurjaa luettevaa, mutta tarinalla on onneksi onnellinen loppu. 

Olen lukenut muutaman kirjan anoreksiasta aikaisemminkin, mutta ne eivät ole olleet totta. Tuntuu hurjalta ajatella, minkälaista Katarinan ja hänen perheensä elämä on ollut. Miltä mahtoi tuntua äidistä, jonka lapsi olisi halunnut kuolla? Ja miltä mahtoi tuntua tyttärestä, joka ei yli vuoteen syönyt mitään? Niihin kysymyksiin voi etsiä vastauksia tästä kertomuksesta. 

Kirja herätti lukiessa paljon tunteita ja ajatuksia ja herätti siihen, miten pahasta sairaudesta on oikeasti kyse. En itse tunne ketään, jolla on anoreksia. 

Lisäksi se herätti ajatuksia nykyajan kauneusihanteista. Tämä on se mihin laihuuden ihannointi pahimmassa tapauksessa johtaa. Se johtaa salailuun, oksenteluun, pakkomielteiseen käyttäytymiseen, valehteluun, syömättömyyteen, elämään sairaalassa, ihmisten säikäyttämiseen ja ahdistukseen ja laihtumiseen, mutta ei sellaiseen laihtumiseen, mitä on toivottu. Se johtaa siihen, että nuoruus kuluu sairastamiseen ja siihen, että kaikkien tarina ei ole yhtä onnellinen, kuin Katarinan. 

Ehkä se mitä halusin tällä sanoa on että be your own kind of beautiful!  Kaikilla on varmasti jotain, mihin ei itse ole tyytyväinen. Aika varmasti melkein kaikilla on myös sellaisia päiviä, ettei ole itsessä tyytyväinen oikein mihinkään. Mutta olen itse sitä mieltä, että ihan jokainen on hyvä sellaisena kun on. Ihan jokainen on kaunis sellaisena kuin on. Ja ihan jokaisella on myös oikeus olla tyytyväinen itseensä sen näköisenä kuin on. Älkää antako muiden sanojen masentaa itseänne liikaa. 

Olen onnellinen, että Katarina parantui ja hän saa elää normaalia elämää monen vuoden sairaalaputken jälkeen. Hän pystyi sairaudestaan huolimatta saamaan myös lapsia.

Minut kirja vangitsi täysin ja siihen oli helppo keskittyä. Lisäksi tämä oli minun omalle kirjalistalleni ehdottomasti kuuluva kertomus, ja olen tyytyväinen, että sieltä kaikkien muiden kirjojen merestä nappasin tämän. Sillä perusteella voisin sitä suositella. Se herättää ajatuksia ja tunteita, ja eikö hyvän kirjan juuri niin kuulu tehdä. Ainakin minun mielestäni. En kuitenkaan ehkä suosittele, jos tiedät, että ahdistut helposti tällaisesta, koska kirja on kyllä ehdottomasti raju...

Lopuksi haluan vielä toivottaa hyvää kevättä kaikille, ja jaksamista niille, joilla on itsellä tai jollain läheisellä anoreksia<3