perjantai 28. heinäkuuta 2017

Jääkausi (Mooses Mentula 2016)

"Jääkausi on väkevä roomaani kiusaamisesta, kilpailusta, peloista ja ystävyydestä. Yläkouluikäisen Helmin ja keski-ikäisen opettajan Juhan tiet risteävät pienellä paikkakunnalla Kainuussa. Yhteentörmäys suistaa hyvämaineisen Juhan juorujen keskipisteeseen ja Helmin uuteen vaiheeseen nuoruudessaan.
Koulukaverit pelaavat yhdessä Helmiä vastaan. Onko tuohon peliin sopeuduttava, lähdettävä mukaan ja omaksuttava sen kovat säännöt? Vaatiiko ryhmässä pärjääminen toisen kukistamista? Juha ei tiedä mihin ryhtyy ottaessaan vastuulleen oppilaan hädän."

Tämä on vasta kuudes Nuori Aleksis kirja😔

Nyt pitäisi ruveta kiireesti tsemppaamaan, että pystyisin itse olemaan tyytyväinen suoritukseen, kun lukuaika loppuu. Kesällä on kiire, mutta haluan saada ainakin 10 kirjaa luettua. Katsotaan miten onnistuu.

Sitten tästä kirjasta. Kirja on melko nopea lukuinen ja helposti seurattava, vaikka päähenkilöitä onkin kaksi. 

Kiusaaminen on usein puhuttu ja esillä oleva aihe. Suoraansanottuna odotin tältä kirjalta jotain enemmän. Pidin siitä myös tällaisena, mutta koska aiheesta on tehty paljon kirjoja ja elokuvia tuntuu, että tämä ei ole se teos, joka niistä jäisi päällimmäisenä mieleen tai herättäisi eniten tunteita. Ainakaan minun mielestäni. 
Tottakai tälläkin teoksella on puolensa. Pidin siitä, että kirjassa oli mukavasti kuvauksia luonnosta. Asia, joka kirjassa herätti minussa eniten ajatuksia on sen nimi Jääkausi. 
Nimi liittyy keskeisesti tarinaan, mutta miten, sitä en paljasta. Kirjan  henkilöt ovat kaikki melko erilaisia toisiinsa nähden ja se on myös plussaa. Kirjassa osa vuoropuheluista on murteella kirjoitettu ja se oli toisaalta kivaa vaihtelua, vaikka jossain kohdissa en pitänyt siitä. Loppu oli melko hämmentävä ja jätti mieleen paljon kysymyksiä, joita jäin pohtimaan. Olisi ollut kiva kuulla miten tarina jatkuu ja mitkä asiat päähenkilöt saivat elämässään takaisin kuntoon kaiken sotkun jälkeen. Toisaalta hiukan auki jätetty loppu saa lukian miettimään itse, mikä on mielestäni hyvä asia. 
En oikein tiedä, mitä muuta sanottavaa minulla tästä on. Kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä lukea ja oli ihan mielenkiintoinen tarina. Pisti miettimään myös miten helposti valheet ja asiat leviävät ja miten vaikea voi olla elää kun kukaan ei usko valhetta valheeksi.

Nyt on meneillään lukuprojektin seitsemäs kirja, joka on Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa😊 Koitan lukea sitä vielä tänään mahdollisimman paljon ja kirjoitan blogitekstin mahdollisimman pian!

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kirpputori (Reidar Palmgren 2016)

Nuori Aleksis-kirja nro 5!
Tämä, kuten monet aikaisemmatkin projekti kirjat, tuli luettua muutamassa päivässä. 

Alkuun ajattelin, että eikä. En ikinä jaksa lukea tätä loppuun. Kuitenkin kun pääsin kirjan maailmaan sisään luin sen hetkessä loppuun. 


Tämä ei ole mitenkään kaunis kirja eikä kaunista luettavaa. Päähenkilö Kimmo Saarinen on varsinainen renttu, jonka elämä on alkanut mennä huonosti, kun hänet on potkittu pois kotoa. Hän valittaa kaikesta ja on aivan vakuuttunut siitä, että mikään ei ole hänen vikansa, vaan kaikki mikä ei ole hyvin on jonkun muun virheiden syytä.
Hän on vihainen avopuolisolleen, joka on lopettanut yhteistilin ja kieltäytyy elättämästä Kimmoa.
Nyt Kimmo sitten kiertää katuja täit päässään, silmä mustana, rahattomana, kodittomana ja muutenkin onnettomana ja mikään tästä ei tietenkään ole hänen syytään. Kaduilla harhaillessaan Kimmo törmää kirpputoriin ja tapaa siellä mukavan Katariinan. Pikkuhiljaa Kimmo alkaa tajuta, että hänen on muutettava 
käyttäytymistään tai hän joutuu viettämään koko 
loppuikänsä rahattomana kadulla. 

Lukunäyte s.208-209
"Kun taloudessa on nainen, lähikaupan shampoot ja hoitoaineet, kuten Jannella nyt, eivät enää kelpaa. Halvat bulkkituotteet katoavat ja vaihtuvat vaivihkaa kampaamon hiustenhoitotuotteisiin, kiiltäviin, koristeellisiin pulloihin, joiden hintaa mies ei uskalla edes arvailla. Sannamarin kylpyhuone oli niitä täynnä. Niiden nimet ovat ranskaksi tai englanniksi,eivätkä ne ole enää yksinkertaisesti shampoota ja hoitoainetta. Ne ovat korjaava + ravitseva hypoallergeeninen aloe vera -hiusnaamio ja 6-vaiheisen hiustenkäsittelyohjelman askel 4, tai agaveöljy-kristallisuola-restauraatiokuuri, special edition. 
Erityyppisille hiuksille on erilaiset aineet, erivärisille hiuksille eri aineet, eri tavoin värjätyille hiuksille eri aineet, eri lailla käsitellyille hiuksille eri aineet, eri hiuspohjille erilaiset aineet ja kuunkierron eri vaiheille erilaiset aineet.
Kun tähän vielä lisättii eri vuodenaikojen, eri-ikäisten käyttäjien, erilaisten hiustyylien, hiusten ravitsemistarpeiden, hiusten vaurioiden, horoskooppimerkkien ja kiharuus-suoruus-akselien variaatiot, yksinkertaista tukanpesua ei enää ollut."

Alussa menetin hermoni kirjaan ehkä liiallisen kuvaamisen takia, jota en olisi jaksanut lukea. Loppujen lopuksi kirja kertoo Kimmon elämästä alle viikon ajalta ja aika kirjassa tuntui etenevän alkuun hirvittävän hitaasti. Menneitä  muistellaan paljon. 
Kuitenkin ehkä suurin syy oli se, miten vihasin päähenkilöä koko sydämestäni. 

Nyt kun miettii, niin oikestaan pidin kirjasta. Joissakin kohdissa kuvailu oli erittäin inhottavaa, ja niinhän sen oli tarkoituskin. Jotkin kohdat kirjasta saivat minut nauramaan ääneen, kuten esimerkiksi yllä oleva lukunäyte. Muutamassa kohdassa tuli hiukan sääli Kimmon takia ja hiukan ahdistikin, kun hän huomasi olevansa kadulla ilman mitään ja ilman ketään. Sitten palasin taas vanhaan kantaani ja vihasin häntä, koska hän on itse ansainnut kaiken saamansa. Kirja siis herätti monenmoisia tunteita ja mielestäni se on hauska ja hyvä, mutta sopisi paremmin luettavaksi vanhemmalle ihmiselle, ehkäpä juuri keski-iän kriisissä olevalle miehelle (?😁)





lauantai 1. heinäkuuta 2017

Tiikerinsilmä (Leena Lehtolainen 2016)

Neljäs Nuori Aleksis-kirja😄(Vasta...😕)
En ole ehtinyt hetkeen lukea ja kesken ollut kirja ei oikein napannut. Kun kävin kirjastossa, lainasin ison nipun kirjoja, ja Tiikerinsilmä sattui olemaan hyllyssä, joten sekin tarttui mukaan. Mikä onkaan parempaa kuin hyvä dekkari pitkän dekkarittoman ajan jälkeen😍

"Henkivartija Hilja Ilveskero saa toimeksiannon suojella vaateteollisuudessa omaisuutensa luonutta 92-vuotiasta liikenaista Lovisa Johnsonia. Lovisa pelkää henkensä puolesta, sillä tappouhkaukset ovat muuttuneet vahingoittamisyrityksiksi.
Teollisuusneuvos ei ole suojassa edes kotonaan, Raaseporissa sijaitsevan Loberga Gårdin muurien takana.
Lapsettoman Lovisan suurta perintöä kärkkyvät hänen sisarensa Olivian lapsenlapset: pakolaisia auttava lääkäri Johannes, arktisen öljynporauksen lobbari Raisa, näkijäksi itseään kutsuva Aurora ja ärhäkkä vartija Sampo. Kuka on Sergeiksi esittäytyvä  mies, joka ilmestyy Lobergaan hakemaan turvapaikkaa?
Aiemmat vuosikymmenet heräävät eloon kartanon peilisalissa ja hautausmaalla. Vaiston varassa toimiva Hilja saa tehdä kaikkensa, kun menneisyyden haamut tunkeutuvat nykyhetkeen eikä ihmishenki ole enää minkään arvoinen."

En oikein tiedä mitä tästä kirjoittaisin. Erittäin virkistävää luettavaa tämä oli pitkän dekkari tauon jälkeen. Vaikka teos kuuluu sarjaan, sen voi silti lukea myös itsenäisenä osana, kuten minä nyt. Minulla on äänikirjana kesken myös Lehtolaisen Luminainen ja täytyy todeta, että hänen kirjansa ovat kyllä hyviä. 
Tiikerinsilmällä on ihan perus dekkarimainen rakenne eli jokaisessa luvussa tapahtuu jotain uutta hämmentävää ja loppuratkaisun saa tietää vasta viime metreillä. 
Pidän kirjan päähenkilöstä Hiljasta, joka on vahva ja itsenäinen nainen. Kirjaan on koottu myös paljon muita mielenkiintoisia henkilöitä, ja eniten dekkareissa tykkäänkin siitä, kun saa miettiä, kuka on kirjan pahis! 
Myös kirjan tapahtumapaikka on mielenkiintoinen. Lukeminen oli vaivatonta, koska koko ajan tapahtui jotain ja Lehtolaisen tyyli kuvata on mielestäni myös sellainen, että on helppo kuvitella itsensä johonkin tiettyyn paikkaan. 

Suosittelen tätä kaikille, joilla on ollut taukoa dekkareiden lukemisessa, koska lukeminen oli oikeasti todella rentouttavaa! Monet dekkareiden ahmijat ovat varmasti tämän jo lukeneetkin...
Minulla lukuprojekti jatkuu, toivottavasti hiukan nopeampaan tahtiin kuin nyt alkukesästä...😬

Hyvää ja oikein kirjaisaa kesän jatkoa!😃

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kapteeni (Milla Keränen 2016)

Kolmas Nuori Aleksis- kirja!!
Lukutahti on hiukan taas hidastunut, mutta toisaalta tämä on paljon paksumpi kirja kuin edelliset. Yritän ehtiä lukea enemmän jatkossa!

"Johan on viisivuotias, kun Anders-eno nostaa hänet huukkarijahti Marian kannelle. Siitä pitäen hän on kapteeni ja meren oma.
Greta on kuudentoista, kun Friedrichshamn haaksirikkoutuu  Tammisaaren saaristossa ja nuori tyyrmanni jää talveksi maihin. Johan näkee Gretan ujouden läpi ja puhuu hänelle niinkuin ei kukaan muu. Siitä pitäen tytön sydän on Kapteenin oma. 
Kun Johan muutamaa vuotta myöhemmin palaa matkoiltaan, hän vie Gretan vaimonaan Porvooseen ja lähtee taas. Greta jää tyhjään taloon odottamaan, kirjoittamaan kirjeitä, joita ei koskaan lähetä. Vuosien jälkeen taloon palaa vieras mies, jonka köydet on sidottu jokirantaan mutta mieli kaipaa ulapalle."

Tästä kirjasta en nauttinut yhtä paljon, kuin kahdesta aikaisemmasta lukuprojektikirjasta. En silti sano, että tämä olisi ollut huono. 

Kirja kertoo, kuten takakansitekstistä käy ilmi, Johanista eli Kapteenista, jolle meri on kaikki kaikessa. Lisäksi se kertoo Gretasta, joka kaipaa merellä matkustelevaa miestään kotiin. He kertovat tarinaa vuorotellen omasta näkökulmastaan. 
Pidin eniten kirjan alusta, kun Johan ei ollut vielä jättänyt Gretaa kotiin yksin päästäkseen merelle. Sen jälkeen alkoi minun mielestäni tulla enemmän tylsiä kohtia, kuin kirjan alussa, jossa tavallaan kerrottiin lähtötilanteesta.
Tylsiksi koin erityisesti jotkin Kapteenin osuudet, Gretan osuuksia olisin voinut lukea enemmänkin. 

Tarinan henkilöt saivat ainakin minussa aikaan monenlaisia tunteita. Johanin lähtiessä merille kerta toisensa jälkeen aloin pitää hänestä jokakerta vähemmän ja vähemmän. Myös se, ettei hän yhtään ajatellut kotona odottavaa vaimoaan sai minut vihaamaan henkilöä. 
Greta taas herätti sääliä ja surua, asuessaan yksikseen monta vuotta, koko ajan odottaen. Hänellä on myös muita murheita elämässään. Kirjassa oli myös monia muita henkilöitä, joista en nyt ala kirjoittamaan erikseen.  

Kirjassa oli joitakin todella sekavia kohtia, joissa meinasin tippua kärryiltä. Ehkä, jos alkaisin lukea kirjaa uudestaan nyt, ymmärtäisin nekin kohdat. Kirjan loppuratkaisu oli myös aika omanlaisensa, ei yhtään sellainen,mitä olin odottanut.

Ehkä eniten kirjassa pidin kohdista, joissa kuvailu oli niin hyvää, että pystyin tuntemaan meren suolaisen tuoksun, tuntemaan Gretan surun ja tuntemaan sen, miltä Gretasta tuntui kun hän ensimmäistä kertaa tapasi kapteenin. 

Suosittelen tätä kirjaa teille, jotka halutte sukeltaa 1700-luvun maailmaan, jossa naimakaupat ja kotiapulaiset ovat arkipäivää. Samalla sukellatte Kapteenin maailmaan, jossa meri ja laivat valtaavat aina vain enemmän ja enemmän tilaa ja aikaa ja Gretan onnettomaan kaipauksen ja surun peittämään elämään. Omasta mielestäni kirja on ihan ok ja ihan mielenkiintoinen lukukokemus ja jälleen ehkä hiukan erilainen, kuin mitä yleensä luen😊Toki tarinassa olisi myös parannettavan varaa, mutta tykkäsin siitä myös tällaisena.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Vieraat (Helmi Kekkonen 2016)

"On kaunis loppukesän päivä, taivas on sininen ja kantaa heleänvärisiä kuumailmapalloja, mies on lähtenyt ostamaan ruusuja, nainen pukeutuu valkoiseen mekkoon. Kaikki on valmista vieraiden tulla, viini on kylmää, pöytä on katettu.
Hetket kuluvat, ja tahoillaan illalliselle osallistuvat vieraat valmistautuvat juhliin tietämättä, että juuri tämä päivä ja juuri nämä illalliset sattuvat olemaan sellaiset, joiden jälkeen kaikki on toisin."

Nuori Aleksis kirja numero 2. 😊
Tämänkään kirjan lukemisessa ei kauaa mennyt. Olen hämmentynyt siitä, miten hyviä kirjoja Suomessa on oikeasti viime vuonna kirjoitettu. En ole yleensä lukenut kauhean paljoa kotimaisia kirjoja, mutta näköjään kannattaisi.

Vieraat esittelee ensimmäisessä luvussa joukon ihmisiä, jotka on kutsuttu illalliselle. Seuraavissa luvuissa pureudutaan aina yhteen henkilöön tarkemmin ja kerrotaan hänen elämästään ja taustoistaan.
Ihmissuhteet ovat keskeinen osa kerrontaa ja varsinkin vanhemman ja lapsen suhde nousee monessa kohtaa esiin.
Jokaisella henkilöllä on elämässä omanlaiset ilot ja surut, ja minusta oli mielenkiintoista tutustua alussa niin pinnallisesti kuvattuihin henkilöihin paremmin. Jokainen henkilö on tullut jollain tapaa elämänsä käännekohtaan illalliselle saapuessaan.

Mielestäni kirja on erittäin viihdyttävää lukemista. Se sai ajattelemaan omia ihmissuhteita, elämän rajallisuutta, ja sitä, miten omat valinnat vaikuttavat omassa elämässä. Se sai myös ajattelemaan, miten jokaisen ihmisen tarina on niin erilainen ja miten jokainen valinta vaikuttaa moneen asiaan. Kaikki kirjassa esitellyt henkilöt ovat hyvin erilaisia, mikä tekee lukemisesta mielenkiintoista. Heillä kaikilla on omat salaisuutensa, omat toiveensa ja omat virheensä, omat elämänsä. Ja samalla nämä kaikki niin erilaiset henkilöt ovat kuitenkin kohdanneet toisensa.

Kirja yllätti. Alussa se vaikutti hiukan sekavalta, koska en tiennyt mitä on tulossa, ja tajusin vasta toisen luvun puolivälissä, että ahaaaa, tässä kerrotaan yhdestä henkilöstä, joka oli illallisella. Sen jälkeen jatkoinkin lukemista innoissani, koska halusin kuulla myös muiden henkilöiden tarinat.
Loppuratkaisu kokosi koko kirjan yhteen taidokkaalla tavalla ja sai suun loksahtamaan auki, kun tajusi, mistä on kyse koko kirjassa ja miten kaikki lopulta liittyi toisiinsa.

Mielestäni juuri nämä asiat tekivät kirjasta mielenkiintoisen ja hyvän: tarina on koottu taitavasti yhteen, kirja käsittelee kaikkia koskettavaa aihetta eli ihmissuhteita ja henkilöt ovat tarpeeksi monipuolisia. Suuri osa kirjan henkilöistä on jo keski-ikäisiä ja se voisi olla asia, minkä takia nuori lukija voisi ajatella, että tuo ei ole minun kirjani. Minä kuitenkin pidin kirjasta, vaikka henkilöt eivät olekkaan omaa ikäluokkaa. Suosittelen kirjaa teille, joiden mielestä kuvaus kirjasta kuulosti kiinnostavalta😊

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Hiljaisuus (Laila Hirvisaari 2016)

Tästä alkaa minun Nuori Aleksis projektini 2017!!😊
Oikeasti projekti alkoi jo aikaisemmin, mutta on ollut niin kiire koulun kanssa, että ehdin aloittaa lukemisen vasta nyt.

Eli siis Nuori Aleksis raatilaiset lukevat 169 (?) kirjan listalta mieleisiään kirjoja ja valitsevat niistä 4 parasta.(Kirjat ovat viime vuonna ilmestyneitä, kotimaisia kirjoja) Lukuaikaa on elokuun loppuun.

Sitten tästä kirjasta!
Lainasin tämän eilen heti kun pääsin viimeisestä kokeesta ja eilenhän se tuli jo luettuakin kokonaan!
Yleensä minulla menee yhden kirjan kanssa kauemmin, kuin yksi ilta ja se kertookin tästä kirjasta aika paljon.

Hiljaisuus kertoo pienestä tytöstä, Ingasta, joka asuu metsien ympäröimässä talossa isovanhempiensa kanssa. Hänen vanhenpansa ovat kuolleet sodassa.
Inga on surullinen tyttö. Häntä kiusataan koulussa, hänellä ei ole ystäviä, ja myös opettaja kohtelee häntä huonosti. Se johtuu siitä, että Inga ei puhu. Vuosia sitten sattuneet kamalat asiat saivat hänet lopettamaan puhumisen kokonaan. Inga kuitenkin on innokas oppimaan ja kommunikoi muiden kanssa kirjoittamalla. Kesäloman alkaessa Ingasta tuntuu surullisemmalta kuin koskaan ja hän on yksinäisempi kuin koskaan, kunnes saa uuden ystävän, joka pitää hänestä juuri sellaisena, kuin hän on, ja auttaa häntä kohtaamaan menneisyyden tuskan.

Tästä kirjasta en voi sanoa muuta, kuin että rakastan sitä! Tekstiä oli helppoa lukea ja en edes muista milloin olisin aidosti vain halunnut kuulla miten tarina päättyy niin paljon kuin nyt.
Henkilöihin ehti kiintyä kirjan aikana, ja varsinkin pieni, surullinen Inga sai kirjan aikana kyyneleet useaan kertaan silmiin! Kirja on ainakin alkuun todella surullinen, mutta samalla niin koskettava.
Henkilöiden välinen rakkaus lämmittää lukijan sydäntä. Isovanhempien ja Ingan välinen rakkaus ja erityisesti Ingan ja hänen uuden ystävänsä Joelin  kaunis ystävyys olivat yksiä parhaita asioita kirjassa.

En ole ennen lukenut Hirvisaaren kirjoja, mutta aion ehdottomasti lukea jatkossa! Hiljaisuus on aivan uskomattoman upea kirja ystävyydestä, rakkaudesta, selviytymisestä, sodasta ja menneisyydestä!
Rakastan myös kirjan tapahtumapaikkaa, joka on rauhallinen pieni 1940-luvun kylä.

Suosittelen erittäin lämpimästi lukemaan tämän!💖Tästä taisi tulla minun uusi kotimainen suosikkini!


keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Raamatullinen vuosi (A.J.Jacobs 2007)

Tämä on toinen kirja, jonka luin kouluun. Alkuun ajattelin, että ei tule mitään, melkein 500 sivuinen kirja, jonka nimi on Raamatullinen vuosi ja jolle minulla on korkeintaan muutama viikko lukemisaikaa. Tämä oli siis ennen kuin näin kirjan. Ennakkoluuloisuus ei siis kannata.

Kun kävin lainaamassa kirjan kirjastosta, minulle valkeni, että se kertoo miehestä, joka aikoo perehtyä Raamatun oppeihin ja elää niiden mukaisesti vuoden ajan.
Tässä vaiheessa mielenkiintoni heräsi ihan oikeasti, ja päätin että vaikka aikataulu on tiukka, ehdin lukea kirjan. Kyllä kannatti.

Kirjassa on ihan hurjan paljon samoja asioita, kuin mitä olemme uskonnon tunneilla käyneet, joten ne kertautuivat hyvin kirjaa lukiessa. Esimerkkinä voisin mainita juutalaisuuden juhlat, kosherin ja ylipäätään monenlaiset riitit ja rituaalit, jotka liittyvät juutalaisuuteen. (Ja myös kristinuskoon)

Raamatussa on paljon erittäin outoja käskyjä. Minulle jäivät päällimäiseksi mieleen Raamatullisesta vuodesta esimerkiksi se, miten Jacobs rakensi lehtimajan olohuoneeseensa, muistellakseen vanhoja aikoja ja asui siellä. Lisäksi hän tutki hedelmäpuiden ikiä, koska Raamatussa sanotaan, että alle viiden vuoden ikäisen puun hedelmiä ei saa syödä. Hän ei myöskään aja partaansa vuoteen, pukeutuu valkoisiin vaatteisiin ja kiinnittää niihin tupsuja. Myöskään sekakuiduista tehtyjä vaatteita ei saa käyttää. Hän kutsuu itselleen asiantuntian tarkistamaan omia vaatteitaan.

Kirja ei todellakaan ollut tylsä. Oli erittäin mielenkiintoista seurata Jacobsin matkaa. Hän muuttui niin paljon vuoden aikana. Alussa esimerkiksi rukoileminen tuotti hänelle ongelmia, mutta loppujen lopuksi siitä kehittyi hänelle ihan luonnollinen tapa. Tottakai on mahdotonta seurata niin monia sääntöjä yhtä aikaa, mutta Jacobs suhtautui projektiinsa vakavasti ja kehitystäkin tulee vuoden aikana hurjasti. Jacobs keskittyi paljon esimerkiksi valehtelun lopettamiseen, ja loppuvuonna se sujui jo helpommin.

Minusta on uskomatonta miten paljon Jacobs panosti projektiinsa ja miten paljon hän näki vaivaa sen eteen. Hän teki monia matkoja projektinsa takia, esimerkiksi Jerusalemiin, levottomuuksista huolimatta.  Hänellä oli myös paljon ihmisiä ympärillään, joilta hän kysyi neuvoa yrittäessään noudattaa Raamattua kirjaimellisesti. Hän luki Raamattua useaan otteeseen ja tutustui erilaisiin versioihin, sekä Raamatun tulkinta oppaisiin. Projektiin kului varmasti myös paljon rahaa matkojen ja muiden takia.

Tärkeä piirre kirjassa on myös huumori ja Jacobs osaa kirjoittaa erittäin mielenkiintoisesti ja käyttää hienosti huumoria kirjoituksessaan.

Vielä yksi asia, jonka haluasin kirjasta mainita on, että se saa ihan huomaamattakin ajattelemaan eettisiä asioita. Jacobsin vaimo saa raamatullisen vuoden aikana kaksoset ja Jacobs pohtii esimerkiksi keinohedelmöitystä raamatullisen tietämyksensä valossa ja samoin myös aborttia ja poikien ympärileikkausta.

Mielestäni Raamatullinen vuosi on hyvä kokonaisuus ja se saa pohtimaan omia mielipiteitä, omaa uskoa, omaa käyttäytymistä ja monia muita uskontoon liittyviä asioita. Se tuo raamattuun uusia näkökulmia ja saa miettimään suuria käskyjä ja pieniä käskyjä ja käskyihin liittyviä ristiriitoja.

Suosittelen kirjaa teille, jotka haluatte lukea mielenkiintoisia teoksia, koska sellainen tämä ehdottomasti minun mielestäni on. Nimen perusteella kirja saattaa alkuun kuulostaa tylsältä ja vaikka itsekin alussa ajattelin niin, luin kirjan loppujen lopuksi muutamassa päivässä.