Tämä nyt kuitenkin tosiaan on toinen kirja ja kuuntelin sen Storytelin kautta. Otettiin kahden viikon kokeilujakso käyttöön tätä varten ja voin sanoa, että en tiedä miksei olla otettu aikaisemmin. Löysin hyvin kirjoja ja äänikirjoja ja kuunteleminen oli helppoa. Ei tarvitse miettiä, mihin kohtaan on viimeksi jäänyt ja kuunteleminen onnistuu missä vain! Tykkään :)
Sitten vihdoin kirjasta. Tästä lähtien loppu kesän kirjat tulevat siis olemaan kotimaisia ja julkaistu vuonna 2017 niinkuin tämäkin.
Kirja on siis dekkari, vaikkei sitä heti olisi sellaiseksi uskonut. Erityistä tässä dekkarissa on se, että siinä ei esiinny yhtäkään poliisia, tutkijaa tai muuta sellaista. Sormenjälkiä ei etsitä.
Kerrotaan vain erilaisista ihmisistä. Soittavasta Neuvostoliitosta paenneesta äidistä, yksinhuoltajasta ja martoissa toimivasta vanhasta naisesta, muutamasta pikkutytöstä ja paikkaansa etsivästä teinopojasta *lista jatkuu...* Se teki mielestäni tästä joukosta erottuvan ja mielenkiintoisen. Henkilöt ovat hyvin inhimillisiä ja tavallisia, mistä pidin myös. Kaikkia eri ikäluokkia löytyi. Vaikka alkuun tuntui, että henkilöitä esiteltiin hirveä määrä, niin kaikki kuitenkin punoutuivat hyvin yhteen tarinaan. Vaikka kirja ei ehkä jännityksellisesti ollut mitenkään paras tai mieleenpainuvin dekkari niin pidin sitä silti viihdyttävänä lukemisena juuri henkilöiden ja erilaisuuden takia. Dekkareita paljon lukeneen mielestä rikoksen tekijä on varmasti helposti pääteltävissä, itse en sitä ihan heti tajunnut.
Voin kyllä suositella! Pidin kirjan kielestä ja lukijasta joka on Leena Rapola. Lisäksi kirja oli aika nopea kuunnella: 8 tuntia ja 7 minuuttia.
Hyvää kirjakesää kaikille!
