lauantai 6. helmikuuta 2016

Ennen kuin kuolen (Jenny Downham 2007)

"16- vuotias Tessa sairastaa parantumatonta leukemiaa. Loputtomien sairaalakäyntien keskellä hän ei suostu jäämään sängynpohjalle vaan tekee listan asioista, jotka tahtoo vielä kokea. 
Ylisuojelevan isä kauhuksi hän aikoo menettää neitsyytensä, rikkoa lakia- ja saattaa eronneet vanhempansa takaisin yhteen. 
Kun kuvioihin ilmestyy naapurinpoika Adam, Tessa pääsee vihille siitä mitä hän on tähän asti nähnyt vain elokuvissa. Vaikka sairaus syö päivä päivältä Tessan voimia, viime kuukausinaan hän tuntee olevansa enemmän elossa kuin koskaan."

"Minun tulee ikävä jäätä.
Ja sohvaa.
Ja olohuonetta.
Ja sitä miten Cal rakastaa taikatemppuja.
Ja valkoisia asioita- maitoa, lunta, joutsenia."

Tästä kirjasta tulee väkisinkin mieleen Tähtiin kirjoitettu virhe. Kuitenkin niissä on paljon eroja, joten tätäkin kirjaa oli mielenkiintoista lukea. Eroja löydän erityisesti henkilöistä. 
Tessa on niin rohkea ja aika hurja pähenkilö. En usko että monikaan ihminen olisi noin sujut sen kanssa että elämää on enää muutama kuukausi jäljellä. Onhan Tessalla tietysti myös murtumisen aikansa, mutta niitä on aika vähän. Tessa nauttii viimeisistä kuukausistaan täysillä ja toteuttaa hurjaa listaansa.
Kirjan alku vaikutti todella hurjalta, mutta rauhoittui hiukan loppua kohden Tessan sairauden edetessä. Myös sitä mietin, että Tessalla olisi voinut olla joku mielipide siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Hän puhui kummittelevansa perheelleen, mutta uskoiko hän siihen todella?

Luin tämän lukudiplomia varten ja olen tyytyväinen että valitsin sen. Tottakai tällaiset kirjat ovat super surullisia, mutta ne saavat ajattelemaan että on onnekas että saa elää ilman suurempia rajoitteita:saa mennä ulos kun huvittaa, käydä koulua ja syödä jäätelöä.

Pidin tästä kirjasta, mutta jos pitäisi valita lukeeko Tähtiin kirjoitetun virheen vai tämän valitsisin kuitenkin Tähtiin kirjoitetun. En tiedä miksi. Pidin tämän kirjan henkilöistä ja he ovat hyvin persoonallisia, mutta samoin on Tähtiin kirjoitetussa virheessä. Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä, surullinen ja siihen liittyy tärkeä sanoma elämästä.

Suosittelen tätä kirjaa sinulle, joka et pelkää surullisia kirjoja.   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti