keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Kirjoja, kirjoja, kirjoja :)

Hyvää alkanutta syksyä kaikille! Päätin tehdä näistä loppukesän ja alkusyksyn kirjoista yhden pidemmän postauksen. Helmet lukuhaaste on pahasti puolitiessä, mutta vielä elättelen toiveita, että saisin sen jotenkin haalittua kasaan :) Tässä siis kirjoista:

Nainen ikkunassa (A.J.Finn)

"Piinaavaa jännitystä huokuva mestarillinen trilleri naisesta, joka näki jotain mitä hänen ei olisi pitänyt.

Avoimia paikkoja kammoava Anna ei pysty poistumaan kodistaan New Yorkin Harlemissa, minkä vuoksi hän viettää päivänsä neljän seinän sisällä vakoillen naapureidensa elämää. Kun taloon muuttaa salaperäinen Russellien perhe, alkaa Anna seurata heitä lähes pakkomielteisesti. 

Eräänä iltana Anna näkee ikkunasta, kun joku puukottaa perheen äidin Janen. Anna on tapahtumien ainoa silminnäkijä, ja asiat alkavat saada merkillisiä käänteitä. Pian Anna ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä kuviteltua."


Nainen ikkunassa menee Helmet-lukuhaasteen mielenterveys-kohtaan. Aluksi oli jotenkin vaikea päästä tähän kirjaan sisään, sekä kirjan tyylin, että lukijan takia. Olen kuitenkin tottunut lukijaan (Krista Putkonen-Örn) ja kuunnellut häneltä myös kolme muuta kirjaa :) Onneksi pääsin kirjaan sisään! Nautin siitä loppujen lopuksi todella paljon.

Tästä kirjasta tuli väkisin mieleen viime vuonna lukemani Nainen junassa trilleri, jonka päähenkilö muistuttaa mielestäni paljon Annaa. Kumpikin on epäluotettava kertoja ja lukija joutuu miettimään, mikä on totta ja mikä ei ja se tuo lukemiseen erilaista jännitystä. Samanlaista heissä oli myös alkoholiongelmat ja ympärillä olevien ihmisten tarkkailu.

Kirjassa isona aiheena ovat juuri mielenterveyden ongelmat ja yksinäisyys. Mielestäni mielenterveyttä käsiteltiin kirjassa hyvin ja kirjaan on valittu ehkä hieman vähemmän kirjallisuudessa mukana ollut julkisten paikkojen kammo, joka on viety kirjassa äärimmilleen.

En tiedä miksi kirjan loppu ei hätkähdyttänyt minua sen enempää, koska se on oikeasti todella hyvin tehty ja pystyn kuvittelemaan, että moni on lopussa yllättynyt :) Ehkä olen kuunnellut ja lukenut tänä vuonna niin paljon psykologiasia trillereitä, etten enää hätkähdä yhtä vähästä, kuin ehkä viime vuonna.

Kaikenkaikkiaan nautin kirjan kuuntelemisesta ja voisin sitä suositellakkin!




Teemestarin kirja (Emmi Itäranta)

"Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin - ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkun muun - läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. 
Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo - ja edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katse kiinnittyy väistämättä teemestarin taloon"


Emmi Itärannan Teemestarin kirja menee Helmet lukuhaasteen ilmastonmuutos kohtaan.
Kirja oli aika samanlainen kuin oletinkin. Siinä oli hienosti rakennettu tulevaisuuden vaihtoehtoinen yhteiskunta, jossa ihmiskunnan virheiden takia vesi on loppumassa maailmasta. Tapahtumat kerrotaan nuoren Norian näkökulmasta mielenkiintoisesti. Erityisesti pidin kirjan uuden maailman elämän kuvailusta ja siitä, miten kirjan henkilöt pohtivat "entismaailmaa". Vettä kuvailtiin kirjassa kauniisti ja myös tarinan teeseremoniat olivat mielenkiintoista luettavaa.

Kirjan henkilöt ovat mielenkiintoisia ja kuvailu on omalaatuista ja kaunista. En yhtään ihmettele, että kirja on saavuttanut paljon suosiota. Jos tällekkin pitäisi mainita joku hiukan samanlainen mielenkiintoinen kirja, mainitsisin Johanna Sinisalon Enkelten verta. Juonessa ei sinänsä ole paljoa yhtymäkohtia, mutta molemmat ovat suomalaiskirjailijoiden dystopioita ja pidin molemmista :)

Voisin suositella tätäkin kotimaiseksi lukemiseksi!



Lempi (Minna Rytisalo)

"Kuka on Lempi? Mitä on Lempi? Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien on uskallettava lähteä, tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi." 

Lisää kotimaista kirjallisuutta! Lempi kertoo siis lapin sodan ajasta ja se on kolmen ihmisen kuvaus samasta Lempi nimisestä naisesta. Ensimmäinen kuvaus on Viljamin, joka on Lempin rintamalta palaava mies. Toinen kuvaus on perheen aputytön, joka on ollut Lempin ja lasten kanssa kotona sota-ajan. Kolmas näkökulma on Lempin siskon, joka lähti saksalaissotilaan matkaan.
Tykkäsin ehkä eniten tuosta kolmannesta näkökulmasta, koska vaikka on tullut luettua melko paljon sota-aiheista kirjallisuutta, niin en ole ennen tähän nökökulmaan törmännyt. Varmasti siitä on kirjoitettu muutakin, mutta ei ole vaan tullut vastaan.

Kirjassa käytiin läpi ihan mieletön määrä vahvoja tunteita. Surun, kateuden, epätoivon, inhon ja mustasukkaisuuden pystyy tuntemaan myös lukija (tai kuuntelija). Kirjan kieli on kaunista ja kirja on hyvin kirjoitettu. Sota-aika on kirjassa tavallaan taustalla, enemmän käsitellään esimerkiksi naisen asemaa. Tämä kirja menee minulla  haasteessa todennäköisesti kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus kohtaan.



Minä näen sinut (Clare Mackintosh)


"Työmatka julkisilla on arkinen tapahtuma, jolle et uhraa juurikaan ajatuksia. Mutta entä jos läsnä onkin joku, joka näkee sinut ja pitää kirjaa liikkeistäsi? Joku, joka tietää yhtä hyvin kuin sinä itse, mistä ja milloin tulet, minne ja milloin menet...

Zoe Walker, lontoolainen kahden nuoren äiti, löytää lähijunassa lehteä lukiessaan järkytyksekseen oman kuvansa seuralaispalvelujen mainosten joukosta. Hänen perheensä väittää, että kuvan nainen vain muistuttaa häntä. Sitten Zoe löytää vanhemmasta lehdestä samalta paikalta toisen kuvan - ja pian nainen joutuu rikoksen uhriksi. Onko Zoe itsekkin vaarassa? Zoe yrittää epätoivoisesti selvittää, voiko hän luottaa vaistoihinsa vai kuvitteleeko hän kaiken."

Clare Mackintoshin Minä näen sinut oli karmivaa luettavaa, koska kävin juuri kesällä Lontoossa, tapahtumapaikat olivat siksi tuttuja. Kirjan kieli oli selkeää ja kirja oli siksi melko nopeaa luettavaa. Täytyy sanoa, että vaikka miten yritin arvata, kuka kirjan "pääpahis" on, en siinä onnistunut :D Mielestäni kirjan henkilöt olivat aika mielenkiintoisia. Aluksi oli hieman hankalaa pysyä kärryillä kuka milloinkin oli äänessä, mutta kun oppi tunnistamaan päähenkilöt, oli helppoa pysyä juonessa kärryillä. Mielestäni tässäkin kirjassa oli paljon hyvä psykologisen trillerin aineksia ja sitä on paljon kehuttu! Varmasti luen Mackintoshilta myös muuta jossakin vaiheessa. Tähän tartuin siis äitini suosituksesta ja minulla tämä menee lukuhaasteen kirjassa liikutaan metrolla kohtaan.




Yhteenveto :)
Postauksen kirjoittamisessa kesti oma aikansa ja olen ehtinyt lukea ja kuunnella jo näiden jälkeenkin kolme kirjaa. Kirjoittelen niistä, kunhan ehdin. Nämä kirjat olivat kaikki sellaisia, joita voisin suositella. Seuraavissa postauksissa tulee olemaan myös kirjoja, joista en niin paljon pitänyt :D
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Harry Potter ja kirottu lapsi (J.K.Rowling, John Tiffany, Jack Thorne 2016)


"Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista."


Tämä teos on ollut lukulistalla ilmestymisestään asti ja kuten jotkut varmaankin muistavat, aloitin sen pari vuotta sitten järjestetyssä lukumaratonissa jo kertaalleen. En tiedä miksi en silloin saanut aikaiseksi lukea kirjaa loppuun. Nyt oli kuitenkin sen vuoro.

Olen kuullut tästä kirjasta paljon sekä kehuja, että haukkuja. Haukkuja olen kuullut esimerkiksi siitä, että kirja on kirjoitettu näytelmämuodossa. Lisäksi kaikki eivät ole pitäneet ylipäätään siitä, että sarjaa jatkettiin ja myöskään kaikki juonenkäänteet eivät ole uponneet lukijoihin. Mielestäni kirjan näytelmämuotoisuus oli enemmänkin hyöty, kuin haitta, koska aikaisemmat kirjat lukeneena ja elokuvat katsoneena esimerkiksi miljöö ja henkilöt olivat helppoja palauttaa mieleen, eikä ylimääräistä kuvailua siksi tarvittu. Näytelmä oli hurjan nopeaa luettavaa. Oli myöskin hauska tietää, mitä henkilöiden elämässä on tapahtunut viimeisen kirjan loppumisen jälkeen. Myönnettäköön kuitekin, että jotkut juonenkäänteet olivat hieman vaikeita sulateltavia. Pääsin kuitenkin asiasta nopeasti yli ja loppujen lopuksi nautin näytelmän lukemisesta todella paljon ja fantasiamaailmaan oli helppo uppoutua vuosien tauon jälkeen. Elokuva pyöri päässäni luonnollisesti koko lukemisen ajan.

S.32
"Albus kävelee ripeästi näyttämön etuosaan. 
Lajitteluhattu
  Albus Potter.

Se panee hattunsa Albuksen päähän - ja nyt siltä tuntuu menevän enemmän aikaa - melkein kuin sekin olisi hämillään. 

LUIHUINEN!

Syntyy hiljaisuus.
Täysi, syvä hiljaisuus.
Sellainen joka asettuu tukevasti, kiertyy hieman ja vahingoittaa.

Polly Chapman
Luihuinen?

Graig Bowker Junior
Ohhoh! Potter? Luihuisessa."


Juoni oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen, mikä on aika hyvä saavutus ottaen huomioon miten suuresti ihailen seitsemää ensimmäistä kirjaa. Erityinen suosikkini on Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, joka on sarjan päätösosa. Harva kirja on kirjoitettu noin hyvin ja mielestäni on uskomatonta miten Rowling pystyi sitomaan kaikki edelliset kirjat viimeisessä noin hyvin yhteen. Myös tämä näytelmä oli sidottu hyvin edellisiin kirjoihin.

Pelkäsin kirjaa aloittaessani, että henkilöt tuntuisivat erilaisilta, kuin edellisissä kirjoissa, mutta pian huomasin, että niin ei ole. Oli ihanaa palata vanhojen tuttujen luo. Muutaman henkilön läsnäoloa kirjassa jäin kaipaamaan, mutta muuten olin hyvin tyytyväinen.

Olisi ihan järjettömän siistiä päästä Lontooseen katsomaan tätä näytelmänä! Voin lämpimästi suositella lukemaan! Ylipäätään Pottereiden kohdalla olen sitä mieltä, että jos on nähnyt elokuvat, mutta ei lukenut kirjoja, ei tiedä vielä paljon mitään koko tästä lumoavasta maailmasta! <3


tiistai 6. elokuuta 2019

Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita (Henriikka Rönkkönen 2018)

"Mielikuvituspoikaystävä kertoo kaiken, mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä sekä paljon sellaista, mitä et olisi välttämättä halunnut tietää. Henriikka Rönkkösen tarina etenee säädöstä toiseen ja sydänsurusta uuteen ihastumiseen. Matkalla tavataan nännikarvamies, steriili mies ja pienimunainen mies ja pohditaan sinkkuelämän peruskysymyksiä: Mitä iloa dildosta voi olla? Miksi flippaaminen on suomen kielen tärkein sana? Minkälaisia ovat seurustelevien neuvot sinkuille? Miksi ei koskaan saa stalkata?
Hervottoman ronski opus karistaa sinkkuelämästä glitterin ja muistuttaa, että jokaisella sinkkunaisella pitäisi olla oma mielikuvituspoikaystävä."

Löysin tämän kirjan aurinkorannikon hotellista sellaisesta kirjanvaihtohyllystä. Jätin oman kirjani sinne ja otin tämän tilalle. Täytyy sanoa, että aivan loistava keksintö, niin ei tarvitse ottaa kymmentä kirjaa reissuun mukaan<3

Olen miettinyt tämän kirjan lukemista aikaisemminkin ja nyt siihen tarjoutui loistava tilaisuus, varsinkin, koska se menee mukavasti mukaan Helmetin lukuhaasteeseen. Tätä on moni kehunut.

Sivulta 180:
"Arvet eivät poistu koskaan ja hyvä niin, sillä niistä jää merkki, että tästä on jo kerran mennyt kieroon ja ensi kerralla tunnistaa kieroutumisen merkit aikaisemmin. Kun kipu helpottaa, niin on jo helpompi kävellä suorassa. Ja paskakin vihdoin lentää normaalisti. Se paska, joka on ollut suolen mutkan takana jumissa. Kunnon köntsä. Sitä kannattaakin odottaa. Tuntuu nimittäin aika hyvältä puskea vanha viisikiloinen homeinen ulostepatukka vessanpönttöön. Siltä tuntuu eteenpäin meneminen ja vanhojen asioiden jättäminen taakse." 

Täytyy sanoa, että kuten kirjan takakannesta selviää, kirja on todella hervoton ja ronski, mutta mielestäni hyvällä tavalla ja kirja on varmasti kohuttu juuri suoruutensa takia. Siinä esitetään asiat kaunistelematta ja monipuolisia vertauksia käyttäen juuri niinkuin ne ovat. Esimerkiksi sydänsurua käsittelevä kappale oli mielestäni erityisen hyvä ja koska melkein jokainen joutuu tällaisia asioita väistämättä kokemaan, on niihin hyvä saada vertaistukea joltain, joka todella osaa sanoittaa asiat oikein. Toisaalta vaikka osassa luvuista koin vahvoja samaistumisen tunteita, osa luvuista oli täysin päinvastaisia, enkä olisi välttämättä halunnut tietää kaikkea, mitä kirja yksityiskohtaisesti kuvaili :)
Päähenkilön elämä vaikuttaa tavallaan myös hyvin ankealta sydänsurujen ja sukupuolitautien kierteeltä. Kirjassa käytettiin paljon sanoja, joista tuli erittäin likaisia mielikuvia, mutta jotka samalla naurattivat, koska en ole ikinä missään muussa kirjassa törmännyt vastaavanlaiseen kuvailuun ja kerrontaan. Harvoin nauran lukiessani, mutta tätä kirjaa lukiessa tilanne oli täysin toinen, ja siksi voin sanoa sen olleen ihan hyvä lukukokemus :)





maanantai 29. heinäkuuta 2019

Puolen vuoden lukemiset ja paluu blogiin!!

Hola amigos! :)
Puolet kirjavuodesta on päässyt vierähtämään ilman, että blogiin on tullut yhtäkään tekstiä. Tämä on ollut ihan tietoinen valinta yo-kokeiden ja muun hässäkän takia. Nyt olen kuitenkin taas täällä innokkaampana kuin koskaan! Olen ennättänyt tänä vuonna lukea 15 mahtavaa kirjaa, joista kerron nyt tässä superpitkässä postauksessa! Tämän jälkeen alkaa tutuun tapaan tulla jokaisesta kirjasta oma postaus!
Olen myös tänä vuonna suorittanut Helmetin lukuhaastetta, josta teen vuoden lopuksi vielä oman postauksen :) Tähän mennessä kirjoja on ollut helppo valita haasteeseen sopivaksi :)

1. Viha jonka kylvät (Angie Thomas)
Viha jonka kylvät oli mahtava aloitus kirjavuodelle ja sitä ei turhaan ole kehuttu. Kirjan päähenkilö Star elää hyvin erilaista elämää ja hyvin erilaisella alueella, kuin me täällä Suomessa.

Kirjassa kerrotaan siitä, kuinka Star menettää ystävänsä poliisin ampuessa hänet ilman mitään syytä kadulla. Se kertoo erottelusta tummaihoisten ja vaaleaihoisten välillä Starin kotikulmilla. Se kertoo ennen kaikkea rohkeudesta tehdä muutos ja pitää puoliaan. Kirja kertoo tämän kaiken nimenomaan nuorten näkökulmasta.

Kirja kertoo pelosta ja siitä, millaista on elää asian kanssa, johon et voi vaikuttaa mitenkään. Kukaan ei voi vaikuttaa siihen, missä syntyy, kenen lapsena ja minkä värinen oma iho on. Rasismi on edelleen myös Suomessa iso ongelma, ja siksi tämä onkin tärkeä teos jokaisen luettavaksi, oli sitten aikuinen tai nuori. Suosittelen!

2.  Uinu uinu lemmikkini (Stephen King)
Vuoden ensimmäinen äänikirja BookBeatista. Muistan, että kesti hetki totutella lukijan ääneen, mutta loppujen lopuksi se oli täydellinen juuri tälle kirjalle. Kuuntelin Kingiltä aikaisemmin Tervetuloa Joylandiin, jota on sanottu erittäin epä-Kingimäiseksi kirjaksi. Tätä taas on sanottu Kingin pelottavimmaksi, enkä yhtään ihmettele miksi. Pelkäsin ihan tosissani kuunnellessani iltahämärällä yksin kotona kirjan viimeistä parituntista.
Uinu uinu lemmikkini kertoo siis sen kohtaamisesta, jonka kanssa moni ihminen joutuu kamppailemaan: oman lemmikin menettäminen. Tohtori Creed vaimoineen ja lapsineen muuttaa kirjan alussa uuteen taloon maalle. Naapuri esittelee perheelle lemmikkieläinten hautausmaan keskellä metsää ja myöhemmin selviää, että hautausmaa ei ole ihan tavallinen sellainen.

Kävin katsomassa myös uuden version Uinu uinu lemmikistä elokuvateatterissa. Vanhaa versiota en ole vielä katsonut. Tykkäsin kyllä elokuvasta ja se oli ihan hyvin tehty, vaikka jotkin pienet eroavuudet kirjasta ärsyttivät. Loppuhuipennus olisi voinut olla paremmin tehty.
Tässäkin tapauksessa kirja oli ehdottomasti parempi kuin elokuva ja voin kyllä suositella, jos pidät kauhusta :)

3. Antti Tapani (Antti Tuisku, Antti Aro, Anton Vanha-Majamaa)
Antti Tapani on Antti Tuiskun elämästä ja urasta kertova teos. Pidän Antti Tuiskun musiikista, mutta en ole ikinä silti ollut mikään superfani. Äitini kuunteli kirjan ensin ja kehui sitä, joten päätin kuunnella sen itsekkin. Mielestäni se oli hyvä ja kertoi mielenkiintoisesti Tuiskun elämästä. Näin jälkikäteen mietittynä mieleen ovat jääneet erityisesti Tuiskun kirjassa avaamat vaikeudet, esimerkiksi jaksamiseen ja parisuhdeväkivaltaan liittyen ja musiikin ja musiikkivideoiden tekemiseen liittyvät asiat. Voin sanoa tykänneeni kirjasta.

4. Hyvä naapuri (Shari Lapena)
Olen tänä vuonna melko järjestelmällisesti kuunnellut BookBeatista psykologisia trillereitä, ja myös tämän asetelma vaikutti mielenkiintoiselta, joten kuuntelin sen pois.
Hyvä naapuri kertoo Annesta ja Marcosta, jotka lähtevät naapuriin viettämään iltaa, ja koska lapsenvahti peruu yllättäen tulonsa, he jättävät pienen vauvansa yksin kotiin nukkumaan. He käyvät vuorotellen kotona tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Jossain vaiheessa he kuitenkin huomaavat kauhukseen, että vauva on hävinnyt talosta. Alkaa vauvan etsintä operaatio, ja pari joutuu itse pääepäillyksi.
Kirja piti ihan hyvin otteessaan ja siinä oli yllättäviä käänteitä jonkin verran. Ihan hyvä kuuntelukokemus :)

 5. Elämän lähde (Tess Gerritsen)
Tess Gerritsen on osoittautunut takuuvarmasti hyväksi lomalukemiseksi ja niin myös tällä kertaa! Elämän lähde aiheutti kylmiä väreitä auringossa uima-altaalla. Kirja kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun ihmiset eivät pysty hyväksymään elämän rajallisuutta, vaan haluavat elää ikuisesti, ja sen kaameista seurauksista. Jälleen yksityiskohtaista kuvailua, mielenkiintoiset henkilöt ja monet erilaiset näkökulmat ja juonenkäänteet pitivät otteessaan kirjan loppumetreille asti. Tykkäsin!!


6. Auschwitzin tatuioja (Heather Morris)
Ainut BookBeat kirja, jolle olen tänä vuonna antanut 5/5 tähteä :)💓 Tykkäsin tosi paljon!! Auschwitzin tatuoija kertoo Lalesta ja Gitasta, jotka kohtaavat Auschwitzin tuhoamisleirillä ja rakastuvat. Lale joutuu leirillä todistamaan hirveitä asioita ja työskentelemään tatuoijana varmistellakseen omaa turvallisuuttaan. Kirja perustuu tositapahtumiin.
Olen lukenut paljon toiseen maailmansotaan liittyviä kirjoja, mutta tämä on ollut paras pitkään aikaan. (Ehdoton ykkönen on kuitenkin Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja)
En tiedä miksi tämä teki niin suuren vaikutuksen, mutta se kosketti.

Myös täältä voit käydä lukemassa Lalen ja Gitan tarinasta.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/afe85375-ce4a-4878-a323-2192b61d1d13


7. Valhepeli (Ruth Ware)
Kirjastosta sattumalta mukaan päätynyt trilleri. Tykkäsin myös todella paljon! Kirja kertoo neljästä tytöstä, jotka kouluaikoinaan pelasivat valhepeliä. Nyt jo varttuneet naiset kokoontuvat pitkästä aikaa yhteen, koska yksi heitä on lähettänyt viestin "tarvitsen teitä" toisille.
Henkilöt ovat todella aidon tuntuisia ja pidin heistä paljon. Myös miljöö on hurjan kiehtova. Juoni etenee sopivalla nopeudella ja jännitys pysyy yllä koko kirjan ajan. Voin suositella psykologisten trillereiden ystäville! Sen verran tykkäsin, että muitakin Ruth Waren kirjoja on odottamassa vuoroaan :)


8. Aavetyttö (Torey Hayden)
Torey Hayden on yhdysvaltalainen erityisopettaja, jonka kokemuksista kertovat kirjat ovat olleet todella suosittuja myös Suomessa. Hänenkin kirjansa ovat olleet jo pitkään lukulistallani ja Aavetyttö oli nyt ensimmäinen, johon tartuin. Se oli kammottava tositarina tytöstä, jota Hayden opetti ja joka kärsi puhumattomuudesta. Kirja oli jossain vaiheessa jopa hieman ahdistavaa luettavaa, koska on aivan käsittämätöntä miten kauheita asioita ihmiset tekevät toisilleen päivittäin, ja kaiken lisäksi myös lapsille. Kirja eteni tasaisesti ja siinä kerrottiin koko ajan Haydenin päivistä erityisopettajan työn parissa. Voin suositella tätä kirjaa, en tosin herkimmille. Haluaisin lukea muitakin kirjoja Haydenin tuotannosta.

9. Halkovaras (Liza Marklund 2010)
Hassu pikkukirja, jossa on vain vähän päälle 40 sivua. Luin sen Helmetin lukuhaasteen kohtaan, kirjassa on alle 100 sivua. Kirjassa selvitetään talvisessa kylässä tapahtunutta halkovarkautta. Tästä ei kannata kamalasti muuta kertoakkaan, ettei tule paljastaneeksi liikaa. Oloni oli puoli tuntia kestäneen lukuhetken jälkeen hämmästynyt. Kirja oli hyvä pikainen välilukeminen :)

10. Vieras talossa (Shari Lapena)
Pidin Shari Lapenan aikaisemmasta teoksesta Hyvä naapuri niin paljon, että päädyin kuuntelemaan tämänkin pois. Kirjat on lukenut sama lukija, joka sopi näihin teoksiin todella hyvin. Pakko sanoa, että pidin tästä vielä enemmän, kuin Hyvästä naapurista! Loppuratkaisu oli mielestäni täysin odottamaton ja hyvin kekseliäs, enkä olisi arvannut sitä mitenkään etukäteen! Lopussa pääsi minulta pieni riemun ja kauhun kiljaisu, joka on mielestäni juuri se merkki, mistä tunnistaa hyvän psykologisen trillerin. Tykkäsin :)

11. Vanhus ja meri (Ernest Hemingway)
Halusin lukea kesälomalla klassikoita ja tämä osui vastaan kirjastossa, joten päätin tarttua siihen. Vaikutti mukavalta ja lyhyeltä kirjalta :) Olen edelleen sitä mieltä kirjan luettuani. Juonen kulku oli melko yksinkertainen ja kirjan sai nopeasti luettua. Pidin siitä, että osa sanoista oli jätetty espanjan kielellä tekstiin, koska olen itse opiskellut espanjaa.
Kuvailu oli mielenkiintoista ja kirjan miljööt hyvin erilaiset, kuin Suomessa, joten pääsin aikamatkalle kalastajakylään kuubalaisen kalastajavanhuksen matkaan. Kirjan loputtua olin hämilläni, "höh, oliko tämä kirjan viimeinen sivu, tähänkö se loppui?" :) Kirja oli ihan  mukava valinta kesän klassikkovalinnaksi.


12. Au pair (Emma Rous)
Tämän kuuntelin BookBeatista siksi, että se on tullut vastaan monessa paikassa, ja on tuntunut olevan kovin pinnalla ilmestyttyään. En yhtään ihmettele miksi. Voin sanoa pitäneeni myös tästä jännäristä, joka hyppii kahdessa eri ajassa. Toisessa ajassa kaksoset yrittävät selvittää omia juuriaan, ja toisessa ajassa Laura niminen tyttö lähtee Au Pairiksi kartanoon pienelle pojalle. Mielästäni kirja sopi hyvin juuri kesällä kuunneltavaksi, koska kirjassa kuvataan mielestäni aika paljon kesäistä aikaa jotenkin lumoavalla tavalla. Mielestäni juoni meni juuri sopivalla temmolla eteenpäin ja kirjassa oli yllättäviä käänteitä. Osa juonenkäänteistä oli mielestäni aika kliseisiä ja sellaisia, jotka olisi mielestäni voinut esittää toisella tavalla, mutta jotka kuitenkin liittyivät juoneen olennaisesti. Kokonaisuutena tykkäsin :)

13. Lost in Suomi (Tim Walker)
Kuuntelin tämän Helmetin kohtaan kirjan nimessä on maa. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta ja nopeasti kuunneltavalta. Sain muutamat hyvät naurut kirjaa kuunnellessani. Erityisesti naurattivat suomalaisten hassut tavat, jotka esitettiin juuri oikealla tavalla kirjassa. Myös puhumiseen liittyvät väärinymmärrykset ja suomalaiset opettajainhuoneet naurattivat :) Voin suositella!

14. Veitola (Maria Veitola)
Maria Veitolan elämästä kertova Veitola on viimeisin kirja, jonka kuuntelin, vieläpä kaverin suosituksesta. Tykkäsin todella paljon siitä, että Veitola on itse lukenut kirjan. Käsiteltävät aiheet olivat mielenkiintoisia ja kirjasta sai sekä tietoa Veitolan elämästä, että hyvää pohdintaa omaan elämään. Veitola kertoo esimerkiksi työelämään liittyvistä asioista, oman elämänsä käännekohdista ja vaikeuksista ja lapsen saamisesta. Esimerkiksi ihmissuhteisiin ja kasvissyöntiin liittyvät pohdinnat jäivät mieleen. Voisin suositella tätäkin.

15. Huumeasema zoo  (Cristiane F.)
Viimeisin kirja, jonka olen tänä vuonna lukenut oli Christiane F.n Huumeasema Zoo. Se on raadollinen kuvaus huumenuorten elämästä Berliinissä. Christiane kertoo elämästään aina lapsuusvuosista siihen, kun hänkin jää heroiinikoukkuun ja lukuisista vieroitusyrityksistä. Kirja ei ehkä sovi herkimmille lukijoille, mutta mielestäni olisi silti tärkeää, että mahdollisimman moni lukisi kirjan. Se kertoo avoimesti ja rajusti siitä, miten helposti nuori jää huumekoukkuun ja miten vaikeaa vieroittautuminen on. Se kertoo valheista vanhemmille ja prostituutiosta, jolla rahat huumeisiin hankitaan. Sukelsin todella lukiessani Berliinin hämyisiin diskoihin, jossa nuoret kokeilivat huumeita ja alkoivat myöhemmin piikittää. Kauheinta on, että kirja perustuu tositapahtumiin ja keskellä kirjaa oli myös kuvakooste kirjan henkilöistä.

lauantai 12. tammikuuta 2019

Maus: Selviytyjän tarina 2 (Art Spiegelman 1992)

Käy lukemassa teksti osasta 1! Näin jälkikäteen sanottuna vaikuttava teos ja suosittelen ehdottomasti lukemaan!

Nainen junassa (Paula Hawkins 2015)

*Julkaistu melkein puoli vuotta kirjan kuuntelemisen jälkeen! Ei johdu tosin kirjasta, se on jäänyt mieleen! Lisäksi huomasin, että elokuva löytyy Netflixistä, jospa senkin saisi nyt vaikka katsottua :)

Kirjoittaminen on jäänyt koulun alkamisen myötä vähemmälle ja esimerkiksi tämä teos jäi taas pitkäksi aikaa kommentoimatta. Tähän kirjaan omassa mielessäni liittyvät marjapensaat ja polttavan kuumat kesäpäivät, sekä viimeisen kesälomayön terassin maalaus operaatio, jonka aikana koin tämän kirjan viimeiset mukansatempaavat hetket. Niitä aikoja voi kaihoten muistella nyt, kun syksyn tuulet tuivertavat ulkona.

Kuuntelin kirjan storytellistä Leena Pöystin lukemana ja nautin! Kirja ei turhaan ollut kohu ilmestyttyään.
Nainen junassa on omalla tavallaan erilainen.
Kirjan henkilöistä ei oikeastaan kestään voi sanoa pitävänsä ja he ovat kaikki aika säälittäviä tapauksia. Silti heissä oli sitä jotain. Ehkä siksi, että he olivat niin inhimillisiä ja aidon tuntuisia.

Rachel on alkoholisti nainen, jonka elämä on kurjaa, kun mies on jättänyt hänet toisen naisen takia. Nyt mies ja hänen uusi vaimonsa asuvat hänen vanhassa kotitalossaan, oman pienen lapsensa kanssa. Rachel matkustaa junalla joka päivä samaa reittiä töihin. Hänellä on tapana tarkkailla työmatkansa varrella junaradan vieressä asuvaa pariskuntaa, jotka hän on nimennyt Jessiksi ja Jasoniksi, täydellistä pariskuntaa, joiden elämä vaikuttaa aivan täydellisen onnelliselta. Eräänä päivänä Rachelille selviää, että Jess on kadonnut ja hän ei voi vain antaa asian olla. Hänen on pakko saada teitää, missä tämä nainen on, nainen joka vaikutti nin kovin onnelliselta pienessä talossaan rakkaansa kanssa. Mitä hänelle on tapahtunut?

Tämä kirja on juuri sellainen, millainen psykologisen trillerin mielestäni kuuluukin olla! Loppuratkaisu oli juuri sellainen, mitä ei olisi yhtään osannut odottaa. Henkilöt olivat aitoja, inhimillisiä ja jopa sellaisia joita oli joissakin kohdissa helppoa vihata. Rachel on epäluotettava kertoja, vainoava nainen, joka ei käy töissä vaan juo päivät pitkät. Hyvin erilainen henkilö, kuin joihin olen yleensä törmännyt. Myös muut henkilöt uivat omien virheidensä ja ongelmiensa verkossa kirjan läpi.

En saa kaikkia sanoja ulos päästäni kuvatakseni kirjaa ja lukukokemusta aivan siten, miten itse haluaisin. Kirjan kielessä ja kuvailussa ja kaikessa vain oli jotain erilaista.

Koska kirjoitan tätä tekstiä nyt aika kauan kirjan lukemisen jälkeen, pystyn sanomaan, että tästä teoksesta alkoi minun psykologinen trilleri jaksoni ja nyt niitä on takana jo kolme vaikka kiirettä on pitänyt koulun kanssa. Huomasin myös, että tästä on tehty myös elokuva! Toivottavasti minulla on joskus aikaa hankkia se käsiini ja katsoa. Voin kyllä suositella kirjaa, itse pidin siitä kovasti! :)


Takapenkki (Laura Lehtola 2017)

"Tuula Kervinen on työvoimatoimiston virkailija, joka ei paljoa vaadi. Kunhan aviomies edes joskus hellittäisi lauantairutiineistaan ja aikuistuva poika muistaisi kemikaalien vaarat. 
Aleksi on Tuulan asiakas, joka haluaa eroon työkokeilusta hotellin saunaosaston selänpesijänä. 
Elina on 17-vuotias, raskaana eikä tiedä mitä haluaa. 
Yhdessä kolmikon on selvittävä koettelemuksesta, jonka jälkeen kukaan ei ole entisellään."



"On vuorokausi kesälomani alkuun. Tänään minun piti leipoa piirakkaa ja huomenna tarjota sitä kahvihuoneessa neliviikkoisen vapauteni kunniaksi. Mutta nyt näyttää siltä, että tämä kesäloma ei ala niin kuin suunnittelin.
Minut on ilmeisesti kaapattu.
Enkä todellakaan tiedä miksi."

Takapenkki kertoo kolmesta hyvin hyvin erilaisesta ihmisestä.

s. 180
"Se yrittää olla asiallinen virkamies, muistella jonkun "asiakas on ykkönen" - koulutuksen ohjeita, mutta hätkähtää silti kun framilla onkin kakkonen. Se on sitä ikäluokkaa, jonka lapsuudessa "eri typerää" oli kirosana."

Mielestäni kirja oli ihan viihdyttävää luettavaa. Se oli osittain erittäin hauska. Pidin erityisesti kohdista, joissa oli mukana Aleksin mummo😃 Näin jälkikäteen kirjoitettuna on kuitenkin todettava, että ei kirja ollut mitenkään mileenpainuvimmasta päästä, vaikka pidinkin sen lukemisesta. Kuitenkin ihan mukava ja kevyt, mutta silti sanoman sisältämä tarina luettavaksi!

Kenenkään ei pitänyt tietää (Renée Knight 2016)

*Julkaistu järkyttävän kauan kuuntelemisen jälkeen ;)

"Entä jos kirja, jota olet lukemassa, kertookin sinusta?

Kun Catherine Ravenscroft alkaa lukea yöpöydälleen ilmestynyttä salaperäistä kirjaa, hän tajuaa pian joutuneensa keskelle painajaista. Vieras mies- niminen romaani paljastaa piinallisen yksityiskohtaisesti Catherinen elämän kammottavimman salaisuuden. Salaisuuden, jonka tiesi hänen lisäkseen yksi ainoa ihminen - ja tuo ihminen on kuollut."

Seuraava psykologinen trilleri! Ensimmäinen jonka kuuntelen BookBeatista. Jälleen Leena Pöystin lukemana!

Voisin sanoa tästä kirjasta aivan samaa kuin juuri kuuntelemastani toisesta kirjasta, Edellisestä asukkaasta. Mielestäni tämänkin kohdalla alkuasetelma oli paljon mielenkiintoisemman tuntuinen, kuin kirja sitten loppujen lopuksi olikaan.
Nautin loppukesästä niin paljon Paula Hawkinsin Nainen junassa trilleristä, että tuntuu että nämä sen jälkeen luetut eivät enää pääse samalle tasolle sen kanssa.
Jälleenkään ei pidä käsittää väärin. Tämänkin teoksen kuuntelemisesta nautin kyllä, se vain olisi voinut olla parempikin. Tässä kirjassa kyse ei ollut niinkään siitä, että se olisi ollut jotenkin ennalta arvattava. Päin vastoin, yllätyin ja kauhistuin kirjaa lukiessani suunnattomasti, kuten varmaan moni muukin, kun kirjan pääajatus yllättäen selviää. Koin vain, että kirjassa oli ehkä jotain ylimääräistä mikä ei täysin uponnut. Lisäksi minusta tuntui joissain kohdissa että kirja oli hiukan liiankin raadollinen ja vastenmielinen, mikä ei aina täysin vedonnut minuun, vaikka kuuluu myös kirjan juoneen ja luonteeseen. Juonen kehittely kesti todella kauan mikä oli osittain erittäin olennainen piirre kirjan sisällön kannalta, mutta toisaalta hieman myös ärsyttävää.

Annoin myös tälle trillerille 3/5 tähteä.

Olen hengissä! (Uuden vuoden aloitus ja viime vuoden yhteenveto)

Hyvää uutta vuotta kaikille! Olen tosiaan edelleen hengissä ja nenä kiinni kirjassa, vaikka viime päivityksen päivämäärästä voisi luulla muuta! En jaksa eikä minulla ole aikaa alkaa kirjoittaa kaikista viime vuoden lopussa lukemistani kirjoista omaa tekstiä, mutta voisin tässä yhteydessä tehdä pienen koosteen niistä ja lisäksi vuoden 2018 huipuista!!

Viime vuodelta tekstit jäivät kirjoittamatta kirjoista Takapenkki, Maus 2, Nainen junassa, Kenenkään ei pitänyt tietää, Kirurgi, Enkelten verta ja Ylpeys ja ennakkoluulo, sekä Kiira Korven elämäkerrasta Ehjäksi särkynyt ja Luonto pakastimessa kokoelmasta. Olen kirjoittanut kaikista jotakin, mutta en ole saanut tekstejä valmiiksi asti. Ehkä julkaisen osan niistä keskeneräisinä, koska suuri osa näistä kirjoista todellakin ansaitsisivat oman tekstin! Ennen kaikkea mieleen jäivät Ylpeys ja ennakkoluulo, Kirurgi, Maus, Enkelten verta ja Nainen junassa!

Niinhän siinä sitten kävi, että Helmet haaste jäi pahasti kesken ja sain vain 23/50 luettua eli en päässyt edes puoleen väliin. Luin kuitenkin enemmän kuin edellisvuonna ja tästä on hyvä taas parantaa vähän! Vuoden 2018 luetuista kirjoista hurjan moni oli todella hyvä! Joutuisin listaamaan melkein kaikki kirjat, jos haluaisin mainita parhaat ja ulkopuolelle listauksesta jäisivät vain muutamat kirjat. Esimerkiksi Gerritsenin karmivat kirjat Lapsen sydän ja Kirurgi jäivät molemmat mieleen. Nuorten kirjoista suuren vaikutuksen teki Kilpikonnan kuorella. Ensimmäistä kertaa elämässäni luin myös sarjakuvaromaanin, joka oli vaikuttava Maus. Suosittelen ehdottomasti! Klassikoista tuli luettua Kotiopettajattaren romaani ja Ylpeys ja ennakkoluulo, jotka molemmat tekivät vaikutuksen! Syksyä sävytti äänikirjojen maailma ja erityisesti trillerit joihin oli helppo uppoutua. Myös tosielämään liittyvät kirjat Katukatti Bob ja Kiira Korven elämäkerta olivat vaikuttavia ja Johanna Sinisalon Enkelten verta sai ajattelemaan ympäristöasioita taas lisää. Kesän Nuori Aleksis projektin parhaimmistoa oli Suomen sisällissodasta kertova Sandra.

Minua harmitti vuoden lopussa, kun en saanut niin paljoa luettua kuin olisin halunnut, mutta nyt tätä kirjoittaessani huomaan miten paljon vaikuttavia ja mielenkiintoisia teoksia olen ehtinyt viime vuonna lukea eikä harmita enää niin paljoa! Olen myös lukenut näköjään aika monipuolisesti kaikkea dekkareista trillereihin ja elämäkerroista klassikkoihin, nuorten kirjoista ja "hömppäkirjallisuudesta" puhumattakaan. Kiitos kuuluu Helmet-lukuhaasteelle, jonka ansiosta tartuin myös sellaisiin kirjoihin, joita en yleensä lue.

En oleta, että minulla olisi tänä vuonna yhtään enempää aikaa lukea, mutta odotan jo innolla kaikkia kirjoja, jotka tulen tänä vuonna lukemaan. Tänä vuonna toivon että ehtisin lukea joitakin klassikoita ja kirjoja, jotka ovat oleet lukulistalla jo pitkään ja toivon että saan kuunnella myös mahdollisimman paljon äänikirjoja. Vuosi ja uusi Helmet-lukuhaaste alkoivat Angie Thomasin kirjalla Viha jonka kylvät, joka oli kyllä huipputeos tärkeällä sanomalla! Suosittelen lukemaan, jos et siihen ole vielä tarttunut! Maagista ja ihanaa kirjavuotta 2019 kaikille!