perjantai 28. heinäkuuta 2017

Jääkausi (Mooses Mentula 2016)

"Jääkausi on väkevä roomaani kiusaamisesta, kilpailusta, peloista ja ystävyydestä. Yläkouluikäisen Helmin ja keski-ikäisen opettajan Juhan tiet risteävät pienellä paikkakunnalla Kainuussa. Yhteentörmäys suistaa hyvämaineisen Juhan juorujen keskipisteeseen ja Helmin uuteen vaiheeseen nuoruudessaan.
Koulukaverit pelaavat yhdessä Helmiä vastaan. Onko tuohon peliin sopeuduttava, lähdettävä mukaan ja omaksuttava sen kovat säännöt? Vaatiiko ryhmässä pärjääminen toisen kukistamista? Juha ei tiedä mihin ryhtyy ottaessaan vastuulleen oppilaan hädän."

Tämä on vasta kuudes Nuori Aleksis kirja😔

Nyt pitäisi ruveta kiireesti tsemppaamaan, että pystyisin itse olemaan tyytyväinen suoritukseen, kun lukuaika loppuu. Kesällä on kiire, mutta haluan saada ainakin 10 kirjaa luettua. Katsotaan miten onnistuu.

Sitten tästä kirjasta. Kirja on melko nopea lukuinen ja helposti seurattava, vaikka päähenkilöitä onkin kaksi. 

Kiusaaminen on usein puhuttu ja esillä oleva aihe. Suoraansanottuna odotin tältä kirjalta jotain enemmän. Pidin siitä myös tällaisena, mutta koska aiheesta on tehty paljon kirjoja ja elokuvia tuntuu, että tämä ei ole se teos, joka niistä jäisi päällimmäisenä mieleen tai herättäisi eniten tunteita. Ainakaan minun mielestäni. 
Tottakai tälläkin teoksella on puolensa. Pidin siitä, että kirjassa oli mukavasti kuvauksia luonnosta. Asia, joka kirjassa herätti minussa eniten ajatuksia on sen nimi Jääkausi. 
Nimi liittyy keskeisesti tarinaan, mutta miten, sitä en paljasta. Kirjan  henkilöt ovat kaikki melko erilaisia toisiinsa nähden ja se on myös plussaa. Kirjassa osa vuoropuheluista on murteella kirjoitettu ja se oli toisaalta kivaa vaihtelua, vaikka jossain kohdissa en pitänyt siitä. Loppu oli melko hämmentävä ja jätti mieleen paljon kysymyksiä, joita jäin pohtimaan. Olisi ollut kiva kuulla miten tarina jatkuu ja mitkä asiat päähenkilöt saivat elämässään takaisin kuntoon kaiken sotkun jälkeen. Toisaalta hiukan auki jätetty loppu saa lukian miettimään itse, mikä on mielestäni hyvä asia. 
En oikein tiedä, mitä muuta sanottavaa minulla tästä on. Kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä lukea ja oli ihan mielenkiintoinen tarina. Pisti miettimään myös miten helposti valheet ja asiat leviävät ja miten vaikea voi olla elää kun kukaan ei usko valhetta valheeksi.

Nyt on meneillään lukuprojektin seitsemäs kirja, joka on Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa😊 Koitan lukea sitä vielä tänään mahdollisimman paljon ja kirjoitan blogitekstin mahdollisimman pian!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti