Jeeeee!! Nyt saatiin eka kuvakin blogiin😁 En siis todellakaan ole mikään nykyaikainen tekniikan ihmelapsi ja jaksoin ja ehdin vasta nyt opetella, miten saan kuvan laitettua😛 Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan! Nyt tulee kuvia jatkossakin!
Sitten kirjasta. Tämä on taas yksi monista löydöistä, joita on tullut kierrätyskeskuksessa tehtyä. Eurolla tämän ostin ja muutamassa päivässä lukaisin läpi. Nyt koitan taas vähän palautella ajatuksia mieleen...
Eli tämä on tositarina anoreksiaan sairastuvasta Katarinasta. Katarina sairastui kaksi kertaa, ja hänen äitinsä päätti kertoa tyttärensä tarinan tämän kirjan muodossa. Kirja on aika hurjaa luettevaa, mutta tarinalla on onneksi onnellinen loppu.
Olen lukenut muutaman kirjan anoreksiasta aikaisemminkin, mutta ne eivät ole olleet totta. Tuntuu hurjalta ajatella, minkälaista Katarinan ja hänen perheensä elämä on ollut. Miltä mahtoi tuntua äidistä, jonka lapsi olisi halunnut kuolla? Ja miltä mahtoi tuntua tyttärestä, joka ei yli vuoteen syönyt mitään? Niihin kysymyksiin voi etsiä vastauksia tästä kertomuksesta.
Kirja herätti lukiessa paljon tunteita ja ajatuksia ja herätti siihen, miten pahasta sairaudesta on oikeasti kyse. En itse tunne ketään, jolla on anoreksia.
Lisäksi se herätti ajatuksia nykyajan kauneusihanteista. Tämä on se mihin laihuuden ihannointi pahimmassa tapauksessa johtaa. Se johtaa salailuun, oksenteluun, pakkomielteiseen käyttäytymiseen, valehteluun, syömättömyyteen, elämään sairaalassa, ihmisten säikäyttämiseen ja ahdistukseen ja laihtumiseen, mutta ei sellaiseen laihtumiseen, mitä on toivottu. Se johtaa siihen, että nuoruus kuluu sairastamiseen ja siihen, että kaikkien tarina ei ole yhtä onnellinen, kuin Katarinan.
Ehkä se mitä halusin tällä sanoa on että be your own kind of beautiful! Kaikilla on varmasti jotain, mihin ei itse ole tyytyväinen. Aika varmasti melkein kaikilla on myös sellaisia päiviä, ettei ole itsessä tyytyväinen oikein mihinkään. Mutta olen itse sitä mieltä, että ihan jokainen on hyvä sellaisena kun on. Ihan jokainen on kaunis sellaisena kuin on. Ja ihan jokaisella on myös oikeus olla tyytyväinen itseensä sen näköisenä kuin on. Älkää antako muiden sanojen masentaa itseänne liikaa.
Olen onnellinen, että Katarina parantui ja hän saa elää normaalia elämää monen vuoden sairaalaputken jälkeen. Hän pystyi sairaudestaan huolimatta saamaan myös lapsia.
Minut kirja vangitsi täysin ja siihen oli helppo keskittyä. Lisäksi tämä oli minun omalle kirjalistalleni ehdottomasti kuuluva kertomus, ja olen tyytyväinen, että sieltä kaikkien muiden kirjojen merestä nappasin tämän. Sillä perusteella voisin sitä suositella. Se herättää ajatuksia ja tunteita, ja eikö hyvän kirjan juuri niin kuulu tehdä. Ainakin minun mielestäni. En kuitenkaan ehkä suosittele, jos tiedät, että ahdistut helposti tällaisesta, koska kirja on kyllä ehdottomasti raju...
Lopuksi haluan vielä toivottaa hyvää kevättä kaikille, ja jaksamista niille, joilla on itsellä tai jollain läheisellä anoreksia<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti