Playground (Lars Kepler 2015)

"Luutnantti Jasmin Pascal-Anderson haavoittuu kuolettavasti komennolla Kosovossa. Virottuaan henkiin hän väittää tietävänsä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Vastassa on outo ja vaarallinen satamakaupunki. Kukaan ei usko Jasminia. Seuraa pakkohoitojakso, uusi elämä puolustusministeriön sihteerinä ja lapsi, jonka Jasmin nimeää Danteksi. Viisi vuotta myöhemmin Danten henki riippuu leikkauksesta, jossa hänen sydämensä on pysäytettävä. Jos satamakaupunki tosiaan on olemassa, Dante ei mitenkään selviä yksin takaisin. On vain yksi vaihtoehto. Jasminin on seurattava perässä."

Odotukseni tämän kirjan suhteen olivat aika korkealla, kun aloin lukea. Olin jo kauan odottanut kirjan lukemista ja kuullut siitä myös kehuja. Kuitenkin kun aloin lukea, minusta tuntui, että ei tule mitään. Ensimmäiset sata sivua olivat ihan väkisin lukemista. 

Päätin kuitenkin antaa kirjalle vielä toisen mahdollisuuden ja jatkaa lukemista hiukan. Nyt olen ihan tyytyväinen, että annoin.. Alun pinnallisen kuvauksen jälkeen pääsin sittenkin sisälle kirjan maailmaan.

Alussa minua inhotti erityisesti henkilöiden pinnallisuus. Heistä ei kerrottu alkuunkaan riittävästi. Minusta tuntui, että on ihan sama jos kaikki henkilöt kuolevat kirjassa, koska minulle ei ollut ehtinyt kehittyä minkäänlaista suhdetta heihin.  Kun annoin kirjalle uuden mahdollisuuden, asia parani hieman ja lukemisesta tuli sen osalta parempaa. 

Toinen mainittava asia on se, että kirjan kuvailu oli joissakin kohdissa varsin etovaa. Joissain määrin on hyvä asia, että kuvailu on uskotavaa ja pystyy "näkemään" tapahtumat mutta siinä vaiheessa kun kuvataan esimerkiksi ihmisen tappamista liian tarkasti se saattaa kääntyä myös huonoksi puoleksi. Varsinaiseksi verilöylyksi kirja sitten yltyikin. 

Kirja ei vastannut oletuksiani oikein missään määrin. Se kuulosti takakansitekstin perusteella todella mielenkiintoiselta ja olikin sellainen loppujen lopuksi. 
Alun pettymyksiin kuului myös satamakaupunki, johon ihmiset kirjassa houtuvat kuoltuaan. Kiinalainen satamakaupunki alastomilla harhailevilla ihmisillä ja roskaisilla kaduilla ei oikein tehnyt vaikutusta eikä herättänyt mielenkiintoa. Myöhemmin aloin pitää satamakaupunkia ihan mielenkiintoisena paikkana, vaikka koinkin sen melko ahdistavaksi - en sellaiseksi mihin haluaisi joutua kuoleman jälkeen siis. 

Kun päästiin kirjan playground vaiheeseen, josta kirja on saanut myös nimensä, kirja alkoi olla oikeasti mielenkiintoinen. Myös romanssi oli hyvä kirjan juonen kannalta.

En oikein edelleenkään tiedä, mitä kirjasta pitäisi ajatella. Jos on ehtinyt luoda jotain mielikuvaa siitä, millainen kahden ruotsalaisen dekkari kirjailijan kirja kuoleman jälkeisestä elämästä on, yllättyy taatusti tähän kirjaan tarttuessaa. Yhteenvetona minulle tulevat mieleen sanat erilainen, eksoottinen, sekava, hiukan ahdistava, mutta myös mielenkiintoinen ja jännittävä. Jos etsit hämmentävää lukukokemusta jossa on paljon kuolemaa, verta ja alastomia ihmisiä, suosittelen aloittamaan tästä :)