lauantai 21. maaliskuuta 2015

Outolintu (Veronica Roth 2011)

"Kerron itselleni niin tiukasti kuin pystyn, että näin asiat täällä menevät. Me teemme vaarallisia temppuja ja ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee, ja sitten me teemme lisää vaarallisia temppuja. Mitä pikimmin pystyn sen seikan omaksumaan, sitä varmemmin selviän hengissä tästä koulutuksesta. Minä en ole enää varma että selviän hengissä. 

Trisin on tehtävä koko loppuelämää koskeva päätöksensä jo 16-vuotiaana. Hylätäkö perhe ja tuttu, vaatimattomien yhteisö ja seurata sydäntään tuntemattomaan? Ensin on tiedettävä, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ja mahtuuko rakkaus uuteen elämään lainkaan. "

Lukuhaaste kohta 26 alkaa... Kirjatrilogia :)

 Tris elää tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa ihmiset jaetaan vaatimattomiin, sopuisiin, rehteihin, uskaliaisiin ja teräviin. 16-vuotiaana nuorelle tehdään taipumus testi, jossa selviää mihin osastoon nuoren kannattaisi kuulua. Tris menee taipumustestiin ja testin jälkeen hänelle kerrotaan, että hänen tuloksensa olivat epäselvät, että hän on divergentti. Hänelle sanotaan että sitä ei saa kertoa kenellekkään. Tris valitsee yhden osastoista ja vasta silloin hänelle selviää kuinka vaarallista divergenttinä olo on...

Lukunäyte s.45
"Haluatko että me hyppäämme tuosta reunalta?" kysyy terävätyttö. Hän on kymmenisen senttiä pitempi kuin minä, ja hänellä on maantienvärinen tukka ja suuret huulet. Hänen suunsa on auki. 
En tiedä miksi tämä on hänestä niin järkyttävää. "Kyllä", Max sanoo. Hän näyttää huvittuneelta. "Onko tuolla alhaalla vettä tai jotain?" "Kuka tietää?"Max kohottaa kulmiaan."

Kirjan tapahtumat ja tapahtumapaikat on keksitty hyvin. Pidän alusta jossa kokelaat hyppäävät katolta ja kohdista joissa kerrotaan simulaatioista.  Myös loppuratkaisu on jännittävä.

Kirjan hahmot ovat upeita. Tris on hyvä päähenkilö ja hänen tilanteeseensa koulutuksessa on helppoa samaistua. Hänen rinnallaan voi myös vihata kirjan ilkeitä hahmoja esim. Peteriä ja Ericiä. Neljä on mielenkiintoinen hahmo nimen ja muiden salaisuuksien ansiosta. Myös Trisin vanhemmat yllättävät lopussa.

Outolintu toi mieleeni Nälkäpelit mutta oli kuitenkin aivan erilainen. Minulle kirjassa ei ollut kamalasti jännittäviä kohtia, koska katsoin elokuvan ennen lukemista. Siksi odotankin että saan toisen osan aloitettua pian. Kirja on hyvä ja pidin myös elokuvasta. Jos on katsonut elokuvan, kirjassa ei varmasti ole enää kamalan paljoa yllätyksiä, mutta jos ei ole katsonut kirja on varmasti jännittävä ja yllätyksellinen. Suosittelen Outolintua scifin ystäville. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti