keskiviikko 14. elokuuta 2019

Harry Potter ja kirottu lapsi (J.K.Rowling, John Tiffany, Jack Thorne 2016)


"Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista."


Tämä teos on ollut lukulistalla ilmestymisestään asti ja kuten jotkut varmaankin muistavat, aloitin sen pari vuotta sitten järjestetyssä lukumaratonissa jo kertaalleen. En tiedä miksi en silloin saanut aikaiseksi lukea kirjaa loppuun. Nyt oli kuitenkin sen vuoro.

Olen kuullut tästä kirjasta paljon sekä kehuja, että haukkuja. Haukkuja olen kuullut esimerkiksi siitä, että kirja on kirjoitettu näytelmämuodossa. Lisäksi kaikki eivät ole pitäneet ylipäätään siitä, että sarjaa jatkettiin ja myöskään kaikki juonenkäänteet eivät ole uponneet lukijoihin. Mielestäni kirjan näytelmämuotoisuus oli enemmänkin hyöty, kuin haitta, koska aikaisemmat kirjat lukeneena ja elokuvat katsoneena esimerkiksi miljöö ja henkilöt olivat helppoja palauttaa mieleen, eikä ylimääräistä kuvailua siksi tarvittu. Näytelmä oli hurjan nopeaa luettavaa. Oli myöskin hauska tietää, mitä henkilöiden elämässä on tapahtunut viimeisen kirjan loppumisen jälkeen. Myönnettäköön kuitekin, että jotkut juonenkäänteet olivat hieman vaikeita sulateltavia. Pääsin kuitenkin asiasta nopeasti yli ja loppujen lopuksi nautin näytelmän lukemisesta todella paljon ja fantasiamaailmaan oli helppo uppoutua vuosien tauon jälkeen. Elokuva pyöri päässäni luonnollisesti koko lukemisen ajan.

S.32
"Albus kävelee ripeästi näyttämön etuosaan. 
Lajitteluhattu
  Albus Potter.

Se panee hattunsa Albuksen päähän - ja nyt siltä tuntuu menevän enemmän aikaa - melkein kuin sekin olisi hämillään. 

LUIHUINEN!

Syntyy hiljaisuus.
Täysi, syvä hiljaisuus.
Sellainen joka asettuu tukevasti, kiertyy hieman ja vahingoittaa.

Polly Chapman
Luihuinen?

Graig Bowker Junior
Ohhoh! Potter? Luihuisessa."


Juoni oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen, mikä on aika hyvä saavutus ottaen huomioon miten suuresti ihailen seitsemää ensimmäistä kirjaa. Erityinen suosikkini on Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, joka on sarjan päätösosa. Harva kirja on kirjoitettu noin hyvin ja mielestäni on uskomatonta miten Rowling pystyi sitomaan kaikki edelliset kirjat viimeisessä noin hyvin yhteen. Myös tämä näytelmä oli sidottu hyvin edellisiin kirjoihin.

Pelkäsin kirjaa aloittaessani, että henkilöt tuntuisivat erilaisilta, kuin edellisissä kirjoissa, mutta pian huomasin, että niin ei ole. Oli ihanaa palata vanhojen tuttujen luo. Muutaman henkilön läsnäoloa kirjassa jäin kaipaamaan, mutta muuten olin hyvin tyytyväinen.

Olisi ihan järjettömän siistiä päästä Lontooseen katsomaan tätä näytelmänä! Voin lämpimästi suositella lukemaan! Ylipäätään Pottereiden kohdalla olen sitä mieltä, että jos on nähnyt elokuvat, mutta ei lukenut kirjoja, ei tiedä vielä paljon mitään koko tästä lumoavasta maailmasta! <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti