Tämä, kuten monet aikaisemmatkin projekti kirjat, tuli luettua muutamassa päivässä.
Alkuun ajattelin, että eikä. En ikinä jaksa lukea tätä loppuun. Kuitenkin kun pääsin kirjan maailmaan sisään luin sen hetkessä loppuun.
Tämä ei ole mitenkään kaunis kirja eikä kaunista luettavaa. Päähenkilö Kimmo Saarinen on varsinainen renttu, jonka elämä on alkanut mennä huonosti, kun hänet on potkittu pois kotoa. Hän valittaa kaikesta ja on aivan vakuuttunut siitä, että mikään ei ole hänen vikansa, vaan kaikki mikä ei ole hyvin on jonkun muun virheiden syytä.
Hän on vihainen avopuolisolleen, joka on lopettanut yhteistilin ja kieltäytyy elättämästä Kimmoa.
Nyt Kimmo sitten kiertää katuja täit päässään, silmä mustana, rahattomana, kodittomana ja muutenkin onnettomana ja mikään tästä ei tietenkään ole hänen syytään. Kaduilla harhaillessaan Kimmo törmää kirpputoriin ja tapaa siellä mukavan Katariinan. Pikkuhiljaa Kimmo alkaa tajuta, että hänen on muutettava
käyttäytymistään tai hän joutuu viettämään koko
loppuikänsä rahattomana kadulla.
Lukunäyte s.208-209
"Kun taloudessa on nainen, lähikaupan shampoot ja hoitoaineet, kuten Jannella nyt, eivät enää kelpaa. Halvat bulkkituotteet katoavat ja vaihtuvat vaivihkaa kampaamon hiustenhoitotuotteisiin, kiiltäviin, koristeellisiin pulloihin, joiden hintaa mies ei uskalla edes arvailla. Sannamarin kylpyhuone oli niitä täynnä. Niiden nimet ovat ranskaksi tai englanniksi,eivätkä ne ole enää yksinkertaisesti shampoota ja hoitoainetta. Ne ovat korjaava + ravitseva hypoallergeeninen aloe vera -hiusnaamio ja 6-vaiheisen hiustenkäsittelyohjelman askel 4, tai agaveöljy-kristallisuola-restauraatiokuuri, special edition.
Erityyppisille hiuksille on erilaiset aineet, erivärisille hiuksille eri aineet, eri tavoin värjätyille hiuksille eri aineet, eri lailla käsitellyille hiuksille eri aineet, eri hiuspohjille erilaiset aineet ja kuunkierron eri vaiheille erilaiset aineet.
Kun tähän vielä lisättii eri vuodenaikojen, eri-ikäisten käyttäjien, erilaisten hiustyylien, hiusten ravitsemistarpeiden, hiusten vaurioiden, horoskooppimerkkien ja kiharuus-suoruus-akselien variaatiot, yksinkertaista tukanpesua ei enää ollut."
Alussa menetin hermoni kirjaan ehkä liiallisen kuvaamisen takia, jota en olisi jaksanut lukea. Loppujen lopuksi kirja kertoo Kimmon elämästä alle viikon ajalta ja aika kirjassa tuntui etenevän alkuun hirvittävän hitaasti. Menneitä muistellaan paljon.
Kuitenkin ehkä suurin syy oli se, miten vihasin päähenkilöä koko sydämestäni.
Nyt kun miettii, niin oikestaan pidin kirjasta. Joissakin kohdissa kuvailu oli erittäin inhottavaa, ja niinhän sen oli tarkoituskin. Jotkin kohdat kirjasta saivat minut nauramaan ääneen, kuten esimerkiksi yllä oleva lukunäyte. Muutamassa kohdassa tuli hiukan sääli Kimmon takia ja hiukan ahdistikin, kun hän huomasi olevansa kadulla ilman mitään ja ilman ketään. Sitten palasin taas vanhaan kantaani ja vihasin häntä, koska hän on itse ansainnut kaiken saamansa. Kirja siis herätti monenmoisia tunteita ja mielestäni se on hauska ja hyvä, mutta sopisi paremmin luettavaksi vanhemmalle ihmiselle, ehkäpä juuri keski-iän kriisissä olevalle miehelle (?😁)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti