lauantai 1. heinäkuuta 2017

Tiikerinsilmä (Leena Lehtolainen 2016)

Neljäs Nuori Aleksis-kirja😄(Vasta...😕)
En ole ehtinyt hetkeen lukea ja kesken ollut kirja ei oikein napannut. Kun kävin kirjastossa, lainasin ison nipun kirjoja, ja Tiikerinsilmä sattui olemaan hyllyssä, joten sekin tarttui mukaan. Mikä onkaan parempaa kuin hyvä dekkari pitkän dekkarittoman ajan jälkeen😍

"Henkivartija Hilja Ilveskero saa toimeksiannon suojella vaateteollisuudessa omaisuutensa luonutta 92-vuotiasta liikenaista Lovisa Johnsonia. Lovisa pelkää henkensä puolesta, sillä tappouhkaukset ovat muuttuneet vahingoittamisyrityksiksi.
Teollisuusneuvos ei ole suojassa edes kotonaan, Raaseporissa sijaitsevan Loberga Gårdin muurien takana.
Lapsettoman Lovisan suurta perintöä kärkkyvät hänen sisarensa Olivian lapsenlapset: pakolaisia auttava lääkäri Johannes, arktisen öljynporauksen lobbari Raisa, näkijäksi itseään kutsuva Aurora ja ärhäkkä vartija Sampo. Kuka on Sergeiksi esittäytyvä  mies, joka ilmestyy Lobergaan hakemaan turvapaikkaa?
Aiemmat vuosikymmenet heräävät eloon kartanon peilisalissa ja hautausmaalla. Vaiston varassa toimiva Hilja saa tehdä kaikkensa, kun menneisyyden haamut tunkeutuvat nykyhetkeen eikä ihmishenki ole enää minkään arvoinen."

En oikein tiedä mitä tästä kirjoittaisin. Erittäin virkistävää luettavaa tämä oli pitkän dekkari tauon jälkeen. Vaikka teos kuuluu sarjaan, sen voi silti lukea myös itsenäisenä osana, kuten minä nyt. Minulla on äänikirjana kesken myös Lehtolaisen Luminainen ja täytyy todeta, että hänen kirjansa ovat kyllä hyviä. 
Tiikerinsilmällä on ihan perus dekkarimainen rakenne eli jokaisessa luvussa tapahtuu jotain uutta hämmentävää ja loppuratkaisun saa tietää vasta viime metreillä. 
Pidän kirjan päähenkilöstä Hiljasta, joka on vahva ja itsenäinen nainen. Kirjaan on koottu myös paljon muita mielenkiintoisia henkilöitä, ja eniten dekkareissa tykkäänkin siitä, kun saa miettiä, kuka on kirjan pahis! 
Myös kirjan tapahtumapaikka on mielenkiintoinen. Lukeminen oli vaivatonta, koska koko ajan tapahtui jotain ja Lehtolaisen tyyli kuvata on mielestäni myös sellainen, että on helppo kuvitella itsensä johonkin tiettyyn paikkaan. 

Suosittelen tätä kaikille, joilla on ollut taukoa dekkareiden lukemisessa, koska lukeminen oli oikeasti todella rentouttavaa! Monet dekkareiden ahmijat ovat varmasti tämän jo lukeneetkin...
Minulla lukuprojekti jatkuu, toivottavasti hiukan nopeampaan tahtiin kuin nyt alkukesästä...😬

Hyvää ja oikein kirjaisaa kesän jatkoa!😃

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti