sunnuntai 12. elokuuta 2018

Tällä tavalla maailma loppuu (Philip Teir 2017)

"Julia, Erik ja lapset Alice ja Anton aikovat viettää koko kesän sukuhuvilalla Maitolahdessa, meren rannalla. Erik ei saa kerrotuksi perheelleen juuri ennen lähtöä päättyneistä yt-neuvotteluista ja niiden ikävästä lopputuloksesta; sen sijaan hän alkaa tehdä tuttavuutta naapurissa asuvaan ekopessimistien yhteisöön, jonka mielestä Maitolahti on oiva paikka odottaa maailmanloppua. Julian pitäisi kirjoittaa toista romaaniaan, mutta menneisyys tuntuu kummittelevan hänelle lapsuudenystävän ilmestyttyä maisemiin. Kesän kuluessa mökkinaapurusten ihmissuhteiden verkko tihenee, ja solmuihin kietoutuvat myös lapset. Elokuussa kukaan ei ole entisellään."


Tällä tavalla maailma loppuu herätti huomiota nimensä takia. Myös maailmanloppu aiheena herätti mielenkiintoni. En kuitenkaan pitänyt kirjasta läheskään niin paljon kuin olin toivonut. 

Kirja kertoo erilaisista ihmisistä ja heidän elämäntilanteista ja ongelmistaan ja siitä miten kukin niihin reagoi. Erik on menettänyt työpaikkansa ja toivoisi olevansa parempi isä, mutta päätyy ryyppäämään sen sijaan, että tekisi asioille mitään. Julia on kirjailija, joka yrittää saada kirjoitettua toista kirjaansa, vaikka ei yhtään tunnu siltä. Anton on pieni poika, joka yrittää selvitä lapsuuden jokapäiväisistä seikkailuista ja kestää murrosikäistä isosiskoa. Alice on teini-ikäinen tyttö, joka yrittää löytää paikkaansa maailmassa ja selvitä kesästä sukuhuvilalla. 
Perheen naapurissa asuu vähintäänkin omalaatuista porukkaa, jotka ovat yhdessä huvilalla odottamassa maailmanloppua. 

s. 260 "Hän eristäytyisi maailmasta ja pysyisi mökissään, kunnes olisi valmis. Valmis mihin? Sitä hän ei oikeastaan tiennyt, mutta hän tiesi tarvitsevansa aikaa. Sitä samaa hän hoki potilailleenkin: aika parantaa haavat. Se oli klisee, mutta sanonnoista tulee kliseitä juuri siksi, että ne ovat totta."

Kirja oli todella nopealukuinen ja se on todennäköisesti ainut syy, miksi jaksoin lukea sen loppuun. Suoraan sanottuna en pitänyt kirjasta oikeastaan yhtään. (Mikä on aika harvinaista.) Tuntui, ettei kirjassa tapahtunut muuta, kuin että eri tavalla onnettomat ja päättämättömät ihmiset haahuilivat pitkin metsää. Myös maailmanloppu teeman käsittely jäi aika ontoksi mielestäni. Alkoholi maistui sekä aikuisille että lapsille. Loppuun oli sentään saatu jotain toimintaa. 
En tiedä. Ehkä toisenlainen lukija voisi pitää kirjasta. Itse en sitä välttämättä kuitenkaan suosittelisi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti