Materian sydän
"Pidän kiveä kädessä
tähtien sisällä syntynyttä
kysyn siltä
kun tiedän niin vähän
Suuret luvut vie harhaan
(pidän elämästä liiaksi)
itseään vie harhaan
kun sanoja on liikaa
Kumarrun lähelle maata
missä kaikki uinuu
missä kaikki uinuu
en kuule mitään
Täällä on yhdessä rakennettuja linnoja
joissa nukkuu vangittuja henkiä
saattavat olla piruja
pitäisi olla valmis luopumaan kaikesta
mutta toiveista on vaikea"
Tämäkin on lukudiplomia varten. Tämä on vasta toinen runokokoelma, eli en osaa kamalasti sanoa mitään. Runot olivat erilaisia kuin aikaisemmin lukemani Edit Södergranin runot. Tulipa hurjan pitkä teksti. :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti