"Heinäkuussa 1942 Ranskan poliisi tekee laajan ratsian ja kokoaa Pariisin juutalaisia pyöräilystadionille odottamaan siirtoa keskitysleirille. Heidän joukossaan on myös perheineen kotoa haettu 10-vuotias Sarah, joka ennen lähtöä ehti lukita pikkuveljensä komeroon piiloon.
Kaiken kaaoksen ja hädän keskellä tytön päässä on vain yksi ajatus:
palata pian takaisin kotiin ja pelastaa pikkuveli.
Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Pariisissa asuva amerikkalainen toimittaja Julia Jarmond kirjoittaa lehtijuttua tuosta mustasta päivästä Ranskan historiassa. Taustatutkimuksia tehdessään hän törmää sukusalaisuuksiin, jotka yllättäen kytkevät hänet Sarahin kohtaloon.
Julian on saatava selville mitä Sarahille tapahtui."
Lukunäyte
"Miehet eivät ikinä löytäisi häntä. Tyttö laskisi hänet ulos, kun he pääsisivät takaisin kotiin.
Ja kyllähän kellariin piiloutunut isä tietäisi pojan piilopaikan, jos tulisi yläkertaan.
"Pelottaako sinua siellä?" tyttö supisi hiljaa miesten huudellessa heitä.
"Ei", poika sanoi. "En minä pelkää. Pane ovi lukkoon. Ei ne minua löydä."
Tyttö sulki oven veljen pienten, kalpeiden kasvojen edestä ja väänsi avainta lukossa. Sitten hän sujautti avaimen taskuunsa.
"Tulen päästämään sinut sieltä. Lupaan sen."
Sivuja: 354
Arvosana: 10-
Päätin lukea tämän kirjan, koska pidin elokuvasta. En tosin muistanut tapahtumia enää kunnolla, koska katsomisesta on sen verran aikaa.
Arvosanaksi antamani 10- johtuu siitä, että kirja on niin hyvin kirjoitettu. En ottaisi siitä mitään pois, enkä lisäisi mitään, vaikka voisinkin. Kirjassa ei ole mitään ylimääräistä vaan jokainen tieto on tarpeellinen. Kokoajan tapahtuu ja on harvinaista, jos kirjassa ei ole yhtään tylsää kohtaa. Tämän kohdalla ei kuitenkaan tule tylsiä kohtia mieleen.
Kirjassa hypitään nykyajan ja vuoden 1942 välillä, mutta en kuitenkaan mennyt sekaisin tapahtumista. Kirja kertoo niin Julian oman elämän ongelmista, kuin Sarahin elämästä. Muihin juutalaisten kohtaloa käsitteleviin kirjoihin verrattuna tämä on aika erilainen.
Tämä kirja on varmasti surullisin, jonka olen ikinä lukenut. Siksi voisin kirjoittaa, että ei kannata lukea. En kuitenkaan tee niin. Suosittelen kaikkia lukemaan tämän (paitsi nuorimpia lukijoita) surullisuudesta huolimatta, koska tuon ajan tapahtumat olivat jotain niin hirveää, että niin ei saa tapahtua enää uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti