sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Lukumaraton!

Kun vuosi vaihtuu alkaa samalla yksi joululoman odotetuimmista päivistä eli lukumaraton päivä!
Tämä ei ole mikään yleinen maratoonaus päivä vaan ihan epävirallinen, itse päätetty päivä, jolloin luetaan 24 tuntia! Mielestämme lukeminen on mahtava tapa aloittaa uusi vuosi 2018 :) Maratoniin minun kanssani on ryhtymässä äitini :) Päivittelen kuulumisia tähän yön ja päivän mittaan. Koko 24 tuntia voisi tietysti käyttää lukemiseen, mutta yhteisestä päätöksestä päädyimme siihen, että aiomme nukkua jonkun aikaa lukemisen välissä. Saa nähdä, miten kauan jaksaa lukea! Tämä on ensimmäinen kerta, kun tosissani yritän lukea niin kauan, kuin jaksan. Suurena innoittajana lukemiselle on toiminut vloggaaja Zoe, joka vloggaa kirjoista ja omista lukumaratoneistaan kanavalla readbyzoe :)

 En ole etukäteen lyönyt lukkoon, mitä kirjoja haluan lukea, vaan menen fiiliksen mukaan. Olen katsonut kuitenkin erilaisia vaihtoehtoja valmiiksi.



Perjantaina julkaistiin myös vuoden 2018 Helmet-lukuhaaste, joten toivon pääseväni ruksaamaan jonkin kohdan yli jo tämän maratonin aikana! Linkki haasteeseen:

http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Helmetlukuhaaste_2018(154037)

Tervetuloa seuraamaan! Kirjoittelen etenemisestä jossain vaiheessa yön ja päivän mittaan tähän samaan tekstiin :)

Klo 00.00 aloitan Tess Gerritsenin Lapsen sydämellä, jossa olen jo valmiiksi sivulla 150. Rakettien paukkuminen saattaa hiukan häiritä, siksi en aloittanut uutta kirjaa, vaikka mieli olisi tehnyt :)


Klo 2.27
Kaksi ja puoli tuntia lukemisaikaa käytetty. Olen saanut suunnilleen sata sivua kirjaa eteenpäin. Oletin, että olisin ehtinyt enemmän, mutta toisaalta tässä vaiheessa myös väsyttää aika kovin, mikä varmasti vaikuttaa lukemisnopeuteen. Olen myös hoitanut välissä iltatoimia ja syönyt yöpalaa :)
Aion lukea vielä vähän aikaa, mutta sitten menen myös muutamaksi tunniksi nukkumaan. Mielestäni se on järkevämpää, kuin koko yön lukeminen, koska en välttämättä jaksa enää huomenna (tai siis tänään) lukea muuten, ainakaan yhtä pirteänä. Päivitän blogia taas jossakin vaiheessa aamulla. :)

Klo 8.29
Menin nukkumaan yöllä joskus kolmen jälkeen. Olen ollut hereillä jo jonkin aikaa ja nyt olen valmis aloittamaan taas lukemisen :) Vähän väsyttää, mutta luulen että se menee ohi, kun pääsen jännittävän Lapsen sydämen loppuratkaisuihin käsiksi! Reilu sata sivua jäljellä!

Klo 11.48
Söin aamupalaa ja join aamukahvin ja nyt alkaa olla virkeämpi olo. Sain juuri Lapsen sydämen luettua loppuun. Olihan jännä! Maratonista on enää puolet jäljellä. Kirjoitan luetuista kirjoista varmaankin huomenna lisää niin siihen ei mene liikaa lukemisaikaa :) Luettuja sivuja tällä hetkellä 217. Äidillä jo ilmeisesti yli 500 vaikka on nukkunutkin yöllä😁 Ruoka on nyt uunissa ja olen valmis tarttumaan seuraavaan kirjaan!

Klo 13.50
Aloin lukemaan John Greenin uutta kirjaa Kilpikonnan kuorella. Tykkään! Olen kohta kirjan puolivälissä! Tavoitteena on saada tänään ainakin se loppuun ja haluaisin saada ainakin aloitettua kolmatta kirjaa. Katsotaan nyt, kuinka kauan tuon kanssa menee. Kohta aion pitää myös ruokatauon.

Klo 16.30
Syömiseen ja muuhun on mennyt hieman aikaa tässä välissä. Äiti on lukenut reilut 800 sivua ja aloitti juuri kolmannen kirjan. Minulla on edelleen kesken Kilpikonnan kuorella.

Klo 18.00
Minulla on pari lukua kirjasta jäljellä. Maratonia on jäljellä 6 tuntia ja mietin, mitä lukisin seuraavaksi. Taidan ainakin käydä kohta pienellä happihyppelyllä pihalla, että jaksan vielä lukea. Voisin valita jonkun ohuemman kirjan, joka sopisi johonkin lukuhaasteen kohtaan. Toisaalta haluaisin aloittaa Harry Potterin tai Playgroundin. Myös äänikirja on vaihtoehto. Katsotaan.

Klo 20.00
Äiti sai juuri kolmannen kirjan lopetettua, sivuja 1200. En ymmärrä miten joku voi lukea noin nopeasti😅 Mulla on tosin tänä vuonna lopetettuna myös kolme kirjaa, mutta sivumäärä on paljon pienempi. Luin Kilpikonnan kuorella loppuun ja kuuntelin viime vuonna kesken  jääneen Leena Lehtolaisen loppuun. Sivumäärä on tällä hetkellä 479.

Klo 21.35 Viimeinen päivitys tänään
Äiti lukee viidettä kirjaa :) Itse aloitin uuden Harry Potterin. Tällä hetkellä sivumäärä näyttää tälle vuodelle 524. Luettuja kirjoja on 3 ja neljäs on aloitettu, olen tyytyväinen lukumaratoniin. En aijo ottaa enää loppukiriä, koska väsymys alkaa pikkuhiljaa painaa. Olen tyytyväinen, että pääsin yli 500 sivun ja että sain niin monta kirjaa valmiiksi. Olen aika varma, että tämä on pisin aika mitä olen ikinä lukenut vuorokaudessa. Päivitän tähän vielä huomenna, jos päätän vielä sittenkin lukea lisää :)

Kiva kun kävit lukemassa! Kirjoitan jokaisesta kirjasta vielä oman tekstin blogiin normaalisti :) Hyvää vuotta 2018 kaikille!





Vuoden 2017 yhteenveto!

Vuosi alkaa olla lopullaan ja on aika kirjoittaa hieman tänä vuonna luetuista kirjoista! :)
Luin tänä vuonna 20 kirjaa, mikä on 3 enemmän kuin viime vuonna. En ole ihan tyytyväinen, mutta toisaalta vuosi on ollut täynnä kaikenlaista muutakin ja aikaa lukemiselle ei ole kamalasti varsinkaan kouluaikoina ollut.

Halusin hetken pohtia tänä vuonna lukemaani. Kaikki kirjat, joita olen tänä vuonna lukenut, ovat olleet hyviä. Olen kuunnellut vuoden aikana 2 äänikirjaa ja lukenut 2 novellikokoelmaa, 2 tositapahtumiin perustuvaa kirjaa ja 2 elämäkertaa, sekä 12 romaania.
Tekstit niistä voi käydä katsomassa blogista vuoden 2017 kohdalta. Kahdesta kirjasta on jäänyt syystä tai toisesta kirjoittamatta.

Vuonna 2017 lukemistani kirjoista 5 parhaiten mieleen jäänyttä ovat Laila Hirvisaaren Hiljaisuus, Tiina Raevaaran Korppinaiset, Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin, Marianne Käckon Tapa minut, äiti sekä A. J. Jacobsin Raamatullinen vuosi. Näistä jokaisesta olen kirjoittanut myös oman tekstin, jonka voi käydä lukemassa.
Lyhyesti voisin kuitenkin vielä kirjoittaa, miksi juuri nämä kirjat.

 Raamatullinen vuosi ei välttämättä olisi ollut ensimmäinen kirja, johon olisin itse tarttunut tänä vuonna, vaan se oli koulua varten. Se oli kuitenkin hyvin mielenkiintoinen ja ajattelemaan pistävä teos. Hurjaa, miten joku päättää viettää koko vuoden Raamattua kirjamellisesti seuraten, vaikka se on mahdotonta.
Tapa minut, äiti sai myös ajattelemaan ja se on hyvin aito ja todellisuuden mukainen, koska se kertoo tositapahtumista. Hurja tarina, jolla onneksi on onnellinen loppu.
Kingin Tervetuloa Joylandiin oli ensimmäinen teos johon tutustuin tänä vuonna. Tiedän, että se ei ole mitenkään tyypillistä Kingiä, mutta mielestäni se oli mukavaa kuunneltavaa äänikirjana ja antoi mukavaa ajanvietettä joululomalle. Pidin kerronnasta, henkilöistä ja kesäisestä tarinasta, jotka kirjasta löytyvät :)
Sitten Korppinaiset. Nautin lukemisesta todella paljon ja luin kirjan todella äkkiä. Pidin erityisesti kirjan kauhuelementeistä, henkilöiden erikoisuudesta ja juonesta joka on jotenkin ainutlaatuinen. Kävin lainaamassa myös kaksi muuta Tiina Raevaaran kirjaa, katsotaan milloin ehdin lukea ne!
Viimeiseksi vielä Laila Hirvisaaren Hiljaisuus. Myös sen luin hyvin hyvin nopeasti ja jäin lukemiseen koukkuun. Löysin itseni kirjan pienestä päähenkilöstä ja itkin kirjan loputtua, mikä ei todellakaan ole minulle tyypillistä.

Ensi vuodelle minulla on aika kunnianhimoiset tavoitteet lukuprojektissa, sillä aion osallistua Helmet-lukuhaasteeseen ja siinä on 50 kohtaa. Se tarkoittaa 30 kirjaa enemmän kuin tänä vuonna! Kuulostaa hurjalta, mutta aion silti yrittää. Minulla on pitkä lista kirjoja, joita olen halunnut jo pitkään lukea, mutta jostakin syystä en ole vain ehtinyt tai jaksanut vielä. Sellaisia ovat esimerkiksi Stephen Kingin Hohto ja Se, Markus Zusakin Kirjavaras, John Greenin Kilpikonnan kuorella, Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ja Gerald Greenin Polttouhrit. Myös uusin Harry Potter ja Taru sormusten herrasta ovat vielä lukematta.

 Hyvää ja kirjaisaa tulevaa vuotta kaikille! Päivitän blogin seuraavan kerran yöllä, kun vuosi alkaa. Aiomme aloittaa kirjaisan vuoden heti kun se alkaa lukemalla 24 tunnin aikana niin paljon kuin
pystyy ja jaksaa :) Siitä lisää sitten seuraavassa tekstissä!


torstai 28. joulukuuta 2017

Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (Hanna Kauppinen 2016)

"Mila etsii täydellistä kirjaa. Hän asuu antikvariaateissa, kantaa omaisuuttaan olkalaukussaan ja hengittää kirjapölyä.
Kun kaupunkiin avataan uusi kirjakauppa, Mila löytää läheisyyttä ja ymmärrystä tarinoiden lisäksi myös ihmisistä. Herra H:n omalaatuinen kauppa vetää Milaa puoleensa magneetin lailla, samoin tähtihilesilmäinen Toni.

Sekä Milan että kirjakaupan tulevaisuus joutuu vaakalaudalle, kun kaupungin rauhaa astelee uhkaamaan herra Kunnas. Hän löytää vaarallisia ajatuksia ja noituutta juuri sieltä, mistä haluaa niitä etsiä."

Tässä on siis Nuori Aleksis palkinnon voittanut Hanna Kauppisen Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut. Odotukseni kirjasta olivat korkealla, koska raadissa ollessani olin ehtinyt lukea niin hyviä kirjoja, ja tätä en ehtinyt kesällä lukea, vaikka kuulin myös kehuja siitä jo silloin.
Lisämielenkiintoa lukemiseen toi kirjailijan nuori ikä!

Voisin alkaa kertoa kirjan juonesta, mutta mielestäni se ei kannata. Itse luin kirjan tietämättä siitä mitään, ja se on joskus ihan hyvä ratkaisu :)

Sivu 5: "Minä olin metsästäjä.
Minä tunsin saaliini tavat. Ne pesivät kirjahyllyissä ja yöpöydillä. Uutuuksiin en aikonut koskea. Siistit kulmat ja ehjät kansipaperit ajoivat minua kauemmas. Minä etsin kulumaa ja arvoa, joka mitattiin rakkaudessa."

Kirjailijan nuoren iän olisi ehkä pystynyt päättelemään siitä, että kirja vaikuttaa nuortenkirjalta, vaikka onkin aikuisten kirja. Muuten Kauppinen on mielestäni onnistunut kirjassaan erinomaisesti! Monet aikuisetkaan kirjailijat eivät osaa kirjoittaa yhtä hyvin ja kirjassa on jotenkin ainutlaatuinen tunnelma! Myöskään nuortenkirjamainen tunnelma kirjassa ei mielestäni haittaa vaan enemmänkin se luo taijanomaisuutta kirjaan.

Tätä kirjaa kuvaisi hyvin sana taijanomainen. Kuvailu luo maagisen tunnelman. Rakastan kirjan eri henkilöitä, plussaa myös aasista, koiranpennuista ja muista omituisista otuksista!
Milan ja Tonin ystävyydessä on jotain hyvin suloista ja jäin miettimään mihin heidän tiensä vievät kirjan lopun jälkeen. Kirjan aiheet mielestäni erottavat kirjan suuresta kirjojen merestä. Kirjat jotka kertovat kirjoista ovat mielenkiintoisia. Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut esittelee erittäin mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että jokaisella on oma juuri hänelle tarkoitettu kirja, jonka lukemista on odottanut koko elämänsä. Toinen kirjoista ja tarinoista kertova kirja, joka vielä odottaa hyllyssä lukemista on Mustesydän.

Kirjan kannelle täytyy myös antaa ehdottomasti plussaa! Aivan ihana tuo kansi, joka koristaa nyt myös minun omaa kirjahyllyäni! Suosittelen lukemaan :)





keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Taivaslaulu (Pauliina Rauhala 2013)

"Kertomus kohtuullisista miehistä ja naisista.
Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, he näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.
9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti."

Tämän kirjan luin koulua varten jokin aika sitten :)


Usko on tässä teoksessa keskeisessä osassa. Siitä kuitenkin esitetään aika ankea puoli, kun kirjan päähenkilöt hukkuvat töihin ja saavat tiedon uudesta lapsesta keskimäärin neljä kuukautta sen jälkeen, kun edellinen lapsi on syntynyt. Kun Vilja saa tietää olevansa taas raskaana, hän masentuu pahasti. Teoksessa ovat siis vahvasti vastakkain uskonto ja henkilöiden oma jaksaminen. Vastakkain ovat myös menneisyys ja nykyisyys, henkilöiden toiveet ja unelmat ja miten ne ovat matkan varrella toteutuneet tai jääneet toteutumatta. Joissakin luvuissa on tuotu myös lasten näkökulmaa aiheeseen: kavereiden mielipiteitä omaan uskoon, lasten pelkoja ja toiveita ja uskon hyviä ja huonoja puolia. Juuri siitä pidin varmaankin kirjassa eniten: se pisti ajattelemaan ja esitti monia näkökulmia asioista. 


Teoksen maailmassa olisi vaikeaa olla kumpi vain mies tai nainen. Kuitenkin vielä vaikeampaa olisi olla nainen, jonka täytyisi heti synnytyksen jälkeen tulla uudelleen raskaaksi ja huolehtia sekä vauvoista, että vanhemmista lapsista. Kirjan toinen päähenkilö Vilja kokee olevansa huonompi kuin muut äidit ja uskovaiset, koska ei jaksa hoitaa kotia ja lapsia sekä uskonnollisia velvollisuuksia yksin.  Lestadiolaisuudessa naisen paikka on kotona lasten kanssa ja uskoon liittyy sääntöjä ja jokaisella on oma roolinsa, jossa on pysyttävä. Myös yhteiskunta luo paineita ja suku ei ole samalla lailla auttamassa kuin ennen.

Kirja on vahvasti elämän puolella. Siinä kuvataan, miten myös uskovainen voi väsyä osaansa ja miten silloin pitää ajatella omaa jaksamistaan ja että toiset voivat arvostella, mutta jokaisella on lupa uskoa tavallaan. 

Pidin kirjasta paljon. Se on melko nopealukuinen, antaa ajateltavaa ja sen kuvailussa on jotain mukaansatempaavaa. Suosittelen :)


lauantai 23. joulukuuta 2017

Joka tulella leikkii (Tess Gerritsen 2015)

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja on aika kirjoittaa rästiin jääneet tekstit pian! :) Tällä hetkellä tänä vuonna luettujen kirjojen määrä on (vain) 20. Niihin kuitenkin on mahtunut todella hyviä kirjoja! Toivottavasti ehdin kirjoittaa niistä vielä jonkin näköisen yhteenvedon :) Tässä kuitenkin enemmän tästä kirjasta.

"Viulisti Julia Ansdell löytää antikvariaatista ostamansa nuottivihkon välistä tuntemattoman säveltäjän käsin kirjoitetun kappaleen.
Kun Julia soittaa sävellystä kotona, kolmevuotias Lily hyökkää yhtäkkiä väkivaltaisesti äitinsä kimppuun.
Julia päätyy Venetsiaan selvittämään sävellyksen alkuperää. Jäljet johtavat toisen maailmansodan aikaiseen Italiaan, missä nuori musiikin huippulahjakkuus jäi juutalaisvainojen uhriksi.
Pian Julia tajuaa olevansa itse hengen vaarassa."

Minun on jo pitkään pitänyt lukea jokin Gerritsenin kirja. Olen katsonut joskus muutaman osan Rizzoli ja Isles sarjasta ja tykkäsin siitä. Lisäksi Gerritsen on meillä kotona iso nimi ja meiltä taitaa löytyä kaikki (tai ainakin melkein kaikki?) hänen kirjansa omasta hyllystä. Aloitin tämän kirjan jälkeen myös Lapsen sydäntä ja olen senkin kanssa aika hyvällä mallilla.

Tämän kirjan luin todella nopeasti, kahdessa lukukerrassa. Kirjan alun kohdalla
oli käytävä tarkistamassa, että ovi on lukossa. Se oli sen verran karmiva. Sitä olin odottanut ja toivonutkin. Yllätyksenä minulle tuli kirjan toinen päähenkilö Lorenzo ja aluksi tuntui hyvin oudolta, että kaksi niin erilaista henkilöä, aikaa ja tarinaa kohtaavat kirjassa. Aluksi odotin enemmän Julian osuuksia, mutta kun Lorenzon tarina eteni, huomasin odottavani molempia yhtä paljon, enkä enää voinut laskea kirjaa käsistäni. Yhteen kirjaan voi mahtua monia eri puolia, kuten tähänkin. Rakkautta musiikkiin, vainoja, kauhua, äitiyttä, monia aikakausia, hulluksi tulemista, kuolemaa ja rakkaustarina. Loppuratkaisu yhtäaikaa suututti, hämmästytti ja ilahdutti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen tarina.


tiistai 19. joulukuuta 2017

Harmin paikka (Leena Lehtolainen 2007)

"Maria Kallio on siirtynyt Helsingin rikospoliisista lakiasiaintoimiston palvelukseen Tapiolaan. Poliisin työ ei nyt hänelle kuulu, mutta kun uusi tuttava Armi Mäenpää löytyy kotaan kuristettuna ja tapaus leimataan seksuaalimurhaksi, Maria ei malta pitää näppejään siitä erosta. Omapäisen punatukan epäviralliset tutkimukset saattavat hänen vanhan vihamiehensä rikoskomisario Pertti Strömin raivon partaalle. Maria ei häikäile tunkeutua Tapiolan hienoston julkisivun taakse - ja on vähällä päästä hengestään?"

Tämä on toinen äänikirja, jonka kuuntelin tänä vuonna :)


Olen edelleen sitä mieltä, että Lehtolaisen kuvailu on sellaista että pystyn itse vaivattomasti näkemään  kirjan tapahtumapaikat. Tästä osasta en ehkä pitänyt niin paljon kuin aikaisemmin lukemistani dekkareista tai Leena Lehtolaisen kirjoista. Se saattoi johtua kirjan hieman k-18 tyylisistä elementeistä ja muutamasta tietystä kirjan henkilöstä. Rikos olisi siis saanut olla minun maakuni joku muu, jos niin voi sanoa. Edelleen annan suurtasuurta plussaa itsenäisestä, vahvasta naispääosasta!  Olen aika varma, että muut lukioikäiset eivät niin paljon Lehtolaista lue, mutta minun mielestäni hänen kirjoissaan on monta hyvää puolta!


 Minulla on tällä hetkellä menossa jo Maria Kallion seuraava tapaus äänikirjana. Tykkään kuunnella niitä samalla kun minulla on jotain tekemistä milloin voin keskittyä kuuntelemiseen samalla - vaikkapa siivotessa tai valokuvia laittaessa yms. Joitakin äänikirjoja ei jaksa kuunnella lukijan äänen takia, mutta näissä lukijana on Erja Manto ja hänen äänestään olen pitänyt:) Eikai tästä sen enempää!


lauantai 25. marraskuuta 2017

Säädyllinen ainesosa (Leena Parkkinen 2016)


Seitsemäs Nuori Aleksis kirja😊
Tästä on muodostunut tapa jo liiaksikin, että kirjoitan ihan hurjan ajan päästä siitä kun olen kirjan lukenut. Tämän kirjankin kanssa on nyt koulukiireen takia käynyt niin vaikka luin tämän jo kesällä!

En aijo kirjoittaa tästä sen pidemmin, koska en todennäköisesti osaa enää kirjoittaa juonesta selkeästi😅
Ajattelin kuitenkin, että laitan tästä kuvan ja pienen selostuksen, että muistan lukeneeni.
Jos siis haluat kuulla kirjan juonesta -> suosittelen lukemaan jostain muualta😊 Muistan lukeneeni kirjan hyvin nopeasti joten sen täytyi olla aika hyvä. Muistan, että mielestäni kirja oli erilainen kuin mitä olin odottanut, mutta ei mitenkään huonolla tavalla. Omasta mielestäni kirja oli mielenkiintoinen ja siinä nousivat esiin monet tärkeät teemat, esimerkiksi naisen asema ja seksuaalivähemmistöt. Myös ruoka oli kirjassa tärkeässä osassa, kuten ehkä myös kannesta voi päätellä!
Kirjassa oli monta kertojaa ja henkilöt olivat mielenkiintoisia. Pidin kohdista, joissa kerrottiin henkilöiden historiasta.

Tällä hetkellä minulla on menossa Nuori Aleksis palkinnon voittananut Hanna Kauppisen teos, Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut. Tykkään! Odotan, että saan kirjan luettua loppuun ja sitten toivottavasti saan siitä hiukan nopeammin kirjoitettua myös tänne!







lauantai 23. syyskuuta 2017

Korppinaiset (Tiina Raevaara 2016)

 Tämä on kahdeksas Nuori Aleksis kirja😊
Täytyy sanoa, että yleensä en lue tämän paksuisia kirjoja yhden päivän aikana. Tämän kanssa  niin kuitenkin kävi.
Kun kirja on tarpeeksi hyvä, sivut häviävät ja tilalle tulee elokuva, joka pyörii lukijan päässä ja jonka haluaa katsoa loppuun nythetivälittömästi.
En olettanut kirjan lainatessani, että tämä olisi mitenkään erityinen teos, mutta niinhän siinä yleensä käy, että juuri sellaiset kirjat yllättävät.

Lisäyksiä paljonpaljonpaljon myöhemmin😪
Niinhän tässä taas kävi, että kun alkaa miettiä paljon myöhemmin, ei enää tiedäkkään, mitä piti kirjoittaa. Muistan tästä kirjasta tällä hetkellä seuraavat asiat:

-Tykkäsin henkilöistä todella paljon

-Tapahtumapaikka oli ihan huikea

-Kuvailu oli aivan huikeaa

-Tarina oli täydellisen mukaansa tempaava

-Pelkäsin kun luin tätä (Mikä ei ole siis huono juttu!) 

-Rakastin kokonaisuutta

Kirja siis kertoo Johanneksesta, joka muuttaa vanhaan isovanhempiensa syrjäiseen taloon, jonne haluaa viedä kauan kadoksissa olleen rakkaansa Aalon. Talossa kuitenkin tapahtuu kamalia asioita. Oudoista paikoista löytyy outoja asioita ja kummalliset linnut piirittävät taloa ja hyökkäilevät ihmisten kimppuun. Johannes löytääkin lopulta Aalon ja tuo hänet taloon, mutta Aalo on vakavasti sairas. Pystyykö Johannes pitämään huolta rakastetustaan tässä oudossa talossa, jossa mikään ei ole mahdotonta ja jossa tapahtuu omituisia asioita tämän tästä?

En tiedä, miksi kirja teki minuun niin suuren vaikutuksen, mutta nautin lukemisesta ihan älyttömästi taas pitkästä aikaa. (Lukemiseni on hieman jäänyt viime aikoina)
Kummalliset linnut, salaperäinen Aalo, vanha kartano, karmiva historia ja muutkin salaperäiset seikat tekivät kirjasta jotenkin täydellistä luettavaa jo hämärtyvään kesäyöhön mökillä. Joku muu varmasti sanoisi, ettei pitänyt kirjasta yhtään, mutta minä jäin sen vangiksi heti ensimmäiseltä sivulta. 
Halusin kuulla tarinan loppuun, eikä minun tarvinnut keskittyä lukemiseen, vaan tarina vain kulki kuin itsestään. En edes tiennyt, että Suomessa osataan kirjoittaa kauhutarinoita, ennen kuin törmäsin tähän. Kirjasta löytyy myös rakkaustarina, erilaisia ihmissuhteita ja kammottavaa historiaa. En tiedä enää, mitä muuta voisin kirjoittaa, mutta suosittelen EHDOTTOMASTI kauhusta pitäville! Tykkäsin itse todella paljon. Ehdottomasti aijon myös lukea lisää Raevaaraa, ja katsoa, mitä mieltä olen muista hänen kirjoistaan! *Vilkaisee pöydän nurkkaan, jossa odottavat 3 seuraavaa Raevaaran kirjaa*😃 

Saara Aalto No Fear (Laura Friman / wsoy)

Tämän kirjan lukemisesta on kauan - aivan kuten muidenkin kirjojen lukemisesta, joita en ole vielä kirjoittanut. 
En ole ehtinyt myöskään lukea mitään uusia kirjoja. Welcome to lukio!😅
Kuitenkin tänään ennen kokeiden alkamista päätin ottaa pienen hetken tälle. Eli luin tämän joskus koulujen alun aikaan(?)
En ajatellut tästä mitenkään erityisemmin kirjoittaa, koska tämä on tavallaan elämäkerta.

Minä, kuten varmasti moni muukin, seurasin Saaran X Factor matkaa viime vuonna. Kun näin tämän kirjan kirjastossa ajattelin lainata sen. 
Kirja oli aika tiivis, eikä ehkä sisältänyt tietoa yhtä paljon, kuin olisin toivonut, mutta plussaa annan varsinkin kuvista, jotka ovat kirjassa hyvälaatuisia, monipuolisia ja kauniita. Kirjassa kerrottaan lyhyesti jokaisesta vaiheesta X Factorista ja lisäksi siinä kerrotaan Saaran lapsuudesta ja nuoruudesta hiukan. Lisäksi kirjassa kerrotaan hieman kilpailun jälkeisestä ajasta. 

Kuuntelin yhdessä vaiheessa myös Saaran omia kappaleita ja minusta on ihmeellistä miten näin lahjakasta ihmistä ei ole huomattu Suomessa ennen näin isoa juttua. Ihailen Saarassa sitä, että hän ei pelkää olla oma itsensä. No fear motto on sellainen, mistä meidän jokaisen tulisi oppia. Ei kannata pelätä turhia juttuja vaan mennä no fear asenteella kohti uusia haasteita ja pitää yllä uskoa unelmiin💜Mukavaa syksyn jatkoa!

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Jääkausi (Mooses Mentula 2016)

"Jääkausi on väkevä roomaani kiusaamisesta, kilpailusta, peloista ja ystävyydestä. Yläkouluikäisen Helmin ja keski-ikäisen opettajan Juhan tiet risteävät pienellä paikkakunnalla Kainuussa. Yhteentörmäys suistaa hyvämaineisen Juhan juorujen keskipisteeseen ja Helmin uuteen vaiheeseen nuoruudessaan.
Koulukaverit pelaavat yhdessä Helmiä vastaan. Onko tuohon peliin sopeuduttava, lähdettävä mukaan ja omaksuttava sen kovat säännöt? Vaatiiko ryhmässä pärjääminen toisen kukistamista? Juha ei tiedä mihin ryhtyy ottaessaan vastuulleen oppilaan hädän."

Tämä on vasta kuudes Nuori Aleksis kirja😔

Nyt pitäisi ruveta kiireesti tsemppaamaan, että pystyisin itse olemaan tyytyväinen suoritukseen, kun lukuaika loppuu. Kesällä on kiire, mutta haluan saada ainakin 10 kirjaa luettua. Katsotaan miten onnistuu.

Sitten tästä kirjasta. Kirja on melko nopea lukuinen ja helposti seurattava, vaikka päähenkilöitä onkin kaksi. 

Kiusaaminen on usein puhuttu ja esillä oleva aihe. Suoraansanottuna odotin tältä kirjalta jotain enemmän. Pidin siitä myös tällaisena, mutta koska aiheesta on tehty paljon kirjoja ja elokuvia tuntuu, että tämä ei ole se teos, joka niistä jäisi päällimmäisenä mieleen tai herättäisi eniten tunteita. Ainakaan minun mielestäni. 
Tottakai tälläkin teoksella on puolensa. Pidin siitä, että kirjassa oli mukavasti kuvauksia luonnosta. Asia, joka kirjassa herätti minussa eniten ajatuksia on sen nimi Jääkausi. 
Nimi liittyy keskeisesti tarinaan, mutta miten, sitä en paljasta. Kirjan  henkilöt ovat kaikki melko erilaisia toisiinsa nähden ja se on myös plussaa. Kirjassa osa vuoropuheluista on murteella kirjoitettu ja se oli toisaalta kivaa vaihtelua, vaikka jossain kohdissa en pitänyt siitä. Loppu oli melko hämmentävä ja jätti mieleen paljon kysymyksiä, joita jäin pohtimaan. Olisi ollut kiva kuulla miten tarina jatkuu ja mitkä asiat päähenkilöt saivat elämässään takaisin kuntoon kaiken sotkun jälkeen. Toisaalta hiukan auki jätetty loppu saa lukian miettimään itse, mikä on mielestäni hyvä asia. 
En oikein tiedä, mitä muuta sanottavaa minulla tästä on. Kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä lukea ja oli ihan mielenkiintoinen tarina. Pisti miettimään myös miten helposti valheet ja asiat leviävät ja miten vaikea voi olla elää kun kukaan ei usko valhetta valheeksi.

Nyt on meneillään lukuprojektin seitsemäs kirja, joka on Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa😊 Koitan lukea sitä vielä tänään mahdollisimman paljon ja kirjoitan blogitekstin mahdollisimman pian!

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kirpputori (Reidar Palmgren 2016)

Nuori Aleksis-kirja nro 5!
Tämä, kuten monet aikaisemmatkin projekti kirjat, tuli luettua muutamassa päivässä. 

Alkuun ajattelin, että eikä. En ikinä jaksa lukea tätä loppuun. Kuitenkin kun pääsin kirjan maailmaan sisään luin sen hetkessä loppuun. 


Tämä ei ole mitenkään kaunis kirja eikä kaunista luettavaa. Päähenkilö Kimmo Saarinen on varsinainen renttu, jonka elämä on alkanut mennä huonosti, kun hänet on potkittu pois kotoa. Hän valittaa kaikesta ja on aivan vakuuttunut siitä, että mikään ei ole hänen vikansa, vaan kaikki mikä ei ole hyvin on jonkun muun virheiden syytä.
Hän on vihainen avopuolisolleen, joka on lopettanut yhteistilin ja kieltäytyy elättämästä Kimmoa.
Nyt Kimmo sitten kiertää katuja täit päässään, silmä mustana, rahattomana, kodittomana ja muutenkin onnettomana ja mikään tästä ei tietenkään ole hänen syytään. Kaduilla harhaillessaan Kimmo törmää kirpputoriin ja tapaa siellä mukavan Katariinan. Pikkuhiljaa Kimmo alkaa tajuta, että hänen on muutettava 
käyttäytymistään tai hän joutuu viettämään koko 
loppuikänsä rahattomana kadulla. 

Lukunäyte s.208-209
"Kun taloudessa on nainen, lähikaupan shampoot ja hoitoaineet, kuten Jannella nyt, eivät enää kelpaa. Halvat bulkkituotteet katoavat ja vaihtuvat vaivihkaa kampaamon hiustenhoitotuotteisiin, kiiltäviin, koristeellisiin pulloihin, joiden hintaa mies ei uskalla edes arvailla. Sannamarin kylpyhuone oli niitä täynnä. Niiden nimet ovat ranskaksi tai englanniksi,eivätkä ne ole enää yksinkertaisesti shampoota ja hoitoainetta. Ne ovat korjaava + ravitseva hypoallergeeninen aloe vera -hiusnaamio ja 6-vaiheisen hiustenkäsittelyohjelman askel 4, tai agaveöljy-kristallisuola-restauraatiokuuri, special edition. 
Erityyppisille hiuksille on erilaiset aineet, erivärisille hiuksille eri aineet, eri tavoin värjätyille hiuksille eri aineet, eri lailla käsitellyille hiuksille eri aineet, eri hiuspohjille erilaiset aineet ja kuunkierron eri vaiheille erilaiset aineet.
Kun tähän vielä lisättii eri vuodenaikojen, eri-ikäisten käyttäjien, erilaisten hiustyylien, hiusten ravitsemistarpeiden, hiusten vaurioiden, horoskooppimerkkien ja kiharuus-suoruus-akselien variaatiot, yksinkertaista tukanpesua ei enää ollut."

Alussa menetin hermoni kirjaan ehkä liiallisen kuvaamisen takia, jota en olisi jaksanut lukea. Loppujen lopuksi kirja kertoo Kimmon elämästä alle viikon ajalta ja aika kirjassa tuntui etenevän alkuun hirvittävän hitaasti. Menneitä  muistellaan paljon. 
Kuitenkin ehkä suurin syy oli se, miten vihasin päähenkilöä koko sydämestäni. 

Nyt kun miettii, niin oikestaan pidin kirjasta. Joissakin kohdissa kuvailu oli erittäin inhottavaa, ja niinhän sen oli tarkoituskin. Jotkin kohdat kirjasta saivat minut nauramaan ääneen, kuten esimerkiksi yllä oleva lukunäyte. Muutamassa kohdassa tuli hiukan sääli Kimmon takia ja hiukan ahdistikin, kun hän huomasi olevansa kadulla ilman mitään ja ilman ketään. Sitten palasin taas vanhaan kantaani ja vihasin häntä, koska hän on itse ansainnut kaiken saamansa. Kirja siis herätti monenmoisia tunteita ja mielestäni se on hauska ja hyvä, mutta sopisi paremmin luettavaksi vanhemmalle ihmiselle, ehkäpä juuri keski-iän kriisissä olevalle miehelle (?😁)





lauantai 1. heinäkuuta 2017

Tiikerinsilmä (Leena Lehtolainen 2016)

Neljäs Nuori Aleksis-kirja😄(Vasta...😕)
En ole ehtinyt hetkeen lukea ja kesken ollut kirja ei oikein napannut. Kun kävin kirjastossa, lainasin ison nipun kirjoja, ja Tiikerinsilmä sattui olemaan hyllyssä, joten sekin tarttui mukaan. Mikä onkaan parempaa kuin hyvä dekkari pitkän dekkarittoman ajan jälkeen😍

"Henkivartija Hilja Ilveskero saa toimeksiannon suojella vaateteollisuudessa omaisuutensa luonutta 92-vuotiasta liikenaista Lovisa Johnsonia. Lovisa pelkää henkensä puolesta, sillä tappouhkaukset ovat muuttuneet vahingoittamisyrityksiksi.
Teollisuusneuvos ei ole suojassa edes kotonaan, Raaseporissa sijaitsevan Loberga Gårdin muurien takana.
Lapsettoman Lovisan suurta perintöä kärkkyvät hänen sisarensa Olivian lapsenlapset: pakolaisia auttava lääkäri Johannes, arktisen öljynporauksen lobbari Raisa, näkijäksi itseään kutsuva Aurora ja ärhäkkä vartija Sampo. Kuka on Sergeiksi esittäytyvä  mies, joka ilmestyy Lobergaan hakemaan turvapaikkaa?
Aiemmat vuosikymmenet heräävät eloon kartanon peilisalissa ja hautausmaalla. Vaiston varassa toimiva Hilja saa tehdä kaikkensa, kun menneisyyden haamut tunkeutuvat nykyhetkeen eikä ihmishenki ole enää minkään arvoinen."

En oikein tiedä mitä tästä kirjoittaisin. Erittäin virkistävää luettavaa tämä oli pitkän dekkari tauon jälkeen. Vaikka teos kuuluu sarjaan, sen voi silti lukea myös itsenäisenä osana, kuten minä nyt. Minulla on äänikirjana kesken myös Lehtolaisen Luminainen ja täytyy todeta, että hänen kirjansa ovat kyllä hyviä. 
Tiikerinsilmällä on ihan perus dekkarimainen rakenne eli jokaisessa luvussa tapahtuu jotain uutta hämmentävää ja loppuratkaisun saa tietää vasta viime metreillä. 
Pidän kirjan päähenkilöstä Hiljasta, joka on vahva ja itsenäinen nainen. Kirjaan on koottu myös paljon muita mielenkiintoisia henkilöitä, ja eniten dekkareissa tykkäänkin siitä, kun saa miettiä, kuka on kirjan pahis! 
Myös kirjan tapahtumapaikka on mielenkiintoinen. Lukeminen oli vaivatonta, koska koko ajan tapahtui jotain ja Lehtolaisen tyyli kuvata on mielestäni myös sellainen, että on helppo kuvitella itsensä johonkin tiettyyn paikkaan. 

Suosittelen tätä kaikille, joilla on ollut taukoa dekkareiden lukemisessa, koska lukeminen oli oikeasti todella rentouttavaa! Monet dekkareiden ahmijat ovat varmasti tämän jo lukeneetkin...
Minulla lukuprojekti jatkuu, toivottavasti hiukan nopeampaan tahtiin kuin nyt alkukesästä...😬

Hyvää ja oikein kirjaisaa kesän jatkoa!😃

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kapteeni (Milla Keränen 2016)

Kolmas Nuori Aleksis- kirja!!
Lukutahti on hiukan taas hidastunut, mutta toisaalta tämä on paljon paksumpi kirja kuin edelliset. Yritän ehtiä lukea enemmän jatkossa!

"Johan on viisivuotias, kun Anders-eno nostaa hänet huukkarijahti Marian kannelle. Siitä pitäen hän on kapteeni ja meren oma.
Greta on kuudentoista, kun Friedrichshamn haaksirikkoutuu  Tammisaaren saaristossa ja nuori tyyrmanni jää talveksi maihin. Johan näkee Gretan ujouden läpi ja puhuu hänelle niinkuin ei kukaan muu. Siitä pitäen tytön sydän on Kapteenin oma. 
Kun Johan muutamaa vuotta myöhemmin palaa matkoiltaan, hän vie Gretan vaimonaan Porvooseen ja lähtee taas. Greta jää tyhjään taloon odottamaan, kirjoittamaan kirjeitä, joita ei koskaan lähetä. Vuosien jälkeen taloon palaa vieras mies, jonka köydet on sidottu jokirantaan mutta mieli kaipaa ulapalle."

Tästä kirjasta en nauttinut yhtä paljon, kuin kahdesta aikaisemmasta lukuprojektikirjasta. En silti sano, että tämä olisi ollut huono. 

Kirja kertoo, kuten takakansitekstistä käy ilmi, Johanista eli Kapteenista, jolle meri on kaikki kaikessa. Lisäksi se kertoo Gretasta, joka kaipaa merellä matkustelevaa miestään kotiin. He kertovat tarinaa vuorotellen omasta näkökulmastaan. 
Pidin eniten kirjan alusta, kun Johan ei ollut vielä jättänyt Gretaa kotiin yksin päästäkseen merelle. Sen jälkeen alkoi minun mielestäni tulla enemmän tylsiä kohtia, kuin kirjan alussa, jossa tavallaan kerrottiin lähtötilanteesta.
Tylsiksi koin erityisesti jotkin Kapteenin osuudet, Gretan osuuksia olisin voinut lukea enemmänkin. 

Tarinan henkilöt saivat ainakin minussa aikaan monenlaisia tunteita. Johanin lähtiessä merille kerta toisensa jälkeen aloin pitää hänestä jokakerta vähemmän ja vähemmän. Myös se, ettei hän yhtään ajatellut kotona odottavaa vaimoaan sai minut vihaamaan henkilöä. 
Greta taas herätti sääliä ja surua, asuessaan yksikseen monta vuotta, koko ajan odottaen. Hänellä on myös muita murheita elämässään. Kirjassa oli myös monia muita henkilöitä, joista en nyt ala kirjoittamaan erikseen.  

Kirjassa oli joitakin todella sekavia kohtia, joissa meinasin tippua kärryiltä. Ehkä, jos alkaisin lukea kirjaa uudestaan nyt, ymmärtäisin nekin kohdat. Kirjan loppuratkaisu oli myös aika omanlaisensa, ei yhtään sellainen,mitä olin odottanut.

Ehkä eniten kirjassa pidin kohdista, joissa kuvailu oli niin hyvää, että pystyin tuntemaan meren suolaisen tuoksun, tuntemaan Gretan surun ja tuntemaan sen, miltä Gretasta tuntui kun hän ensimmäistä kertaa tapasi kapteenin. 

Suosittelen tätä kirjaa teille, jotka halutte sukeltaa 1700-luvun maailmaan, jossa naimakaupat ja kotiapulaiset ovat arkipäivää. Samalla sukellatte Kapteenin maailmaan, jossa meri ja laivat valtaavat aina vain enemmän ja enemmän tilaa ja aikaa ja Gretan onnettomaan kaipauksen ja surun peittämään elämään. Omasta mielestäni kirja on ihan ok ja ihan mielenkiintoinen lukukokemus ja jälleen ehkä hiukan erilainen, kuin mitä yleensä luen😊Toki tarinassa olisi myös parannettavan varaa, mutta tykkäsin siitä myös tällaisena.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Vieraat (Helmi Kekkonen 2016)

"On kaunis loppukesän päivä, taivas on sininen ja kantaa heleänvärisiä kuumailmapalloja, mies on lähtenyt ostamaan ruusuja, nainen pukeutuu valkoiseen mekkoon. Kaikki on valmista vieraiden tulla, viini on kylmää, pöytä on katettu.
Hetket kuluvat, ja tahoillaan illalliselle osallistuvat vieraat valmistautuvat juhliin tietämättä, että juuri tämä päivä ja juuri nämä illalliset sattuvat olemaan sellaiset, joiden jälkeen kaikki on toisin."

Nuori Aleksis kirja numero 2. 😊
Tämänkään kirjan lukemisessa ei kauaa mennyt. Olen hämmentynyt siitä, miten hyviä kirjoja Suomessa on oikeasti viime vuonna kirjoitettu. En ole yleensä lukenut kauhean paljoa kotimaisia kirjoja, mutta näköjään kannattaisi.

Vieraat esittelee ensimmäisessä luvussa joukon ihmisiä, jotka on kutsuttu illalliselle. Seuraavissa luvuissa pureudutaan aina yhteen henkilöön tarkemmin ja kerrotaan hänen elämästään ja taustoistaan.
Ihmissuhteet ovat keskeinen osa kerrontaa ja varsinkin vanhemman ja lapsen suhde nousee monessa kohtaa esiin.
Jokaisella henkilöllä on elämässä omanlaiset ilot ja surut, ja minusta oli mielenkiintoista tutustua alussa niin pinnallisesti kuvattuihin henkilöihin paremmin. Jokainen henkilö on tullut jollain tapaa elämänsä käännekohtaan illalliselle saapuessaan.

Mielestäni kirja on erittäin viihdyttävää lukemista. Se sai ajattelemaan omia ihmissuhteita, elämän rajallisuutta, ja sitä, miten omat valinnat vaikuttavat omassa elämässä. Se sai myös ajattelemaan, miten jokaisen ihmisen tarina on niin erilainen ja miten jokainen valinta vaikuttaa moneen asiaan. Kaikki kirjassa esitellyt henkilöt ovat hyvin erilaisia, mikä tekee lukemisesta mielenkiintoista. Heillä kaikilla on omat salaisuutensa, omat toiveensa ja omat virheensä, omat elämänsä. Ja samalla nämä kaikki niin erilaiset henkilöt ovat kuitenkin kohdanneet toisensa.

Kirja yllätti. Alussa se vaikutti hiukan sekavalta, koska en tiennyt mitä on tulossa, ja tajusin vasta toisen luvun puolivälissä, että ahaaaa, tässä kerrotaan yhdestä henkilöstä, joka oli illallisella. Sen jälkeen jatkoinkin lukemista innoissani, koska halusin kuulla myös muiden henkilöiden tarinat.
Loppuratkaisu kokosi koko kirjan yhteen taidokkaalla tavalla ja sai suun loksahtamaan auki, kun tajusi, mistä on kyse koko kirjassa ja miten kaikki lopulta liittyi toisiinsa.

Mielestäni juuri nämä asiat tekivät kirjasta mielenkiintoisen ja hyvän: tarina on koottu taitavasti yhteen, kirja käsittelee kaikkia koskettavaa aihetta eli ihmissuhteita ja henkilöt ovat tarpeeksi monipuolisia. Suuri osa kirjan henkilöistä on jo keski-ikäisiä ja se voisi olla asia, minkä takia nuori lukija voisi ajatella, että tuo ei ole minun kirjani. Minä kuitenkin pidin kirjasta, vaikka henkilöt eivät olekkaan omaa ikäluokkaa. Suosittelen kirjaa teille, joiden mielestä kuvaus kirjasta kuulosti kiinnostavalta😊

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Hiljaisuus (Laila Hirvisaari 2016)

Tästä alkaa minun Nuori Aleksis projektini 2017!!😊
Oikeasti projekti alkoi jo aikaisemmin, mutta on ollut niin kiire koulun kanssa, että ehdin aloittaa lukemisen vasta nyt.

Eli siis Nuori Aleksis raatilaiset lukevat 169 (?) kirjan listalta mieleisiään kirjoja ja valitsevat niistä 4 parasta.(Kirjat ovat viime vuonna ilmestyneitä, kotimaisia kirjoja) Lukuaikaa on elokuun loppuun.

Sitten tästä kirjasta!
Lainasin tämän eilen heti kun pääsin viimeisestä kokeesta ja eilenhän se tuli jo luettuakin kokonaan!
Yleensä minulla menee yhden kirjan kanssa kauemmin, kuin yksi ilta ja se kertookin tästä kirjasta aika paljon.

Hiljaisuus kertoo pienestä tytöstä, Ingasta, joka asuu metsien ympäröimässä talossa isovanhempiensa kanssa. Hänen vanhenpansa ovat kuolleet sodassa.
Inga on surullinen tyttö. Häntä kiusataan koulussa, hänellä ei ole ystäviä, ja myös opettaja kohtelee häntä huonosti. Se johtuu siitä, että Inga ei puhu. Vuosia sitten sattuneet kamalat asiat saivat hänet lopettamaan puhumisen kokonaan. Inga kuitenkin on innokas oppimaan ja kommunikoi muiden kanssa kirjoittamalla. Kesäloman alkaessa Ingasta tuntuu surullisemmalta kuin koskaan ja hän on yksinäisempi kuin koskaan, kunnes saa uuden ystävän, joka pitää hänestä juuri sellaisena, kuin hän on, ja auttaa häntä kohtaamaan menneisyyden tuskan.

Tästä kirjasta en voi sanoa muuta, kuin että rakastan sitä! Tekstiä oli helppoa lukea ja en edes muista milloin olisin aidosti vain halunnut kuulla miten tarina päättyy niin paljon kuin nyt.
Henkilöihin ehti kiintyä kirjan aikana, ja varsinkin pieni, surullinen Inga sai kirjan aikana kyyneleet useaan kertaan silmiin! Kirja on ainakin alkuun todella surullinen, mutta samalla niin koskettava.
Henkilöiden välinen rakkaus lämmittää lukijan sydäntä. Isovanhempien ja Ingan välinen rakkaus ja erityisesti Ingan ja hänen uuden ystävänsä Joelin  kaunis ystävyys olivat yksiä parhaita asioita kirjassa.

En ole ennen lukenut Hirvisaaren kirjoja, mutta aion ehdottomasti lukea jatkossa! Hiljaisuus on aivan uskomattoman upea kirja ystävyydestä, rakkaudesta, selviytymisestä, sodasta ja menneisyydestä!
Rakastan myös kirjan tapahtumapaikkaa, joka on rauhallinen pieni 1940-luvun kylä.

Suosittelen erittäin lämpimästi lukemaan tämän!💖Tästä taisi tulla minun uusi kotimainen suosikkini!


keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Raamatullinen vuosi (A.J.Jacobs 2007)

Tämä on toinen kirja, jonka luin kouluun. Alkuun ajattelin, että ei tule mitään, melkein 500 sivuinen kirja, jonka nimi on Raamatullinen vuosi ja jolle minulla on korkeintaan muutama viikko lukemisaikaa. Tämä oli siis ennen kuin näin kirjan. Ennakkoluuloisuus ei siis kannata.

Kun kävin lainaamassa kirjan kirjastosta, minulle valkeni, että se kertoo miehestä, joka aikoo perehtyä Raamatun oppeihin ja elää niiden mukaisesti vuoden ajan.
Tässä vaiheessa mielenkiintoni heräsi ihan oikeasti, ja päätin että vaikka aikataulu on tiukka, ehdin lukea kirjan. Kyllä kannatti.

Kirjassa on ihan hurjan paljon samoja asioita, kuin mitä olemme uskonnon tunneilla käyneet, joten ne kertautuivat hyvin kirjaa lukiessa. Esimerkkinä voisin mainita juutalaisuuden juhlat, kosherin ja ylipäätään monenlaiset riitit ja rituaalit, jotka liittyvät juutalaisuuteen. (Ja myös kristinuskoon)

Raamatussa on paljon erittäin outoja käskyjä. Minulle jäivät päällimäiseksi mieleen Raamatullisesta vuodesta esimerkiksi se, miten Jacobs rakensi lehtimajan olohuoneeseensa, muistellakseen vanhoja aikoja ja asui siellä. Lisäksi hän tutki hedelmäpuiden ikiä, koska Raamatussa sanotaan, että alle viiden vuoden ikäisen puun hedelmiä ei saa syödä. Hän ei myöskään aja partaansa vuoteen, pukeutuu valkoisiin vaatteisiin ja kiinnittää niihin tupsuja. Myöskään sekakuiduista tehtyjä vaatteita ei saa käyttää. Hän kutsuu itselleen asiantuntian tarkistamaan omia vaatteitaan.

Kirja ei todellakaan ollut tylsä. Oli erittäin mielenkiintoista seurata Jacobsin matkaa. Hän muuttui niin paljon vuoden aikana. Alussa esimerkiksi rukoileminen tuotti hänelle ongelmia, mutta loppujen lopuksi siitä kehittyi hänelle ihan luonnollinen tapa. Tottakai on mahdotonta seurata niin monia sääntöjä yhtä aikaa, mutta Jacobs suhtautui projektiinsa vakavasti ja kehitystäkin tulee vuoden aikana hurjasti. Jacobs keskittyi paljon esimerkiksi valehtelun lopettamiseen, ja loppuvuonna se sujui jo helpommin.

Minusta on uskomatonta miten paljon Jacobs panosti projektiinsa ja miten paljon hän näki vaivaa sen eteen. Hän teki monia matkoja projektinsa takia, esimerkiksi Jerusalemiin, levottomuuksista huolimatta.  Hänellä oli myös paljon ihmisiä ympärillään, joilta hän kysyi neuvoa yrittäessään noudattaa Raamattua kirjaimellisesti. Hän luki Raamattua useaan otteeseen ja tutustui erilaisiin versioihin, sekä Raamatun tulkinta oppaisiin. Projektiin kului varmasti myös paljon rahaa matkojen ja muiden takia.

Tärkeä piirre kirjassa on myös huumori ja Jacobs osaa kirjoittaa erittäin mielenkiintoisesti ja käyttää hienosti huumoria kirjoituksessaan.

Vielä yksi asia, jonka haluasin kirjasta mainita on, että se saa ihan huomaamattakin ajattelemaan eettisiä asioita. Jacobsin vaimo saa raamatullisen vuoden aikana kaksoset ja Jacobs pohtii esimerkiksi keinohedelmöitystä raamatullisen tietämyksensä valossa ja samoin myös aborttia ja poikien ympärileikkausta.

Mielestäni Raamatullinen vuosi on hyvä kokonaisuus ja se saa pohtimaan omia mielipiteitä, omaa uskoa, omaa käyttäytymistä ja monia muita uskontoon liittyviä asioita. Se tuo raamattuun uusia näkökulmia ja saa miettimään suuria käskyjä ja pieniä käskyjä ja käskyihin liittyviä ristiriitoja.

Suosittelen kirjaa teille, jotka haluatte lukea mielenkiintoisia teoksia, koska sellainen tämä ehdottomasti minun mielestäni on. Nimen perusteella kirja saattaa alkuun kuulostaa tylsältä ja vaikka itsekin alussa ajattelin niin, luin kirjan loppujen lopuksi muutamassa päivässä.

perjantai 12. toukokuuta 2017

The sky is everywhere (Jandy Nelson 2010)

Helouu!! :)
Monesta kirjasta olisi taas kirjoitettavaa! Kouluun on tullut luettua aikas monta teosta. Tämä on varmasti tässä kuussa luetuista kirjoista paras. 
Ostin tämän viime vuonna Lontoosta lentokentältä, koska halusin jotain englannin kielistä luettavaa ja nyt menossa on enkun kurssi minne piti lukea englanniksi kirja, joten valitsin tämän, kun se vielä kaapissa lukemattomana nökötti. 



Kirja kertoo 17-vuotiaasta Lenniestä, joka suree siskonsa Baileyn kuolemaa. Myös Lennien mummi ja setä surevat, äitiä Lennie ei ole koskaan nähnytkään ja isästä tuskin on tietoakaan. 
Ensimmäisenä päivänä koulussa Lennien tapaa mielenkiintoisen pojan, Joen. He rakastuvat toisiinsa heti. Lenniellä tosin on ongelma, sillä häntä tuntuu vetävän puoleensa myös naapurin poika Toby, joka oli Baileyn poikaystävä. Lennie tuntee hurjasti syyllisyyttä tunteistaan Tobya kohtaan, mutta voiko hän tehdä niille mitään?

Minusta tässä kirjassa on monia aivan mahtavia piirteitä!
Ensimmäisenä voisin mainita henkilöistä, jotka ovat kaikki aivan fantastisia, ja saavat jälleen kerran miettimään, miten joku voi luoda niin todentuntuisia henkilöitä. 
Lennie eli päähenkilö on surullinen, runoja kirjoitteleva tyttö. Hän jättää runojaan ympäri kaupunkia. Hänellä on myös pakkomielle lempikirjaansa eli Humisevaan harjuun. 
Lennie on romantikko ja The sky is everywhere kertoo hänen suloisesta ensirakkaudestaan aika koskettavasti.  Lennien tunteet suodattuvat lukijalle kirjan kautta todella hyvin ja Lennien kanssa sai nauraa ja itkeä. 
Myös muut hahmot ovat kirjassa erittäin persoonallisia, mutta koska juuri henkilöt ja heidän väliset suhteensa ovat juonen kannalta olennaisia en kerro heistä enempää. 

Jokaisen luvun alkuun on laitettu runo, jossa Lennie kertoo tunteistaan. Minusta se oli myös yksi ehdottomasti parhaista jutuista tässä kirjassa. Runolla oli hauska päästä tarinassa eteenpäin ja se toi vaihtelua lukemiseen.

Juonessa on tarpeeksi käänteitä ja missään vaiheessa ei ollut tylsää lukea.

Jäin miettimään myös sitä, pitäisikö tänä vuonna vielä ehtiä lukemaan Humiseva harju. Sillä oli tässä kirjassa aika kova mainostus samoin kuin Twilightissa, jossa myös Bella on myös sen intohimoinen lukija. Täytyy katsoa, jos ehtis😃


Lukunäyte s. 86
"Grief is a house 
where the chairs
have forgotten how to hold us
the mirrors how to reflect us
the walls how to contain us
Grief is a house that disappears
each time someone knocks at the door
or rings the bell
a house that blows into the air 
at the slightest gust
that buries itself deep in the ground
while everyone is sleeping
Grief is a house where no one can protect you
where the younger sister
will grow older than the older one
where the doors
no longer let you in
or out." 

Täytyy sanoa, että yllättävän paljon ajatuksia nousee tästä teoksesta. Yleensä mietin aika kauan mitä voisin kirjoittaa, mutta nyt huomaan että tekstiä on tullut aika paljon ilman minkään laista miettimistä. 
En osaa sanoa kirjasta mitään huonoa puolta!
Joskus näinkin käy!! Romaania voisin kuvailla seuraavasti:  inspiroiva, mielenkiintoinen, koskettava, sydäntä lämmittävä, kaunis tarina menetyksestä ja rakkaudesta ja selviämisestä sekä oman tarinan kirjoittamisesta.
Ehdottomasti suosittelen, varsinkin kaikille nuorille tytöille, jotka haluavat lukea tarinoista, joissa rakkaus voittaa. Suosittelen ehdottomasti myös englanniksi lukemista!! 
Alkuun kesti vähän aikaa lämmetä vieraalla kielellä lukemiselle, mutta lopussa lukeminen sujui hyvin ja nopeasti ja onhan se totta että kuvailu on englanniksi paljon monipuolisempaa kuin suomeksi.

Aurinkoista ja kirjarikasta kevään jatkoa kaikille😊

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Blogi muuttuu!!

Toivottavasti uusi ulkoasu on selkeä ja kivannäköinen😀 Itse ainakin tykkään!
Lontoo- tausta oli myös vahva ehdokas, mutta muutin mieleni ja päädyin tähän.
Tykkään tässä erityisesti sellaisesta sumuisesta, mystisestä, mutta rauhallisesta tunnelmasta! Voi olla, että kyllästyn viikossa ja että sitten tulee aurinkoisempi tausta, mutta olkoon näin nyt ainakin toistaiseksi😊

Tapa minut, äiti! (Marianne Käcko 2008)







Jeeeee!! Nyt saatiin eka kuvakin blogiin😁 En siis todellakaan ole mikään nykyaikainen tekniikan ihmelapsi ja jaksoin ja ehdin vasta nyt opetella, miten saan kuvan laitettua😛 Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan! Nyt tulee kuvia jatkossakin!

Sitten kirjasta. Tämä on taas yksi monista löydöistä, joita on tullut kierrätyskeskuksessa tehtyä. Eurolla tämän ostin ja muutamassa päivässä lukaisin läpi. Nyt koitan taas vähän palautella ajatuksia mieleen...

Eli tämä on tositarina anoreksiaan sairastuvasta Katarinasta. Katarina sairastui kaksi kertaa, ja hänen äitinsä päätti kertoa tyttärensä tarinan tämän kirjan muodossa. Kirja on aika hurjaa luettevaa, mutta tarinalla on onneksi onnellinen loppu. 

Olen lukenut muutaman kirjan anoreksiasta aikaisemminkin, mutta ne eivät ole olleet totta. Tuntuu hurjalta ajatella, minkälaista Katarinan ja hänen perheensä elämä on ollut. Miltä mahtoi tuntua äidistä, jonka lapsi olisi halunnut kuolla? Ja miltä mahtoi tuntua tyttärestä, joka ei yli vuoteen syönyt mitään? Niihin kysymyksiin voi etsiä vastauksia tästä kertomuksesta. 

Kirja herätti lukiessa paljon tunteita ja ajatuksia ja herätti siihen, miten pahasta sairaudesta on oikeasti kyse. En itse tunne ketään, jolla on anoreksia. 

Lisäksi se herätti ajatuksia nykyajan kauneusihanteista. Tämä on se mihin laihuuden ihannointi pahimmassa tapauksessa johtaa. Se johtaa salailuun, oksenteluun, pakkomielteiseen käyttäytymiseen, valehteluun, syömättömyyteen, elämään sairaalassa, ihmisten säikäyttämiseen ja ahdistukseen ja laihtumiseen, mutta ei sellaiseen laihtumiseen, mitä on toivottu. Se johtaa siihen, että nuoruus kuluu sairastamiseen ja siihen, että kaikkien tarina ei ole yhtä onnellinen, kuin Katarinan. 

Ehkä se mitä halusin tällä sanoa on että be your own kind of beautiful!  Kaikilla on varmasti jotain, mihin ei itse ole tyytyväinen. Aika varmasti melkein kaikilla on myös sellaisia päiviä, ettei ole itsessä tyytyväinen oikein mihinkään. Mutta olen itse sitä mieltä, että ihan jokainen on hyvä sellaisena kun on. Ihan jokainen on kaunis sellaisena kuin on. Ja ihan jokaisella on myös oikeus olla tyytyväinen itseensä sen näköisenä kuin on. Älkää antako muiden sanojen masentaa itseänne liikaa. 

Olen onnellinen, että Katarina parantui ja hän saa elää normaalia elämää monen vuoden sairaalaputken jälkeen. Hän pystyi sairaudestaan huolimatta saamaan myös lapsia.

Minut kirja vangitsi täysin ja siihen oli helppo keskittyä. Lisäksi tämä oli minun omalle kirjalistalleni ehdottomasti kuuluva kertomus, ja olen tyytyväinen, että sieltä kaikkien muiden kirjojen merestä nappasin tämän. Sillä perusteella voisin sitä suositella. Se herättää ajatuksia ja tunteita, ja eikö hyvän kirjan juuri niin kuulu tehdä. Ainakin minun mielestäni. En kuitenkaan ehkä suosittele, jos tiedät, että ahdistut helposti tällaisesta, koska kirja on kyllä ehdottomasti raju...

Lopuksi haluan vielä toivottaa hyvää kevättä kaikille, ja jaksamista niille, joilla on itsellä tai jollain läheisellä anoreksia<3

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Rakastaa ei rakasta (Monta kirjailijaa, 2010)

Tämä teos on kokoelma pohjoismaisia novelleita nuorille. Myös Suomesta on kaksi novellia päässyt mukaan. Siitä on taas kulunut aikaa, kun luin tämän, mutta koitan saada tästä silti pääajatukseni kirjoitettua.

Ensinnäkin voisin kertoa, että olisin varmasti pitänyt tästä kirjasta enemmän paljon nuorempana.
Novellien aiheet ja tarinat ovat opettavaisia ja tarinoita on monenlaisia. Novellit kertoivat niin itsemurhista, ystävyydestä, rakkaudesta kuin erilaisista kulttuureistakin.
Luin vain osan kirjan novelleista ja niissä oli kyllä tosi hyviäkin joukossa. Erityisesti tykkäsin suomalaisen Sari Peltoniemen kirjoittamasta Arpi ja miekka- novellista. Se kiinnitti huomion muiden novellien joukossa erilaisen tarinansa ja ennen kaikkea erilaisen tunnelmansa ansiosta.
Fantasian piirteet tarinassa ainakin erottavat sen muista kirjan novelleista.

Vaikka en kaikkia tarinoita lukenutkaan niin sanoisin, että kirja on hyvää luettavaa esimerkiksi ylä-aste ikäisille. Tarinat ovat opettavaisia ja sopivan lyhyitä myös sellaiselle, joka ei niin kauaa jaksa lukea putkeen😃
Pahoittelen, että tekstit ovat aika lyhyitä ja en ehdi ikinä kirjoittaa heti kirjan lukemisen jälkeen minkä seurauksena olen unohtanut, mitä piti kirjoittaa. Yritän saada raivattua lisää aikaa myös kirjoittamiselle lukion ohella😋

Lista vielä novellien kirjoittajista:
Sari Peltoniemi
Kari Levola
Johanne Algren
Mette Honore ja Birgitte Rasmussen
Marjut S. Kjelnaes
Rakel Helmsdal
Kirste Pallto
Simon Issat Marainen

tiistai 7. helmikuuta 2017

Tervetuloa Joylandiin (Stephen King 2015)

"Kesä 1973 Joylandin huvipuistossa. Huimia laitteita. Värivalojen välkettä ja lasten naurua. Ja kummitusjuna, joka saa aikuisen miehenkin kirkumaan ja josta eräs nuori rakastunut nainen ei koskaan tullut ulos.
Uskallatko sinä lähteä ajelulle?"

Devin on murheen murtama, kun hänen tyttöystävänsä jättää hänet. Hän hakee kesäksi töihin Joyland nimiseen huvipuistoon ja saa työn. Työ Joylandissa on mukavaa ja Devin pitää työskentelystä lasten kanssa. Hän saa uusia ystäviä ja päättää jatkaa työtään myös syksyllä. 
Pikkuhiljaa Devin alkaa päästä erosta yli. Työt maistuvat ja Devinillä menee hyvin sen suhteen. Riemua arkeen tuovat myös työmatkan varrella asuva Mike ja hänen äitinsä. Joylandin kummitusjunassa on kuitenkin jotain hämärää. Siellä tehty murha vaivaa Deviniä ja hän ja hänen ystävänsä alkavat selvittää sitä. Mitä kaikkea he saavat selville ja mitä muuta jännittävää tapahtuu jääköön arvoitukseksi :)

Eka äänikirja tänä vuonna. En edes muista milloin olen viimeksi kuunnellut jotain, mitä ennen en ole. Siitä on pitkä aika. Oli erittäin virkistävää😊

Vaikka tämä on ensimmäinen Kingini, tiedän että tämä teos on pehmeämpi King kuten äänikirjan takakannessa sanotaan. Tiesin sen jo ennen kuin aloin kuunnella. Kuitenkin yllätyin, koska tämä oli kauhusta minun näkökulmastani katsottuna erittäin kaukana. 
Tarinassa oli tietysti muutamia kauhun piirteitä ja arvoitus joka piti ratkaista, mutta päälimmäisenä mieleeni kuitenkin jäi kesäinen tarina huvipuistossa, ja nuoren pojan selviäminen vanhasta nuoruuden rakkaudesta. Kiinnyin myös henkilöihin matkan varrella. Henkilöt tarinassa oikeastaan ovatkin ne, joilla on väliä tässä kertomuksessa. Myös teoksen tunnelma oli jotenkin todella miellyttävä. 

Vaikka odotin koko ajan, että jotain kauheaa tapahtuisi ja  niin ei käynytkään, en ole yhtään pettynyt äänikirjaan, päinvastoin. Tarina oli oikein mukaansa tempaava ja hyvä kertomus kaikin puolin. 
Lukion ohella en ole paljon ehtinyt lukea, kirjoittaa tai kuunnella, mutta varmasti tästä innostuneena koitan taas ottaa enemmän aikaa lukemiselle 😊 Tekisi myös mieli kokeilla jotain tyypillisempää Kingiä ja meiltä niitä tuolta hyllystä löytyy. Hyvä tavoite tälle vuodelle! Suosittelen tätä kirjaa tai äänikirjaa kaikille, jotka haluavat pientä jännitystä sisältävän lämminhenkisen muistelman luettavaksi tai kuunneltavaksi. 

Onko jotain suosituksia mihin Kingiin kannattaisi tarttua seuraavaksi?😄