"Kati ja Jari Tervon esikoispoika Kalle syntyi helmikuussa 1999. Hän mullisti vanhempiensa elämän. Kun nelikymppinen saa ensimmäisen lapsensa, hän kulkee pöljä ilme naamallaan pitkän aikaa.
Tuore isä ryhtyi pitämään päiväkirjaa muutama tunti poikansa syntymän jälkeen. Hän seuraa vauvan varttumista vuoden ajan, kirjaa lähes päivittäin poikansa edistysaskeleet. Riemua seuraa huoli, väsymys vaihtuu suuren iloon. Miljoonat vanhemmat ovat käyneet läpi samat tunteet. Pörssin romahtaminen on pientä tutin hukkumisen rinnalla."
Lukunäyte s.22
"Tiistai 2. maaliskuuta
En enää koskaan syö Dijonin sinappia."
Sivuja:210
Luin tämän kirjan lukudiplomia varten, koska se löytyi kotoa kirjahyllystä ja vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Siinä kerrotaan vauvan ensimmäisestä vuodesta. Ensimmäisestä korvantaustojen pesusta. Lumisateesta. Hampaista. Ensimmäisestä perunasta. Ryömimisestä. Sanoista. Kaikesta uudesta mitä vauvan tielle ensimmäisenä vuotena sattuu.
Kirja oli ihan hyvä ja hauska, tosin siinä oli myös joitan kohtia jotka eivät ehkä ihan kamalasti tämän ikäistä kiinnosta. Suosittelen kaikille, ehkä vähän vanhemmille, jotka pitävät lapsista :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti