"Arvostetun sairaalan kulissien takana kirurgit käyvät kauppaa ihmishengillä... Koskettavan todenmakuinen trilleri katulapsista kansaivälisen elinkaupan uhreina.
Apulaislääkäri Abby DiMatteo on rehkinyt ympäripyöreitä päiviä saadakseen kirurgin paikan; nyt tarjolla on pääsy arvovaltaiseen elinsiirtoryhmään. Mutta kun auto-onnettomuuden uhrin sydäntä ollaan siirtämässä ohi jonon rikkaalle yksityispotilaalle, Abby tekee päätöksen, joka uhkaa tuhota koko lupaavan uran: hän antaa sydämen kuolemaisillaan olevalle teini-ikäiselle pojalle.
Abbyn helpotukseksi upporikkaan Victor Vossin vaimolle löytyy nopeasti uusi sydän. Luovuttajasta ei kuitenkaan löydy mitään tietoja. Keneltä Nina Voss sai sydämensä?
Samaan aikaan Riikasta matkaa laiva kohti Amerikkaa mukanaan joukko katulapsia, joille on luvattu uusi koti valtameren takaa. Haluaako joku todella aboptoida minut, yksikätisen pojan, miettii yksitoistavuotias Jakov. Entä miksi alukselle laskeutuu useana yönä helikopteri, ja aamulla joku lapsista on kadonnut? Onko perheillä niin kiire saada lapsi luokseen?
Abby huomaa elinsiirtoihin liittyviä outoja kuolemantapauksia ja äkkirikastumisia. Kaikki eivät kuitenkaan pidä hänen paljastuksistaan. Joku on päättänyt antaa opetuksen - ja tehdä sen kauheimmalla mahdollisella tavalla."
Tällä teoksella alkoi joululomalla pidetty lukumaraton! Olin aloittanut kirjaa kylläkin jo aikaisemmin, mutta en ollut ehtinyt lukemaan sitä loppuun.
Tämä on sellainen kirja, jonka aloittamiselle kannattaa varata aikaa. Jos ei ehdi ensimmäisellä lukukerralla päästä vielä selville siitä, mistä on kyse, joutuu todennäköisesti aloittamaan alusta. Minulle meinasi käydä niin. Alussa kirjassa siis vaihtuu kertoja ja paikka jokaisen luvun välein ja vielä useammin. Minulla kesti hetken ennenkuin pääsin kirjan siihen vaiheeseen, että aloin ymmärtää miten kaikkii liittyy kaikkeen. Kun oli kerran päässyt mukaan, loppukirja oli helppoa lukea.
Kirjan takakansiteksti on aika kattava, joten en ala selittää juonta sen kummemmin. Tämä on siis toinen kirja, jonka luin Gerritseniltä ja tämä oli kyllä hyvin erilainen. Lukiessa ei tullut tylsää ja kirja sopi hyvin maratonin aloitus kirjaksi mysteereineen, sisäelimineen, rikoksineen ja ihmissuhdedraamoineen. Siinä tapahtuu jatkuvasti jotain jännittävää.
Kirjan kuvailu on sellaista, että kirjaa on helppoa ja miellyttävää lukea. Sairaala tapahtumapaikkana ja kirjan aihe sekä juurikin se kuvailu toivat mieleeni Michael Palmerin Armon enkelit, jonka luin pari vuotta sitten.
Kirjan aihe on aivan järkyttävä ja oli kamalaa miettiä lapsia laivassa ja sitä miten he ovat siellä vain päätyäkseen paloiteltavaksi siksi, että rikkaan miehen vaimo saisi sydämen. Lapsen näkökulma aiheeseen teki siitä vielä sydäntä särkevämmän. Vaikka kirja on jo aika vanha, suosittelen silti kaikkia ehdottomasti lukemaan.
"Aza Holmesin paras ja pelottomin ystävä Daisy Ramirez haluaa selvittää kadonneen miljonääri Russell Pickettin mysteerin ja houkuttelee mukaan tutkimuksiinsa Azan. Vetovoimaa löytyy myös luvatusta sadantuhannen dollarin palkkiosta ja miljonäärin pojasta Davisista, jonka Aza on joskus kauan sitten tuntenut.
Tekeminen ei ole Azalle helppoa, välillä pelkkä eläminen käy työstä. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisten ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä."
Aza on herkkä tyttö, joka asuu äitinsä kanssa ja jonka isä on kuollut. Yhdessä parhaan kaverinsa Daisyn kanssa Aza alkaa etsiä kadonnutta miljonääriä, joka sattuu olemaan myös hänen vanhan ystävänsä Davisin isä. Davis elää valtavassa talossa muropaketteihin piilotettujen setelinippujen ja pikkuveljensä kanssa isän häivyttyä varoittamatta. Azan ja Davisin vanha ystäyys puhkeaa uudestaan kukkaan, kun Aza ja Daisy selvittävät mysteeriä. Voiko ystävyys olla jotain enemmän? Ja miten elää pakko-oireiden pahenevassa kierteessä? Kuinka kestää isän kuolema ja kuinka tulla toimeen Star Wars-hullun parhaan ystävän kanssa?
Pikkuhiljaa pitäisi saada noista lukumaratonin kirjoista ajatuksia ylös, ennenkuin kuukausi vaihtuu. (Haluan nimittäin että tekstit jäävät tammikuun puolelle, koska kirjat on luettu silloin :)) Koulu vie ajan, mutta ehkä saan pikkuhiljaa näistä tärkeimmät ajatukset kirjoiteltua.
Kilpikonnan kuorella oli toinen kirja, jonka luin maratonin aikan, ja ainut kirja, jonka luin kokonaan alusta loppuun. Kuulin kirjasta paljon kehuja ennenkuin luin sen itse ja ehdin jo odottaa, milloin pääsen lukemaan kirjan.
Pakko sanoa ainakin, että en pettynyt (taaskaan) Greenin uutta kirjaa lukiessani. On totta, että Greenin kirjoissa on samanlaisia elementtejä jotka saavat kirjat muistuttamaan toisiaan. Road trippiä ei sentään tässä kirjassa ollut. Kuitenkin jokaisessa kirjassa on myös omat hienot erikoisuutensa. Greenin kirjoissa on jotain, mitä ei osaa kuvailla, enkä usko että kenenkään muun kirjoissa voisi olla samanlaista tunnelmaa. Kirjailija tosiaan osaa käsitellä vakavia asioita huumorin kautta ja tuoda esiin pienten asioiden merkityksellisyyden. Jälleen nauroin lukiessani moneen kertaan.
Kilpikonnan kuorella on todentuntuinen kertomus sairaudesta ja se toimii varmasti monelle tukena. Se voi myös auttaa muita ymmärtämään, miltä pakkomielteiset ajatukset ehkäpä tuntuvat. Kirja on monipuolinen paketti vaikeista asioista, ystävyydestä ja rakkaudesta.
s.212
"Sinä nouset ylös. Ole kiltti. Menet käsidesisäiliön luo. Cogito, ergo non sum. Hikoiluttaa sinulla on se jo mikään ei satu niin paljon kuin tämä olet jo saanut sen ole kiltti ja lopeta hyvä Jumala lopeta et pääse tästä ikinä et pääse tästä ikinä et palaa koskaan omaksi itseksesi et palaa koskaan omaksi itseksesi haluatko kuolla tähän haluatko kuolla tähän koska niin siinä käy niin käy niin käy niin käy niin käy niin käy.
Vedin itseni pystyyn. Luulin hetken ajan pyörtyväni, kun kipu iski lävitseni. Tartuin tippatelineen tankoon ja otin muutaman laahustavan askelen. Kuulin äidin liikahtelevan. En välittänyt. Painoin annostelijaa, hieroin ainetta kaikkialle käsiini. Painoin uudestaan ja työnsin kourallisen suuhuni."
Olen pitänyt kaikista Greenin kirjoista, paitsi Arvoitus nimeltä Margoa en saanut loppuun asti, koska se oli mielestäni niin samanlainen kuin elokuva. Tähtiinkirjoitetusta virheestä ei ole vielä mikään mennyt ohi, mutta olen pitänyt suuresti myös Kaikista viimeisistä sanoista, Teoria Katherinesta ja nyt tästä! Jos et siis ole lukenut mitään Greenin kirjoista vielä niin suosittelen ehdottomasti kaikkia niistä!
Tämän kirjan tulen myös tunkemaan johonkin kohtaan Helmetin lukuhaasteeseen, mutta en tiedä vielä mihin. Laitan niistä päivitystä sitten myöhemmin. Nyt voin nostaa tämän, aivan uuden, pirteän värisen kirjan omalle paikalleen Tähtiin kirjoitetun viereen <3
