Kärpästen herra (William Golding 1954)

"Toisen maailmansodan aikana joukko englantilaisia koulupoikia pelastautuu alasammutusta lentokoneesta autiolle Tyynen meren saarelle.
Nuorten robinsonien vapaus on aluksi jännittävää leikkiä. Kun sivistyksen pinta alkaa murentua, hyvinkasvatetut koulupojat muuttuvat villi-ihmisiksi, joiden maailmaa hallitsevat väkivalta ja pelko."

Enempää ei juonesta kannata edes kertoa. Kirja on nopea- ja helppolukuinen ja ajatuksia herättävä selviytymistarina. Loppu ratkaisu on erittäin yllättävä.

Lukunäyte s.62
"Onko kenelläkään tulitikkuja?"
"On tehtävä jousi, jolla pyöritetään nuolen tapaista tikkua", Roger selitti. Hän hieroi käsiään vastakkain. "Hsss. Hsss."
Kevyt tuulenhenki puhalsi vuorenhuipun ylitse. Sen mukana tuli possu. Hänellä oli vain paita ja housut yllään, ja hän kompuroi vaivalloisesti esiin metsästä silmälasit välkkyen auringossa. Hän kantoi simpukkaa kainalossaan.
Ralph huusi hänelle.
"Possu! Onko sinulla tulitikkuja?"
Toiset pojat yhtyivät huutoon, kunnes vuori kaikui. Possu lähestyi roviota päätään pudistaen.
"Ohoh! Olettepa te rakentaneet mahtavan rovion."
Jack osoitti äkkiä sormellaan.
"Hänen silmälasinsa - niitä voi käyttää polttolasina!"
Toiset ympäröivät Possun, ennen kuin hän ehti perääntyä."

Nyt en tiedä mitä muuta osaan tästä kirjoittaa. Siitä on tosi pitkä aika kun luin tämän. 
En ole vain saanut kirjoitettua mitään, vaan tämä on pyörinyt luonnoksissa kauan. 
Toivottavasti joku kuitenkin saa tästä jotain irti. Ainakin itse muistan lukeneeni kirjan joskus jos ei muuta. :)
Tykkäsin kyllä tästä kirjasta. Koko ajan tapahtui jotain ja kirja yllätti, viihdytti ja oli hyvä lukukokemus ja antoi ajateltavaa. Suosittelen kaikille paitsi ei ehkä nuorimmille lukijoille :)

Armon enkelit (Michael Palmer 1982)

"Bostonilaisessa sairaalassa potilaat kuolevat selittämättömästi - he selviytyvät hyvin leikkausista, mutta kuolevat yön hiljaisuudessa yhtäkkiä, kauhistuttavasti. Kun lahjakas kirurgi David Shelton joutuu epäillyksi, hänen on uhrattava uransa paljastaakseen totuuden. Kaunis ja työlleen omistautunut sairaanhoitaja Christine Beall tietää salaisuuden sekä sen, että kukaan ei ole turvassa armon enkeleiltä..."

Hei :) Yritän saada tänä vuonna kirjoittamatta jääneet tekstit kirjoitettua mahdollisimman pian niin ei jää roikkumaan :)
Tämän luin etelän matkalla ja voin sanoa, että oli hyvä lomaluettava. 


Armon enkelit on dekkari, joka kertoo Davidistä, joka on kirurgi ja aloittaa työt uudessa sairaalassa.
Sairaalassa kuitenkin tapahtuu jotakin outoa ja vain harva tietää miten ja miksi. Ajatus armon enkeleistä, jotka päättävät elämästä ja kuolemasta sairaalassa on karmaiseva. 
Kirja oli mielestäni oikein mukavaa luettavaa ja viihdytti oikein hyvin lentomatkalla ja aurinkotuolissa. 
Pidän siitä, että kertoja vaihtuu aina välillä ja kirjassa ei ole mitään ylimääräisen tuntuista. 
Juoni kulkee mukavasti koko ajan ja loppu on hyvä ja jännittävä niinkuin dekkarissa kuuluukin olla. 

En nyt kamalasti keksi mitään huonoa sanottavaa, koska kirjan lukemisesta on aikas kauan. 
Tämä oli ihan hyvä lukukokemus ja suosittelen lukemaan, vaikka onkin aika vanha :)

Diana - Prinsessan viimeinen rakkaus (Kate Snell 2013)

Luin tämän kirjan koulua varten. Valitsin juuri tämän, koska kirjan piti liittyä johonkin maahan ja koska olen käynyt Britanniassa tämä vaikutti kiinnostavalta valinnalta. En myöskään tiennyt Dianasta ennestään oikeastaan mitään ja siksikin halusin lukea tämän.

Prinsessa Diana kuoli onnettomuudessa 1997. Siksi häneltä ei ole voitu kysyä asioita kirjaa varten, mutta Kate Snell on haastatellut Dianan läheisiä ja kysellyt heiltä Dianasta. Luulen, että tämä kirja antaa hyvän yleiskäsityksen Dianasta. Hän oli erittäin kuuluisa, mutta myös erittäin onneton nainen ja hän teki paljon hyvää. 

Minuun Dianan surullisuus ja se miten hän auttoi ihmisiä teki vaikutuksen ja olin liikuttunut lopetettuani kirjan. Erityisesti minua liikutti kirjan lopussa oleva kohta, jossa Dianalta kysyttiin uskooko hän vielä jonain päivänä olevansa onnellinen. Diana vastasi "Ehkä Jumala pani minut maailmaan siksi että tekisin toiset onnelliseksi, ei niinkään siksi että olisin itse onnellinen."

Kirja kertoo kaikista Dianan elämän vaiheista aina lapsuudesta kuolemaan. Se kertoo hänen avioliitostaan ja hänen onnettomuudestaan, ystävistään ja viimeisestä rakkaudestaan.
Suosittelen lukemaan, jos haluat tietää jotain Dianasta tai ylipäätään jostakin kuuluisasta henkilöstä. Kirja oli mielenkiintoinen. :)

Lupaus (Kerstin Gier, Unien ensimmäinen kirja 2015)

"Viisitoistavuotias Liv Silber muuttaa äitinsä uuden miehen vuoksi Lontooseen ja aloittaa uudessa koulussa. Hän alkaa nähdä oudon todentuntuisia unia, joissa hän kulkee sisään salaperäisistä ovista ja puhuu kivipatsaan kanssa. Liv näkee unessa uuden velipuolensa Graysonin ja tämän koulukavereiden puuhailevan outoja hautausmaalla, mutta mikä kummallisinta, pian pojat puhuvat valvemaailmassa asioita, jotka ovat tapahtuneet vain Livin unessa...
Livin on mahdotonta vastustaa kiusausta, ja hän ryhtyy selvittämään yhteyttä unien ja todellisuuden välillä. Hänet vihitään osaksi salaisuutta, jonka kanssa yhdellä jos toisella hänen uuden koulunsa oppilaalla on jotain tekemistä. Nyt ei olisi ollenkaan hyvä aika rakastua..."

Tämä kirja oli luettavana älyttömän kauan!! Nyt se on kuitenkin saatu loppuun. Ei ollut kyse siitä, että kirja olisi huono. Päinvastoin, pidän kirjasta tosi paljon:) Lukemisessa kesti lähinnä kiireen ja väsymyksen takia kauan. 

Kirjassa on paljon hyviä puolia. Ensinnäkin henkilöistä on tehty erittäin mielenkiintoisia. Liv on loistava päähenkilö ja pidän hänestä. Samoin muut henkilöt ovat sellaisia, joista pidän. Erityisesti pidin Miasta, Livin siskosta, joka pitää salapoliiseista ja on jotenkin tosi ihana henkilö. Samoin pidän Henrystä ja Livin ja Mian uudesta perheestä. Aivan loistava lisä jo muutenkin mahtavaan henkilölistaan on Secrecy, joka kirjoittaa koulun juorublogia, eikä kukaan tiedä kuka hän on. 
Henkilöiden persoonallisuutta avaavat myös heidän unimaailmansa. Mielestäni kirjassa on ihan mahtava ajatus siitä, miten unimaailmassa jokaisella voi olla oma henkilökohtainen unipaikkansa, jonne pääsee oven kautta ja joka kertoo paljon henkilöstä! Olisi siistiä, jos voisi yöllä käydä aina omassa unimaailmassaan ja se olisi juuri sellainen kuin haluaisi ja siellä voisi tehdä mitä tahansa ja myös tavata muita ihmisiä! Toki siinäkin on varjopuolensa, kuten kirjassa huomataan...

Juuri nuo kaksi tekijää mielestäni tekevät tästä kirjasta hyvän. Mielenkiintoiset henkilöt ja vielä mielenkiintoisemmat tapahtumapaikat. Lisäksi kirjassa on ihana tyyli, josta pidin paljon ja tapahtumat etenevät sujuvasti. Ainut miinus, josta voisin kirjoittaa oli mielestäni loppu. Jäin kaipaamaan siltä vielä jotain hieman enemmän. 
Vielä yksi plussa mielestäni on, että kirjassa oli juuri sopiva määrä romantiikkaa :)

Lukunäyte s.11 :)
"Mitä hemmettiä...?" kysyi tullimies, ja hänen työtoverinsa piti nenästään kiinni alkaessaan siirrellä vaatekappaleita yksitellen sivuun sormenpäillään. Katsojat saivat varmasti vaikutelman, että vaatteeni löyhkäsivät sietämättömästi.
"Entlebuchilaista luomujuustoa", selitin kasvojeni lehahtaessa arvatenkin samanvärisiksi kuin viininpunaiset rintaliivit, jotka miehellä oli juuri kädessään." "

Mitä tapahtuu juustolle ja miksi? Saat tietää, jos luet kirjan :) Tämä on mielestäni hauska kohta. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät sopivasti romanttisista tarinoista, joissa kaikki on mahdollista ja joissa demonit varjostavat unimaailman mahtavaa ideaa. Oikeasti :) Tykkäsin siis kirjasta tosi paljon ja luen varmaan seuraavan osan sitten jossain vaiheessa, jos on aikaa :)  Kirja on aika nopea luettava, vaikka minulla menikin kauan sen kanssa.

Kolmetoista syytä (Jay Asher 2007)

"16-vuotias Clay Jensen saa postissa paketillisen kasetteja. 
Nauhoilla hänen luokkatoverinsa ja ihastuksensa Hannah Baker kertoo 13 syytä siihen, miksi päätyi epätoivoiseen ratkaisuunsa. ja että Clay oli yksi niistä syistä."

Valitsin tämän kirjan luettavaksi äidinkielen kirjan kirjavinkki sivulta.
Kirja vaikutti mielenkiintoiselta joten päätin lukaista sen.
Kirjan nimi on todella sopiva, koska koko kirja koostuu Hannahin kolmestatoista syystä, jotka kaikki avaavat hänen tarinaansa. 
Kirja on nopealukuinen ja jännite pysyy hyvin yllä, kun haluaa selvittää miten Hannahin tarina loppuu ja mitä sellaista Clay Hannahille teki, että päätyi kasetille.
Keskeisiä henkilöitä Clayn ja Hannahin lisäksi ovat muut nauhojen ihmiset eli Hannahin elämään jotenkin merkittävästi vaikuttaneet ihmiset. Heistä varmaan parhaiten mieleen jäivät Hannahin ensirakkaus Justin ja hänen ystävänsä Alex.
Poikien ja myös tyttökavereiden lisäksi yksi aikuinenkin on Hannahin päätökseen vaikuttanut. Muut henkilöt kuin Hannah ja Clay eivät pääse kirjassa ääneen. Hannah vain kertoo heistä osana hänen tarinaansa. 

Hannah on mielestäni ihan mielenkiintoinen henkilö. Hänen elämästään on kerrottu paljon. Clay taas on aika tavalliselta vaikuttava poika, josta ei kauheasti kerrota kirjassa vaikka hän onkin kirjan varsinainen päähenkilö. 
Hänen taidoistaan ja ominaisuuksistaan ei kerrottu vaan tapahtumat 
keskittyivät Hannahin tarinaan. 
Päähenkilön varmasti tärkein päätös kirjassa on, että hän kuuntelee Hannahin nauhat loppuun. Hän on kirjan alussa erittäin epäileväinen eikä välttämättä olisi edes halunnut kuunnella niitä, mutta kirjan loppupuolella hänellä on jo melkeinpä pakonomainen tarve kuunnella kaikki nauhat äkkiä ja vierailla karttaan merkityillä paikoilla. Hannah nimittäin myös teki kartan hänelle tärkeistä paikoista, joissa on jokaisessa tapahtunut jotain merkittävää. Kartalle mahtuu niin Hannahin tuttujen koteja, kuin myös kahvila ja karkkikauppa. Clay varmasti oppii paljon ihmisistä ja asioista kuunnellessaan nauhoja ja vieraillessaan paikoissa. Olisin varmasti päätynyt samaan ratkaisuun kasettien kuuntelemisesta jos olisin ollut samassa tilanteessa.
Kirjan tyylistä kiinnostavan tekee juuri se, että Hannah ja Clay ovat vuorotellen äänessä ja että osa tekstistä on kirjoitettu juuri tällaiseen kasetti muotoon. 

Oikeastaan ainut asia mikä sai minut hiukan kyseenalaistamaan kirjan uskottavuutta oli kirjan alku, jossa Clay saa nauhat. Minulle tuli sellainen olo, että hän ei edes olisi tuntenut Hannahia kunnolla vaan oli pelkästään ymmällään miten tämä hänen elämäänsä liittyy. Kuitenkin myöhemmin selviää ihan selvä syy siihen miksi nauhat on Claylle lähetetty ja selviää, että Clay oli aika suuressakin roolissa Hannahille. Voi olla, että tämä on vain tyttöjen ja poikien välistä eroa ja se mikä minulle tyttönä kuulostaa suurelta tuntui Claystä kirjassa pieneltä asialta. 
Toinen henkilö, jonka ajatuksia jäin miettimään on herra Porter. Miksei hän tehnyt mitään?

Pidin kirjan jännityksestä ja siitä että sain pohtia ja ajatella miksi joku päätyy noin epätoivoiseen ratkaisuun. Kirjassa olisi ehkä saanut olla vielä hiukan lisää Hannahin ajatuksia. Monista ikävistä asioista on kyllä kerrottu kunnolla, mutta jotain lisää jäin ehkä vielä kaipaamaan. Mikä oli kaikista kamalinta? Miksi Hannah koki että itsemurha on ainut ratkaisu? Miltä Hannahista tuntui kun asiat menivät niinkuin menivät? Tämän tyylisiä asioita jäin kaipaamaan...

Lukukokemuksena tämä teos oli ihan hyvä. Siinä käsitellään vakavaa asiaa ja tapahtumat pyörivät päässä niinä kahtena iltana kun kirjaa luin, mutta ovat sen jälkeen jääneet taakse. Vaikka kirjan tarina on surullinen tunteet eivät siis jääneet pidemmäksi aikaa pintaan. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä siitä että olen lukenut niin paljon. Tämä ei mitenkään erityisesti erottunut kirjojen massasta vaan jäi niiden muiden luettujen joukkoon pyörimään. 
Kyllä kirja silti ajatuksia herätti paljon. 
Mieleen parhaiten varmasti jäivät se miten pieniltä tuntuvat asiat voivat romahduttaa toisen elämän noin ja kuinka yksittäiset tapahtumat muodostavat suuren tapahtumien verkon. Vahvoja tunteita herätti myös Clayn osuus tarinassa. Se miten hän olisi halunnut auttaa, mutta oli jo liian myöhäistä. 
Mielestäni juuri nuo kaksi ovat kirjan kaksi opetusta: Pienet teot voivat jollekkin olla hyvin suuria, varo siis mitä teet ja sellaiset asiat mitä haluat tehdä kannattaa tehdä heti, koska huomenna voi olla liian myöhäistä.
Suosittelen kirjaa nuorille, jotka haluavat ajatuksia herättävää lukemista :)

Teoria Katherinesta (John Green 2016)

"Colin Singletonin naistyyppi?
Katherine!

Colin Singleton on entinen ihmelapsi, joka haluaisi olla merkittävä. Hän on lukenut 400 sivua päivässä seitsenvuotiaasta asti, puhuu sujuvasti yhtätoista kieltä, suhtautuu intohimoisesti anagrammeihin ja seurustelee vain Katherine- nimisten tyttöjen kanssa. Yhdeksästoista Katherine on juuri jättänyt hänet.
Sydän säpäleinä Colin lähtee parhaan (ja ainoan) ystävänsä Hassanin kanssa roadtripille keskilänteen. Matkan ytimeksi muodostuu arkkiherttua Franz Ferdinandin hauta, rakkaussuhteiden ennustettavuutta tutkivan matemaattisen kaavan kehittely - sekä tyttö, jonka nimi ei ole Katherine."

Kamalaa!:((( Blogia ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Ei ole ollut aikaa eikä oikein jaksamistakaan kirjoittaa ja lukea :( Tämä on ensimmäinen kirja mitä olen nyt pitkään aikaan lukenut. Lupaan yrittää löytää aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle kaiken kiireen keskeltä :) Nyt kuitenkin tästä kirjasta...

Valitsin tämän kirjan luettavaksi, koska sen on kirjoittaut John Green. :) 
Olen tykännyt tosi paljon hänen kirjoistaan ja tämäkään ei tuottanut pettymystä. 
Kuten olen jo varmaan aiemmissa teksteissä hehkuttanut, rakastan Greenin kirjojen henkilöitä. Tässä uudessa kirjassa (vasta suomennetussa) eivät henkilöt todellakaan ole muuttuneet vähemmän kiinnostaviksi!!
Otetaan esimerkkinä vaikkapa päähenkilö Colin. Colin on varsinainen ihme kaikkine tietoineen ja taitoineen. Lisäksi hänellä on mielekiintoinen piirre ihastua vain Katherine nimisiin tyttöihin. Kirjassa kerrotaan Colinin ja Katherinejen suhteista ja tykkäsin erityisesti niistä kohdista. 
Myös Hassan ja roadtripillä kohdatut henkilöt ovat mielenkiintoisia. 

Kirjassa on paljon samanlaisia asioita kuin Greenin kirjoissa yleensä. Löytyy paljon hauskoja kohtia, sydänsuruja ja elämän tarkoituksen pohtimista ja etsimistä, kun Hassan ja Colin matkustavat. Nämä yhdessä Greenin kirjoitustyylin kanssa vetoavat ainakin minuun. Myös eroja löytyy. Tietysti henkilöistä, jotka ovat aina erittäin pesoonallisia, mutta myös tapahtumapaikka on erilainen tässä teoksessa tapahtumista puhumattakaan.

Lukunäyte s.26-27
"Colin rakasti Katherinea vieläkin - hän huomasi työstävänsä sanoja mielessään samalla kun ajoi: rakastan sinua, Katherine. Nimi kuulosti suussa erilaiselta, kun hän sanoi sen Katherinelle: siitä tuli jotain muuta kuin Colinin pitkä pakkomielle, siitä tuli sana joka kuvasi vain yhtä Katherinea, sana joka tuoksui syreeniltä ja sisälsi Katherinen silmien sinen ja pitkät ripset.
Tuuli puski raollaan olevista ikkunoista sisään ja Colin ajatteli jättäjiä, jätettyjä ja arkkiherttuaa. Hassan murahteli ja niiskutti takana kuin olisi uneksinut olevansa saksanpaimenkoira, Colinin sisuksia korvensi koko ajan, ja hän ajatteli: Tämä kaikki on tosi lapsellista. Säälittävää. Olet nolo. Pääse sen yli pääse sen yli pääse sen yli. Mutta Colin ei oikein tiennyt, minkä "sen"."

Sivuja tässä kirjassa on 312 ja teksti on aika isoa. Melko nopealukuinen siis. 
Itse tykkään tästä kirjasta. Hauskoja kohtia on paljon ja elämää ei hienostella vaan asiat kerrotaan 
niinkuin ne ovat, ja vaikka kaikki ei ole hyvin henkilöt löytävät jotain hyvää elämästä. 
Suosittelen teille, jotka olette pitäneet Greenistä. Toki suosittelen myös muille, mutta jos ette ole vielä lukeneet kirjailijalta muuta kannattaa mielestäni tarttua Tähtiin kirjoitettuun virheeseen. Se on ehdoton lempparini ja monet muut ovat sitä myös kehuneet. Jos tykkäätte niin lukekaa tämä sitten kanssa. :)

Sinuhe egyptiläinen (Mika Waltari 1945)

"Sinuhe on löytölapsi, joka kasvaa köyhäinlääkärin poikana Thebassa, valmistuu itsekkin lääkäriksi, toimii faraon aivokirurgina, elää monet myrskyisät vaiheet, rakastuu ja pettyy. Itäisen meren rannalla maanpakolaisena hän muistelee Thebaa, nuoruuttaan ja hulluuttaan."

Kirjan tapahtumat laajemmin sanottuna kuvaavat koko Sinuhen elämää. Kirja kertoo Sinuhen lapsuudesta ja kuinka hän ajelehtii joessa tulevien vanhempiensa talolle. Se kertoo Sinuhen kasvamisesta, työstä lääkärinä, rakastumisista, pettymyksistä ja ihmisistä, joiden kanssa hän elää. 

Osan tästä kirjasta kuuntelin äänikirjana ja osan luin. Lukeminen oli ehdottomasti rankempaa. Muutenkin tämä oli tosi raskas kirja lukea.
Lukemiseen meni varmaan vuosi... Olin tosi ylpeä kun sain luettua loppuun :)
Sivuja tässä kirjassa on 779 ja osa kohdista oli mielenkiintoisia ja osa tylsempiä. 
Vaikka kirjalla on pituutta niin kannattaahan se silti lukea :) Sinuhe on käännetty  neljällekymmenelle kielelle...
   
 Lukunäyte s.110
"Silloin Kaptah nousi ja alkoi kynsiä päätään ja sanoi: "Tämä on paha päivä."
Hän tuumi ankarasti ja sanoi: "Olet suuri lääkäri, Sinuhe, vaikka olet nuori, ja koko maailma on edessäsi avoin. Siksi on parasta, että kiireesti kokoan kaikki tärkeimmät tavarat ja pakenemme yöllä, kun on pimeä, ja piiloudumme johonkin laivaan, jonka kapteni ei ole turhantarkka, ja purjehdimme virtaa alas. Molemmissa valtakunnissa on monta kaupunkia, ja jos sinut tunnetaan oikeudenpalvelijain etsiessä sinua tai jos minut tunnetaan karanneitten orjien luettelossa, voimme mennä punaisiin maihin, joissa kukaan ei sinua tunne. Myös meren saariin voimme mennä, missä viini on raikasta ja naiset iloisia. Samoin Mitannin maassaja Babyloniassa, missä virrat juoksevat väärään suuntaan, kunnioitetaan suuresti Egyptin lääketaitoa, niin että voit tulla rikkaaksi ja minusta tulee kunnioitetun herran palvelija. Joudu siis, herrani, jotta ehdimme koota tavarasi ennen pimeän tuloa." Hän nyki minua hihastani."

Suosittelen tätä niille, jotka jaksavat lukea paksuja kirjoja :)

Ennen päivänlaskua ei voi (Johanna Sinisalo 2000)

"Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotitalonsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää saman tien haluavansa omakseen. Hetkeäkään epäröimättä hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.
Hänen ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa luokseen, joutuu hän pian toteamaan jääneensä itse vangiksi. Eikä hän tiedä elävänsä hetkeä, jolloin alistettu luonto on juuri iskemäisillään takaisin." 

Ennen päivänlaskua ei voi on Johanna Sinisalon esikoisromaani. Sinisalo on palkittu ja kuuluisa scifi- ja fantasianovelleistaan. Olen aikaisemmin lukenut Johanna Sinisalon Auringon ytimen ja näissä kahdessa on jotain samaa. Ensinnäkään kumpikaan ei muodostu pelkästä tarinasta vaan molempiin on lisätty jotain. Tässä teoksessa oli paljon pätkiä tunnetuista teoksista, joissa esiintyy peikko jollain tapaa. Kirjaan on sujuvasti sekoitettu esimerkiksi pätkiä Seitsemästä veljeksestä ja muista tunnetuista suomalaisista teoksista.
Kirjan kappaleet ovat lyhyitä ja siksi tämän lukeminen onnistuu varmasti myös niiltä, jotka eivät jaksa lukea pitkään kerralla. Haittapuolena voisin sanoa, että jotkut kohdat voivat aluksi tuntua sekavilta koska kertoja vaihtuu välissä usein.
Tässä romaanissa henkilöt eivät mielestäni ole niin suuressa roolissa kuin joissain muissa teoksissa. Pääpaino on peikkojen kuvailussa. Silti henkilöt ovat hyvin kuvattuja ja helposti lähestyttäviä.
Erityisesti mieleen jää kiharahiuksinen Mikael "Enkeli" joka vie kotiin peikon ja antaa sille nimeksi Pessi. Kirja kertoo Pessin ja Mikaelin yhteiselosta ja muista ihmisistä Mikaelin elämässä.
Toinen mieleenpainunut henkilö on Palomita, jolla on kotona pelottavat oltavat ja jokaa eräänä päivänä saa tietää naapurin peikosta. 
Kokonaisuudessaan kirja oli mielenkiintoinen ja melko nopealukuinen.  

Lukunäyte s.50
"Kun näen kappaleen, se alkaa saman tien soida aivoissani. Osaan sen ulkoa niin kuin jokainen osaa, vaikka en ole koskaan sitä kuunnellut. En ennen kuin nyt, kun annan tutun melodian ja sanojen jauhaa aivoissani automaatin lailla.
"Ottaisitkos Mörri-Möykyn 
jos vain kiinni saisit?
Pieneen koriin pistäisit
ja kotiin kuljettaisit..."

Suosittelen kirjaa ihmisille, jotka haluavat lukea suomalaisen kirjan, johon on taidokkaasti lisätty peikkoja nykymaailmaan. :) Itse pidin kirjasta...

Kaikki viimeiset sanat (John Green 2005)

"Ennen Yksinäisyyteensä alistunut Miles Halter siirtyy vanhempiensa suojista Culver Creekin sisäoppilaitokseen Alabamaan. Oliko Milesilla edes elämää ennen sitä? Muuta kuin vain pakkomielle kuuluisiin viimeisiin sanoihin?
Kaikki muuttuu, kun kämppäkaveri Clip johdattaa Milesin kielletyn jäynänteon pariin. Samassa asuntolassa majaileva häkellyttävän seksikäs mutta intohimoisuudessaan arvaamaton Alaska varastaa pian kokemattoman pojan sydämen.

Jälkeen Mikään ei ole niin kuin ennen." 

Valitsin tämän kirjan luettavaksi erityisesti, koska sen on kirjoittanut John Green ja Tähtiin kirjoitettu virhe oli mielestäni tosi hyvä. Minulla ei oikeastaan ollut mitään ennakkokäsitystä kirjasta ja hyvä niin. Silti kirja yllätti.
Samoin kuin Tähtiin kirjoitettu virhe kirja saa plussaa ihanan persoonallisista ja erilaisista henkilöistä. Miles on mahtava päähenkilö, joka pitää viimeisstä sanoista ja Alaskasta. Myös Milesin uudet ystävät Chip ja Takumi (puhumattakaan Alaskasta, joka on kuvattu hyvin omalaatuisena ja värikkäänä, mutta kuitenkin synkkänä henkilönä) antavat kirjalle vauhtia. 
Lisäksi kirjassa tarina etenee hyvin ja nopeasti. Se on jaettu kahteen osioon: ennen ja jälkeen.
Lukija saa miettiä, mikä tapahtuma jakaa Milesin elämän näihin osioihin. 
Samalla lailla kuin Tähtiin kirjoitetusta virheestä tästä kirjasta löytyy monta puolta.
Kirjassa on hauskoja kohtia, surullisia kohtia ja ajatuksia herättäviä tapahtumia.

Lukunäyte s.132-133
"Minulla ei ollut rohkeutta, ja Alaskalla oli poikaystävä, ja minä olin kömpelö ja Alaska oli upea, ja minä olin toivottoman tylsä ja Alaska oli suunnattoman kiehtova. Niinpä menin omaan huoneeseeni, lysähdin alasängylle ja ajattelin, että jos ihmiset olisivat sade, minä olisin tihku, ja Alaska olisi rajumyrsky."

Suosittelen kirjaa nuorille. Myös ne jotka eivät jaksa lukea pitkiä kirjoja voivat hyvin lukea tämän, koska tämä on aika nopealukuinen kirja. :) Omasta mielestäni kirja on lukemisen arvoinen.

Uusikuu (Stephenie Meyer 2006)

"Bella Swanin mielestä on jotain tärkeämpää kuin itse elämä: Edward Cullen. Vampyyrin rakastaminen on kuitenkin vaarallisempaa kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. Heidän suhdettaan uhkaavat ennakkoluulot sekä läheiset ja rakkaat, ja ongelma on vasta alkamassa. 
18-vuotispäivän kynnyksellä Bella on surullinen, sillä hän ei haluaisi vanheta- Edward kun on ikuisesti 17-vuotias. Vastentahtoisesti vietetyillä syntymäpäivillä hän saa lahjapaperista haavan ja vuotaa verta verenhimoisten vampyyrien edessä..."

Bellan epäonnistuneiden juhlien jälkeen Edward jättää hänet uskoen sillä suojelevansa häntä.
Bella vaipuu pohjattomaan masennuksen ja kivun aikaan ja pohjalta ei ole helppo nousta ylös.
Kuukaudet kuluvat ja Bella mököttää kotona, kunnes eräänä päivänä hän saa syyn vierailla reservaatissa Jacobin luona. Vierailun seurauksena Jacobista tulee Bellan turvasatama ja elämä ja eron aiheuttama tuska alkavat helpottaa.
Tuska kuitenkin palaa kun Jacob yhtäkkiä muuttuu vihamieliseksi ja väittää ettei voi olla Bellan ystävä. Huolestuttavaa on myös tuttu ääni, joka palaa Bellan päähän hänen tehdessään jotain holtitonta...

Lukunäyte s.154
"Auringon lailla Jacob lämmitti jokaista, joka pääsi hänen vetovoimansa piiriin. Se oli hänelle luontaista, osa häntä. Ei siis ihme, että halusin tavata hänet.
En hermostunut sitäkään, kun hän otti puheeksi kojelaudassani olevan ammottavan aukon.
"Onko radio hajonnut?" hän ihmetteli.
"Joo", minä valehtelin.
Hän alkoi sorkkia aukkoa. "Kuka sen irrotti? Tähän on tullut pahat jäljet..."
"Minä itse", minä myönsin.
Hän naurahti. "Parempi sitten että pidät sormesi erossa pyöristä." 

Twilightin uusinta kuuntelu kierros jatkuu...
Pidin tästä enemmän kuin viimeksi kuunnellessani sen. Uusikuu avaa Houkutuksesta tuttujen henkilöiden elämää ja ajatuksia ja antaa heistä paljon lisää tietoa.
Erityisesti Jacobista joka esiintyy tässä osassa paljon. Vampyyrien maailman ja ihmisten maailman rinnalle nousee vielä kolmas maailma.
Kirjoitettavaa varmasti riittäisi, mutta koska Twilightit ovat niin tunnettuja on varmaan turhaa alkaa selostaa kaikkea juurta jaksain.
Suosittelen lämpimästi sekä äänikirjoja että kirjoja. :)

Puhdistus (Sofi Oksanen 2008)

"Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan."

Ihan tavallisena aamuna Aliide Truun jahdatessa kärpästä kotona hän huomaa jotain epätavallista pihalla. Se on Zara, joka kertoo herättyään pakenevansa väkivaltaista miestään. Zaran ja Aliiden kohtaaminen herättää Aliiden mielessä muistot nuoruusvuosien hurjista tapahtumista...

 Lukunäyte: s.115-116
"Katso minua. Mies lopetti jutustelunsa ja kääntyi heitä kohti, ja juuri samalla hethellä Ingel kääntyi katsomaan, mikä Aliidea viivytti, ja siinä samassa aurinko osui sisaren hiuskruunuun ja -ei, ei! katso minua- Ingel suoristi kaulaansa niin kuin usein teki ja niin tehdessään muistutti joutsenta, nosti leukaansa, ja he näkivät toisensa, mies ja Ingel. Aliide tiesi heti, että mies ei koskaan näkisi häntä, kun Aliide näki, miten mies lopetti puheensa, miten hänen savukerasian taskusta ottanut kätensä pysähtyi kesken liikkeen, miten hän jäi kesken sanan tuijottamaan Ingeliä ja miten rasian kansi välähti veitsenä hänen kädessään."

Sivuja:380

Molemmissa kirjoissa jotka olen Sofi Oksaselta lukenut on ollut keskeisessä osassa naisiin kohdistuva väkivalta. Puhdistuksessa erityisesti. Puhdistuksessa tämä kohdistuu erityisesti Zaraan joka joutuu matkansa varrella seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Myös Aliiden historia on synkkä.
Pidän eniten kirjan kohdista, joissa kerrottaan Aliiden historiasta, mutta myös Zaran tarina on mielenkiintoinen.
Kirjan tapahtumapaikkana on Viron maaseutu.
Oma mielipiteeni kirjasta on, että kannatti lukea. Puhdistus on kuitenkin yksi tunnetuimmista suomalaisista romaaneista.
 

Houkutus (Stephenie Meyer 2005)

"Isabella muuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin.
Hän tapaa uudessa lukiossa kiehtovan Edwardin- yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward käyttäytyy Isabellaa kohtaan ynseästi ja vältellen, kunnes vastahakoisesti alkavan ystävyyden kautta salaisuus selviää: Edward on vampyyri. Vaaroja uhmaten Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät toisiaan voi saada, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta."

Bella jättää rakastamansa auringon, lämmön ja höperön äitinsä taakseen muuttaessaan isänsä luo asumaan. Bella on onneton uudessa sateisessa kodissaan, jossa aurinko on melko tuntematon käsite.
Hän saa kuitenkin uusia ystäviä lukiosta ja alkaa pikku hiljaa kotiutua.
Sitten hän tapaa Cullenit. Uskomattoman kauniissa sisaruksissa on jotain taijanomaista.

Kuuntelin tämän äänikirjana... Taas kerran!!! <3
Twilightit ovat ehdottomasti pitkällä suosikkikirja listallani.
Tykkään erityisesti kuunnella niitä äänikirjoina ja joka kerta ne hämmästyttävät.
Pidän myös elokuvista ja olen nähnyt ne monta kertaa. Kirjat ovat kuitenkin mielestäni paljon parempia.

Rakastan tarinan henkilöitä. Bellaa, joka kokkailee kotona isälleen ja hengailee vampyyrien kanssa.
Edwardia, joka kiipeää Bellan ikkunasta tämän huoneeseen öisin. Jacobia, josta tosin tässä kirjassa kerrotaan aika vähän. Pidän myös Edwardin perheestä Alicesta, Rosaliesta, Emmetistä ja Jasperistä, sekä Carlislestä ja Esmestä. Kaikilla heillä on oma tarina kerrottavana. Ehkä jaksan tarinan aina uudelleen juuri henkilöiden takia.

Lukunäyte: luku 9
"Äläkä nyt naura- mutta miten te voitte liikkua  ulkona päiväsaikaan?"
"Tarua."
"Polttaako aurinko teidän ihonne?"
"Tarua."
"Nukutteko te ruumisarkuissa?"
"Tarua. Minä en voi nukkua."
"Ollenkaan?"
"En koskaan." 

Suosittelen Ehdottomasti kaikille nuorille ja vähän vanhemmillekkin. Varsinkin, jos olet jo katsonut elokuvan/elokuvat. Kirjoissa tapahtuu niin paljon enemmän. 

Norma (Sofi Oksanen 2015)

"Laiturilla hän istui penkille,
jolle äiti ei ollut istunut.
Metro oli syöksynyt asemalle saman tien.
Äiti oli viskannut penkin alle kengät
ja käsilaukun,
sitten hän oli poissa."

Norman äidin kuollessa hänen on itse alettava huolehtimaan itsestään ja hiusongelmastaan.
Norman hiukset kasvavat metrin vuorokaudessa. Norma seuraa äitinsä jalanjälkiä Tukkataika- nimiseen kampaamoon, jossa äiti oli töissä. Tukkataiassa työntekijät valmistavat peruukkeja Norman ja hänen kaltaistensa hiuksista.

  Lukunäyte s.222
"Muistatko, millaisiin painajaisiin heräsit lapsena?
Tilanteet niissä vaihtuivat, mutta yksi piirre toistui:
olit jäänyt kiinni ja paljastunut. Vanhempana jouduit
unissasi onnettomuuteen, jonka seurauksena makasit 
kuukauden koomassa, ja kun heräsit, olit vankina
tutkimuslaitoksessa. Näit unia, joissa jäit loukkuun 
keskelle erämaata autorikon tai kolarin vuoksi, odotit
pelastuspartiota ja nirhit hiuksiasi poikki. Sakset
olivat aina unohtuneet kotiin.

Olen lukenut kaksi Sofi Oksasen romaania. Molemmissa on ollut keskeisessä roolissa naisiin kohdistuva väkivalta. Normassa tämä ilmenee erityisesti kehitysmaiden naisiin kohdistuvalla kohdunvuokrauksella.
Kun aloin lukea Normaa se vaikutti aika sekavalta. Jouduin lukemaan osan tekstistä monta kertaa ymmärtääkseeni mitä siinä sanotaan. Kirjan perusajatuksesta pidin kuitenkin. (Hiukset kasvavat metrin päivässä yms.)
Tavallisen tekstin lisäksi kirjassa on Norman äidin vanhoja päiväkirja merkintöjä, kuten yllä oleva lukunäyte kohta. 

Suosittelen tätä kirjaa sellaisille ihmisille, jotka pystyvät hyvin keskittymään siihen mitä lukevat. Sofin teoksiin kannattaa tutustua, jos haluaa tutustua suomalaiseen nykykirjallisuuteen. Sofi Oksanenhan on Suomen menestynein nykykirjailija.




 

Ennen kuin kuolen (Jenny Downham 2007)

"16- vuotias Tessa sairastaa parantumatonta leukemiaa. Loputtomien sairaalakäyntien keskellä hän ei suostu jäämään sängynpohjalle vaan tekee listan asioista, jotka tahtoo vielä kokea. 
Ylisuojelevan isä kauhuksi hän aikoo menettää neitsyytensä, rikkoa lakia- ja saattaa eronneet vanhempansa takaisin yhteen. 
Kun kuvioihin ilmestyy naapurinpoika Adam, Tessa pääsee vihille siitä mitä hän on tähän asti nähnyt vain elokuvissa. Vaikka sairaus syö päivä päivältä Tessan voimia, viime kuukausinaan hän tuntee olevansa enemmän elossa kuin koskaan."

"Minun tulee ikävä jäätä.
Ja sohvaa.
Ja olohuonetta.
Ja sitä miten Cal rakastaa taikatemppuja.
Ja valkoisia asioita- maitoa, lunta, joutsenia."

Tästä kirjasta tulee väkisinkin mieleen Tähtiin kirjoitettu virhe. Kuitenkin niissä on paljon eroja, joten tätäkin kirjaa oli mielenkiintoista lukea. Eroja löydän erityisesti henkilöistä. 
Tessa on niin rohkea ja aika hurja pähenkilö. En usko että monikaan ihminen olisi noin sujut sen kanssa että elämää on enää muutama kuukausi jäljellä. Onhan Tessalla tietysti myös murtumisen aikansa, mutta niitä on aika vähän. Tessa nauttii viimeisistä kuukausistaan täysillä ja toteuttaa hurjaa listaansa.
Kirjan alku vaikutti todella hurjalta, mutta rauhoittui hiukan loppua kohden Tessan sairauden edetessä. Myös sitä mietin, että Tessalla olisi voinut olla joku mielipide siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Hän puhui kummittelevansa perheelleen, mutta uskoiko hän siihen todella?

Luin tämän lukudiplomia varten ja olen tyytyväinen että valitsin sen. Tottakai tällaiset kirjat ovat super surullisia, mutta ne saavat ajattelemaan että on onnekas että saa elää ilman suurempia rajoitteita:saa mennä ulos kun huvittaa, käydä koulua ja syödä jäätelöä.

Pidin tästä kirjasta, mutta jos pitäisi valita lukeeko Tähtiin kirjoitetun virheen vai tämän valitsisin kuitenkin Tähtiin kirjoitetun. En tiedä miksi. Pidin tämän kirjan henkilöistä ja he ovat hyvin persoonallisia, mutta samoin on Tähtiin kirjoitetussa virheessä. Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä, surullinen ja siihen liittyy tärkeä sanoma elämästä.

Suosittelen tätä kirjaa sinulle, joka et pelkää surullisia kirjoja.   

Pimeän piiri (L.J.Smith 1991)

"Vampyyriklassikon neljäs osa

Edes kuolema ei voi heitä erottaa.

Elena Gilbertin uhrauduttua Fell's Churchin pikkukaupungin asukkaiden ja häneen rakastuneitten vampyyriveljesten, Stefan ja Damon Salvatoren, puolesta kaupunkilaiset haluavat palata arkeen niin nopeasti kuin mahdollista.

Elenan paras ystävä, Bonnie, alkaa pitää vampyyripäiväkirjoja. Hän aavistaa, että jokin entistä pahempi voima uhkaa soluttautua Fell's Churchiin ja altistaa kaupungin asukkaat suureen vaaraan.

Elenan ystävät joutuvat kutsumaan komeat vampyyriveljekset apuun ja takaisin kaupunkiin. Mutta voiko petomaiseen Damoniin luottaa? Kun Bonnielle selviää, etteivät he voi Damonin lisäksi luottaa edes vanhoihin ystäviinsä, hän ymmärtää kaupungin ajautuneen kuolemaakin kauheampaan ansaan..."

Okei... Luin tämän kirjan niin monta viikkoa sitten etten enää muista kaikkia asioita mistä piti kirjoittaa. Kirja oli jostain syystä erittäin uuvuttava ja minulla meni monta viikkoa lukea se. 
En tiedä johtuiko se siitä että tämä kirja toi mieleen edelliset osat. Samat henkilöt. Samat paikat. Samanlaisia synkkiä voimia.  
Kuitenkin aijon luultavasti myös lukea seuraavan osan. Tämän osan luin, koska halusin tietää miten Elenan käy edellisen kirjan yllättävän lopun jälkeen. 
Taas... Kirja oli ihan ok ja kiva tietää mitä hahmoille tapahtuu. Hahmot voisivat kuitenkin olla jollain lailla persoonallisempia. Tuntuu että he hukkuvat kaikkeen kirjassa vallitsevaan synkkyyteen. En tiedä olisivatko mielipiteeni eri jos en olisi katsonut sarjaa.
Ehkä. Mutta olen silti tyytyväinen että olen katsonut. 
Tosi hyvä ja koukuttava :)
Kannattaa lukea jos haluat tietää mitä Elenalle tapahtuu ja jos olet lukenut edelliset osat.    

Mielensä pahoittaja (Tuomas Kyrö 2010)

"Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pidättäydytään omissa asioissa-
päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin. 
Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat
asiat pysyvät: hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä."

Sivuja: 130



Lukunäyte s.31
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun taas oli tämä että kaksi pakettia per talous.
Mistä ne sen siellä kaupassa tietävät, ketkä kuuluvat samaan talouteen?
Ihan hyvin voi mies ja rouva ja lapset mennä eri jonoihin ja jokainen ostaa ne kaksi pakettia. Kyllä ei meinaa mahtua farmariauton takaosaan kaikki paketit. Kyllä isäihminen hymyilee siinä sitten partaansa, että jopas huiputin kauppiasta, montako euroa säästin ja taas voi ostaa valkosipulijuustomaustettuja makkaroita pihagrilliin."

Tämä kirja oli lomalukemisena mukana reissussa :) Tykkäsin. Päähenkilö varmasti jäi ainakin mieleen, kun on tottunut lukemaan nuortenkirjoja, joissa päähenkilö on yleensä nuori. Pitäisi katsoa elokuvana joskus... 
Tässä siis kerrottaan miehestä, joka joka luvussa pahoittaa mielensä jostain. 
Kirja on hauska ja jos tykkäät lukea sinä varmasti luet tämän hyvin nopeasti ja jos taas et ole niin innostunut lukemisesta niin kannattaa silti tarttua kirjaan, koska kuten ylempää huomaa sivumäärä ei ole päätä huimaava :)) 


 

Punainen kuin veri (Toinen kuuntelukerta)

Vuosi sitten kuuntelin tämän äänikirjana ensimmäisen kerran. Nyt oli pakko kuunnella uudelleen ja se kertoo jo jotain kirjasta. Tykkäsin siitä paljon ja tykkäsin taas nyt uudelleen kuunnellessani. Pidän henkilöistä ja tapahtumista. Lumikki on ihana hahmo, niin viisas ja omanlaisensa :)
Kannattaa ehdottomasti lukea tai kuunnella!! ;)