perjantai 27. toukokuuta 2016

Ennen päivänlaskua ei voi (Johanna Sinisalo 2000)

"Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotitalonsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää saman tien haluavansa omakseen. Hetkeäkään epäröimättä hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.
Hänen ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa luokseen, joutuu hän pian toteamaan jääneensä itse vangiksi. Eikä hän tiedä elävänsä hetkeä, jolloin alistettu luonto on juuri iskemäisillään takaisin." 

Ennen päivänlaskua ei voi on Johanna Sinisalon esikoisromaani. Sinisalo on palkittu ja kuuluisa scifi- ja fantasianovelleistaan. Olen aikaisemmin lukenut Johanna Sinisalon Auringon ytimen ja näissä kahdessa on jotain samaa. Ensinnäkään kumpikaan ei muodostu pelkästä tarinasta vaan molempiin on lisätty jotain. Tässä teoksessa oli paljon pätkiä tunnetuista teoksista, joissa esiintyy peikko jollain tapaa. Kirjaan on sujuvasti sekoitettu esimerkiksi pätkiä Seitsemästä veljeksestä ja muista tunnetuista suomalaisista teoksista.
Kirjan kappaleet ovat lyhyitä ja siksi tämän lukeminen onnistuu varmasti myös niiltä, jotka eivät jaksa lukea pitkään kerralla. Haittapuolena voisin sanoa, että jotkut kohdat voivat aluksi tuntua sekavilta koska kertoja vaihtuu välissä usein.
Tässä romaanissa henkilöt eivät mielestäni ole niin suuressa roolissa kuin joissain muissa teoksissa. Pääpaino on peikkojen kuvailussa. Silti henkilöt ovat hyvin kuvattuja ja helposti lähestyttäviä.
Erityisesti mieleen jää kiharahiuksinen Mikael "Enkeli" joka vie kotiin peikon ja antaa sille nimeksi Pessi. Kirja kertoo Pessin ja Mikaelin yhteiselosta ja muista ihmisistä Mikaelin elämässä.
Toinen mieleenpainunut henkilö on Palomita, jolla on kotona pelottavat oltavat ja jokaa eräänä päivänä saa tietää naapurin peikosta. 
Kokonaisuudessaan kirja oli mielenkiintoinen ja melko nopealukuinen.  

Lukunäyte s.50
"Kun näen kappaleen, se alkaa saman tien soida aivoissani. Osaan sen ulkoa niin kuin jokainen osaa, vaikka en ole koskaan sitä kuunnellut. En ennen kuin nyt, kun annan tutun melodian ja sanojen jauhaa aivoissani automaatin lailla.
"Ottaisitkos Mörri-Möykyn 
jos vain kiinni saisit?
Pieneen koriin pistäisit
ja kotiin kuljettaisit..."

Suosittelen kirjaa ihmisille, jotka haluavat lukea suomalaisen kirjan, johon on taidokkaasti lisätty peikkoja nykymaailmaan. :) Itse pidin kirjasta...

Kaikki viimeiset sanat (John Green 2005)

"Ennen Yksinäisyyteensä alistunut Miles Halter siirtyy vanhempiensa suojista Culver Creekin sisäoppilaitokseen Alabamaan. Oliko Milesilla edes elämää ennen sitä? Muuta kuin vain pakkomielle kuuluisiin viimeisiin sanoihin?
Kaikki muuttuu, kun kämppäkaveri Clip johdattaa Milesin kielletyn jäynänteon pariin. Samassa asuntolassa majaileva häkellyttävän seksikäs mutta intohimoisuudessaan arvaamaton Alaska varastaa pian kokemattoman pojan sydämen.

Jälkeen Mikään ei ole niin kuin ennen." 

Valitsin tämän kirjan luettavaksi erityisesti, koska sen on kirjoittanut John Green ja Tähtiin kirjoitettu virhe oli mielestäni tosi hyvä. Minulla ei oikeastaan ollut mitään ennakkokäsitystä kirjasta ja hyvä niin. Silti kirja yllätti.
Samoin kuin Tähtiin kirjoitettu virhe kirja saa plussaa ihanan persoonallisista ja erilaisista henkilöistä. Miles on mahtava päähenkilö, joka pitää viimeisstä sanoista ja Alaskasta. Myös Milesin uudet ystävät Chip ja Takumi (puhumattakaan Alaskasta, joka on kuvattu hyvin omalaatuisena ja värikkäänä, mutta kuitenkin synkkänä henkilönä) antavat kirjalle vauhtia. 
Lisäksi kirjassa tarina etenee hyvin ja nopeasti. Se on jaettu kahteen osioon: ennen ja jälkeen.
Lukija saa miettiä, mikä tapahtuma jakaa Milesin elämän näihin osioihin. 
Samalla lailla kuin Tähtiin kirjoitetusta virheestä tästä kirjasta löytyy monta puolta.
Kirjassa on hauskoja kohtia, surullisia kohtia ja ajatuksia herättäviä tapahtumia.

Lukunäyte s.132-133
"Minulla ei ollut rohkeutta, ja Alaskalla oli poikaystävä, ja minä olin kömpelö ja Alaska oli upea, ja minä olin toivottoman tylsä ja Alaska oli suunnattoman kiehtova. Niinpä menin omaan huoneeseeni, lysähdin alasängylle ja ajattelin, että jos ihmiset olisivat sade, minä olisin tihku, ja Alaska olisi rajumyrsky."

Suosittelen kirjaa nuorille. Myös ne jotka eivät jaksa lukea pitkiä kirjoja voivat hyvin lukea tämän, koska tämä on aika nopealukuinen kirja. :) Omasta mielestäni kirja on lukemisen arvoinen.