Houkutus (Stephenie Meyer 2005)

"Isabella muuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin.
Hän tapaa uudessa lukiossa kiehtovan Edwardin- yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward käyttäytyy Isabellaa kohtaan ynseästi ja vältellen, kunnes vastahakoisesti alkavan ystävyyden kautta salaisuus selviää: Edward on vampyyri. Vaaroja uhmaten Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät toisiaan voi saada, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta."

Bella jättää rakastamansa auringon, lämmön ja höperön äitinsä taakseen muuttaessaan isänsä luo asumaan. Bella on onneton uudessa sateisessa kodissaan, jossa aurinko on melko tuntematon käsite.
Hän saa kuitenkin uusia ystäviä lukiosta ja alkaa pikku hiljaa kotiutua.
Sitten hän tapaa Cullenit. Uskomattoman kauniissa sisaruksissa on jotain taijanomaista.

Kuuntelin tämän äänikirjana... Taas kerran!!! <3
Twilightit ovat ehdottomasti pitkällä suosikkikirja listallani.
Tykkään erityisesti kuunnella niitä äänikirjoina ja joka kerta ne hämmästyttävät.
Pidän myös elokuvista ja olen nähnyt ne monta kertaa. Kirjat ovat kuitenkin mielestäni paljon parempia.

Rakastan tarinan henkilöitä. Bellaa, joka kokkailee kotona isälleen ja hengailee vampyyrien kanssa.
Edwardia, joka kiipeää Bellan ikkunasta tämän huoneeseen öisin. Jacobia, josta tosin tässä kirjassa kerrotaan aika vähän. Pidän myös Edwardin perheestä Alicesta, Rosaliesta, Emmetistä ja Jasperistä, sekä Carlislestä ja Esmestä. Kaikilla heillä on oma tarina kerrottavana. Ehkä jaksan tarinan aina uudelleen juuri henkilöiden takia.

Lukunäyte: luku 9
"Äläkä nyt naura- mutta miten te voitte liikkua  ulkona päiväsaikaan?"
"Tarua."
"Polttaako aurinko teidän ihonne?"
"Tarua."
"Nukutteko te ruumisarkuissa?"
"Tarua. Minä en voi nukkua."
"Ollenkaan?"
"En koskaan." 

Suosittelen Ehdottomasti kaikille nuorille ja vähän vanhemmillekkin. Varsinkin, jos olet jo katsonut elokuvan/elokuvat. Kirjoissa tapahtuu niin paljon enemmän. 

Norma (Sofi Oksanen 2015)

"Laiturilla hän istui penkille,
jolle äiti ei ollut istunut.
Metro oli syöksynyt asemalle saman tien.
Äiti oli viskannut penkin alle kengät
ja käsilaukun,
sitten hän oli poissa."

Norman äidin kuollessa hänen on itse alettava huolehtimaan itsestään ja hiusongelmastaan.
Norman hiukset kasvavat metrin vuorokaudessa. Norma seuraa äitinsä jalanjälkiä Tukkataika- nimiseen kampaamoon, jossa äiti oli töissä. Tukkataiassa työntekijät valmistavat peruukkeja Norman ja hänen kaltaistensa hiuksista.

  Lukunäyte s.222
"Muistatko, millaisiin painajaisiin heräsit lapsena?
Tilanteet niissä vaihtuivat, mutta yksi piirre toistui:
olit jäänyt kiinni ja paljastunut. Vanhempana jouduit
unissasi onnettomuuteen, jonka seurauksena makasit 
kuukauden koomassa, ja kun heräsit, olit vankina
tutkimuslaitoksessa. Näit unia, joissa jäit loukkuun 
keskelle erämaata autorikon tai kolarin vuoksi, odotit
pelastuspartiota ja nirhit hiuksiasi poikki. Sakset
olivat aina unohtuneet kotiin.

Olen lukenut kaksi Sofi Oksasen romaania. Molemmissa on ollut keskeisessä roolissa naisiin kohdistuva väkivalta. Normassa tämä ilmenee erityisesti kehitysmaiden naisiin kohdistuvalla kohdunvuokrauksella.
Kun aloin lukea Normaa se vaikutti aika sekavalta. Jouduin lukemaan osan tekstistä monta kertaa ymmärtääkseeni mitä siinä sanotaan. Kirjan perusajatuksesta pidin kuitenkin. (Hiukset kasvavat metrin päivässä yms.)
Tavallisen tekstin lisäksi kirjassa on Norman äidin vanhoja päiväkirja merkintöjä, kuten yllä oleva lukunäyte kohta. 

Suosittelen tätä kirjaa sellaisille ihmisille, jotka pystyvät hyvin keskittymään siihen mitä lukevat. Sofin teoksiin kannattaa tutustua, jos haluaa tutustua suomalaiseen nykykirjallisuuteen. Sofi Oksanenhan on Suomen menestynein nykykirjailija.




 

Ennen kuin kuolen (Jenny Downham 2007)

"16- vuotias Tessa sairastaa parantumatonta leukemiaa. Loputtomien sairaalakäyntien keskellä hän ei suostu jäämään sängynpohjalle vaan tekee listan asioista, jotka tahtoo vielä kokea. 
Ylisuojelevan isä kauhuksi hän aikoo menettää neitsyytensä, rikkoa lakia- ja saattaa eronneet vanhempansa takaisin yhteen. 
Kun kuvioihin ilmestyy naapurinpoika Adam, Tessa pääsee vihille siitä mitä hän on tähän asti nähnyt vain elokuvissa. Vaikka sairaus syö päivä päivältä Tessan voimia, viime kuukausinaan hän tuntee olevansa enemmän elossa kuin koskaan."

"Minun tulee ikävä jäätä.
Ja sohvaa.
Ja olohuonetta.
Ja sitä miten Cal rakastaa taikatemppuja.
Ja valkoisia asioita- maitoa, lunta, joutsenia."

Tästä kirjasta tulee väkisinkin mieleen Tähtiin kirjoitettu virhe. Kuitenkin niissä on paljon eroja, joten tätäkin kirjaa oli mielenkiintoista lukea. Eroja löydän erityisesti henkilöistä. 
Tessa on niin rohkea ja aika hurja pähenkilö. En usko että monikaan ihminen olisi noin sujut sen kanssa että elämää on enää muutama kuukausi jäljellä. Onhan Tessalla tietysti myös murtumisen aikansa, mutta niitä on aika vähän. Tessa nauttii viimeisistä kuukausistaan täysillä ja toteuttaa hurjaa listaansa.
Kirjan alku vaikutti todella hurjalta, mutta rauhoittui hiukan loppua kohden Tessan sairauden edetessä. Myös sitä mietin, että Tessalla olisi voinut olla joku mielipide siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Hän puhui kummittelevansa perheelleen, mutta uskoiko hän siihen todella?

Luin tämän lukudiplomia varten ja olen tyytyväinen että valitsin sen. Tottakai tällaiset kirjat ovat super surullisia, mutta ne saavat ajattelemaan että on onnekas että saa elää ilman suurempia rajoitteita:saa mennä ulos kun huvittaa, käydä koulua ja syödä jäätelöä.

Pidin tästä kirjasta, mutta jos pitäisi valita lukeeko Tähtiin kirjoitetun virheen vai tämän valitsisin kuitenkin Tähtiin kirjoitetun. En tiedä miksi. Pidin tämän kirjan henkilöistä ja he ovat hyvin persoonallisia, mutta samoin on Tähtiin kirjoitetussa virheessä. Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä, surullinen ja siihen liittyy tärkeä sanoma elämästä.

Suosittelen tätä kirjaa sinulle, joka et pelkää surullisia kirjoja.   

Pimeän piiri (L.J.Smith 1991)

"Vampyyriklassikon neljäs osa

Edes kuolema ei voi heitä erottaa.

Elena Gilbertin uhrauduttua Fell's Churchin pikkukaupungin asukkaiden ja häneen rakastuneitten vampyyriveljesten, Stefan ja Damon Salvatoren, puolesta kaupunkilaiset haluavat palata arkeen niin nopeasti kuin mahdollista.

Elenan paras ystävä, Bonnie, alkaa pitää vampyyripäiväkirjoja. Hän aavistaa, että jokin entistä pahempi voima uhkaa soluttautua Fell's Churchiin ja altistaa kaupungin asukkaat suureen vaaraan.

Elenan ystävät joutuvat kutsumaan komeat vampyyriveljekset apuun ja takaisin kaupunkiin. Mutta voiko petomaiseen Damoniin luottaa? Kun Bonnielle selviää, etteivät he voi Damonin lisäksi luottaa edes vanhoihin ystäviinsä, hän ymmärtää kaupungin ajautuneen kuolemaakin kauheampaan ansaan..."

Okei... Luin tämän kirjan niin monta viikkoa sitten etten enää muista kaikkia asioita mistä piti kirjoittaa. Kirja oli jostain syystä erittäin uuvuttava ja minulla meni monta viikkoa lukea se. 
En tiedä johtuiko se siitä että tämä kirja toi mieleen edelliset osat. Samat henkilöt. Samat paikat. Samanlaisia synkkiä voimia.  
Kuitenkin aijon luultavasti myös lukea seuraavan osan. Tämän osan luin, koska halusin tietää miten Elenan käy edellisen kirjan yllättävän lopun jälkeen. 
Taas... Kirja oli ihan ok ja kiva tietää mitä hahmoille tapahtuu. Hahmot voisivat kuitenkin olla jollain lailla persoonallisempia. Tuntuu että he hukkuvat kaikkeen kirjassa vallitsevaan synkkyyteen. En tiedä olisivatko mielipiteeni eri jos en olisi katsonut sarjaa.
Ehkä. Mutta olen silti tyytyväinen että olen katsonut. 
Tosi hyvä ja koukuttava :)
Kannattaa lukea jos haluat tietää mitä Elenalle tapahtuu ja jos olet lukenut edelliset osat.