Kevyesti kipsissä (Veera Vaahtera 2016)

"Lotta on lukutoukka, joka on luonut elämälleen täydelliset puitteet: hän on sinkku ja töissä kirjastossa. Lukemista eivät pääse häiritsemään edes ihmissuhdesotkut, sillä Lotan sosiaalinen kanssakäyminen rajoittuu siskon yllätysvierailuihin ja vahtimestarikollegan satunnaisiin murahteluihin.
Kaikki muuttuu kun Lotta kävelee kirja kädessä auton alle ja yläkerran mummo unohtaa hanan valumaan. Käynnistyy ketjureaktio, joka häätää Lotan kodistaan ja saa hänet hiljalleen oivaltamaan, että myös oikeilla ihmisillä - ei vain romaanihenkilöillä - voi olla toisilleen jotain tarjottavaa.
Edessä kuitenkin on uusi ongelma: valitako rinnalle sielunkumppaniksi mainostettu Jiri, jonka kanssa voi uppoutua kirjojen maailmaan, vai sosiaalinen Olle, jonka seurassa joutuu jatkuvasti epämukavuusalueelle."

Ensiksi ajattelin, että tästä tulisi kirja Helmet-lukuhaasteen kohtaan 21. kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi. Oletin näin, koska kirja on niin eri luokkaa, kuin ne mitä yleensä luen ja en ole tottunut lukemaan ns. hömppäkirjallisuutta.  Osoittautui, että olin väärässä ja että lukemisen jälkeen en voisi enää laittaa kirjaa siiihen kohtaan haasteeseen. Tämä oli juuri sellaista hömppää, mitä lomalla kannattaakin lukea. Tämä kirja onneksi sopii moneen muuhunkin haasteen kohtaan. 

Samaistuin joiltakin osin Lottaan, joka on yksin viihtyvä lukija, introvertti, joka voi kävellä auton alle kirjaa lukiessa. Se on todellakin jotain, mitä minulle voisi sattua :) Lisäksi oli mukavaa lukea tutuista ongelmista kirjallisuuden suhteen: lukeakko huono kirja loppuun vai lopettaa kesken? Itse kannatan yleensä kirjan kesken lopettamista (toisin kuin Lotta), koska lukemisen on tarkoitus olla mukava harrastus. Toisaalta olen lukenut niin huonoja kirjoja todella vähän. 

Kirjassa on monipuoliset henkilöt ja pidin siitä, että kirjassa on naispari.
Henkilöt ovat myös aidon tuntuisia, eivät liian täydellisä vaan jokaisella on omat ongelmansa. 
Mielestäni oli myös hyvä, että Lotan lukemista on tuotu mukaan kirjaan niin paljon, että tarinan ohella kerrottiin myös Lotan kirjan henkilöiden elämästä eli siitä, mitä Lotta milloinkin luki. 

Rakastan draamasarjoja, joten kirjan ihmissuhdesolmut sopivat täydellisesti pimeneviin lomailtoihin tv:n katselun sijasta, ja kirjan lukemiseen ei kauaa vierähtänyt! 
Ehkäpä lainaan vielä jonkin muunkin Vaahteran kirjan, kunhan saan jotain muuta luettua välissä :)